Kaunokirjallisen työn esitys
Luttana, Sieni ja Puu
Luttana istui kivellä metsässä ja itki.Tämä puristi laihassa kämmenessään narua.Naru johti sydämeen, joka sykki pienin sykäyksin maassa tämän vieressä. Miksei kukaan pidä minusta? Luttana tuumi ja katsoi raidallisia sukkiaan ja suuria kenkiään.Kiven vieressä oli myös isohko kärpässieni.Luttana katsahti sieneen tuhruisilla silmillään ja pyyhkäisi muutaman kyyneleen pois.
”Oletko sinäkin ihan yksin?”Tämä kysyi sieneltä ja kallisti päätään niin, että tämän ruskeat hiukset valahtivat silmille.Sieni keikahti ensin vasemalle ja sitten oikeallekin puolelle ja sanoi:”kyllä, Elämässä erilaiset ovat aina yksin.”Luttana kallisti päätään.”Ai,Siksikö minäkin olen yksin ja Herra Sydän myös?”Sieni kallisti lakkiaan taas, mutta tällä kertaa eteen sekä taakse.”Niin se on.”Luttana hieraisi silmiään.”Ai.”,Tämä vastasi toistamiseen ja tapitti sientä.”Mikä sinun nimesi on?”Sieni kysäisi äkkiä ja keikutta taas helttaansa.”Luttana”,Luttana vastasi hiljaa ja niiskaisi samalla kun nousi kiveltä.Sieni olisi hymyillyt jos sillä olisi ollut suu.”Kuules Luttana,Mene länteen ja sitten etelään, Siellä on puu joka kukkii aina kerran vuodessa.Mene sinne niin löydät varmasti ystävän.”Luttana kummasteli Sienen puheita ja nyökkäsi sitten hiljaa.”Sen minä totta totisesti teen!”Hän sanoi ja vilkutti sienelle hyvästit.
Pieni Luttana matkasi länteen ja sitten etelään.Meni mäkiä alas ja kiipesi toisia ylös, rämpi suon jos toisenkin yli ja kiipesi kallionkielekkeitä.Hän veti langan perässä Sydäntään joka sykki pieninä sykäyksinä hiljaa. Lopulta Luttana oli niin väsyksissä että tämän oli pakko levätä, tämä istui suuren puun alle ja veti syvään henkeä.Sade alkoi.Vesipisarat leikkivät määssä tehden pieniä lätäköitä sinne tänne.Pienen Luttanan sydän oli myös ihan uuvuksissa ja lopulta alkoi sykkiä yhä hitaammin ja hitaammin.”Mikä on herra sydän? Oletko tullut sairaaksi?”Luttana sanoi ja poimi sydämmen maasta ja otti sen syliinsä.Tämä silitteli sitä ja hyräili vähän laulun pätkää minkä oli itse keksinyt.Se meni näin: ”Sade Sade tippuu maahan.Pikkuista väsyttää. Mene mene pikkuinen. Jatka matkaa hetkinen. Sydän sydän sykkinee. Vielä hetkisen.”Luttanan silmät painuivat kiinni ja sydänkin hiljeni.Pieni luttana ei koskaan noussut puun alta, mutta joskus tuuli lauloi laulua Luttanan.
Ja mitä kärpässieneen tulee, hän sai vaimon viereen putkahtaneesta Tatista ja he saivat lapsiakin, mutta se on toinen tarina.
Luttana istui kivellä metsässä ja itki.Tämä puristi laihassa kämmenessään narua.Naru johti sydämeen, joka sykki pienin sykäyksin maassa tämän vieressä. Miksei kukaan pidä minusta? Luttana tuumi ja katsoi raidallisia sukkiaan ja suuria kenkiään.Kiven vieressä oli myös isohko kärpässieni.Luttana katsahti sieneen tuhruisilla silmillään ja pyyhkäisi muutaman kyyneleen pois.
”Oletko sinäkin ihan yksin?”Tämä kysyi sieneltä ja kallisti päätään niin, että tämän ruskeat hiukset valahtivat silmille.Sieni keikahti ensin vasemalle ja sitten oikeallekin puolelle ja sanoi:”kyllä, Elämässä erilaiset ovat aina yksin.”Luttana kallisti päätään.”Ai,Siksikö minäkin olen yksin ja Herra Sydän myös?”Sieni kallisti lakkiaan taas, mutta tällä kertaa eteen sekä taakse.”Niin se on.”Luttana hieraisi silmiään.”Ai.”,Tämä vastasi toistamiseen ja tapitti sientä.”Mikä sinun nimesi on?”Sieni kysäisi äkkiä ja keikutta taas helttaansa.”Luttana”,Luttana vastasi hiljaa ja niiskaisi samalla kun nousi kiveltä.Sieni olisi hymyillyt jos sillä olisi ollut suu.”Kuules Luttana,Mene länteen ja sitten etelään, Siellä on puu joka kukkii aina kerran vuodessa.Mene sinne niin löydät varmasti ystävän.”Luttana kummasteli Sienen puheita ja nyökkäsi sitten hiljaa.”Sen minä totta totisesti teen!”Hän sanoi ja vilkutti sienelle hyvästit.
Pieni Luttana matkasi länteen ja sitten etelään.Meni mäkiä alas ja kiipesi toisia ylös, rämpi suon jos toisenkin yli ja kiipesi kallionkielekkeitä.Hän veti langan perässä Sydäntään joka sykki pieninä sykäyksinä hiljaa. Lopulta Luttana oli niin väsyksissä että tämän oli pakko levätä, tämä istui suuren puun alle ja veti syvään henkeä.Sade alkoi.Vesipisarat leikkivät määssä tehden pieniä lätäköitä sinne tänne.Pienen Luttanan sydän oli myös ihan uuvuksissa ja lopulta alkoi sykkiä yhä hitaammin ja hitaammin.”Mikä on herra sydän? Oletko tullut sairaaksi?”Luttana sanoi ja poimi sydämmen maasta ja otti sen syliinsä.Tämä silitteli sitä ja hyräili vähän laulun pätkää minkä oli itse keksinyt.Se meni näin: ”Sade Sade tippuu maahan.Pikkuista väsyttää. Mene mene pikkuinen. Jatka matkaa hetkinen. Sydän sydän sykkinee. Vielä hetkisen.”Luttanan silmät painuivat kiinni ja sydänkin hiljeni.Pieni luttana ei koskaan noussut puun alta, mutta joskus tuuli lauloi laulua Luttanan.
Ja mitä kärpässieneen tulee, hän sai vaimon viereen putkahtaneesta Tatista ja he saivat lapsiakin, mutta se on toinen tarina.
Työn tiedot
Luttana, Sieni ja Puu
DarksideBlues
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 310 sanaa» Työ lisätty: 24.01 - 2007» Kommentoitu: 0 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 2 kerta(a)
Tietoa työstä:
että tälläistä
Kommentit
Työlle ei ole kirjoitettu kommentteja!
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!