Kaunokirjallisen työn esitys
Poissa pimeydestä
Valkea orkidea vielä mukaasi matkalle; puhdas suloisuus lähetetään kuihtumaan pinnan alle.
Mieli tukehtuu. Kauneutta en enää löydä. Oliko sinun aivan pakko kadota?
Korkeat poskipäät ovat kalvenneet. Ne eivät enää hymyilleet silloin, kun kohtasimme viimeisen kerran.
Se hento, ryppyinen käsi ei enää kosketa ja vapisevat huulet murtuivat lopulta. Silmät painuivat - eivätkä nähneet.
Matkasit pimeyden läpi valkeuteen, pieni kukka kämmenelläsi.
Pääsit rakkaimpiesi luo takaisin. He eivät ole enää muistoja sinulle, mutta me saimme yhden lisää.
Pieni keraaminen hahmo istuu olohuoneessa vanhan mankelin päällä, yksin. Se katsoo haikeasti pakkasen huurruttamaa kotia.
Vieläkö se kuulee tulen rätinän hellassa?
Poissa pimeydestä
» Kategoria: Kirjallisuus » Kaikki muu sanallinen taide» Työn pituus: 89 sanaa» Työ lisätty: 26.01 - 2007» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Koira jäi yksin ulisemaan rikkinäistä korvaansa ja valitus punaisista tossuista vaikeni 22.12.06
"Tänään Koira muutti meille" 13.4.07
22:15 // 26.01 - 2007
Tämä on _niin_ kaunis, etten osaa sitä paremmin kuvailla. Kiitos lukukokemuksesta, oikopäätä suosikkeihin.
09:42 // 27.01 - 2007
Oi ei. <3
Tämäpä oli tunteella kirjoitettu. Hienoja kuvauksia ja tunnelma rauhallisen surullinen.
Kaunis.
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!