Kaunokirjallisen työn esitys
Työn tiedot
Oikeasti on ihan säälittävää ihastua kuin pikkulapsi.
Kommentit
oikeesti ihan vitun hienoo jos pystyy vielä vanhempanakin ihastuun kuin pikku lapsi
oikeesti on ihan perseestä olettaa, että kaikkien pitäis olla ja elää ja rakastua samalla tavalla kuin kaikki muutkin
oikeesti on ihan vitun siistii jos pystyy oleen vajoamatta täydelliseen harmaaseen kyynisyyten, kuten ne kaikki muut paskaan ja tylssään elämäänsä jua rutiineihinsa kyllästyneet kalkkikset
oikeesti vitun jees :)
miks aina pitäs elää niinku muut haluaa? miks aina muka pitäs kuunnella muita, eikä vaan vois pysähtyä ajattelemaan omaa itseään? tää on aivan mahtava!
Pidin ensimmäisestä kappaleesta eniten. Siinä on aika hauskaa sanojen käyttöä ja mukava fiilis.
Lopussa jotkin sanavalinnat vähän ottivat silmään, eikä se ehkä ollut niin hyvä kuin tuo alku.
Kokonaisuudesta pidän kuitenkin. :)
Tämä herättää mukavasti ajatuksia, kuten ovat edellisetkin kommentoijat havainneet :)
Itsekin pohdin sitä, että minkä vuoksi pitäisi olla niin kauhean aikuinen ja tuntea vain kypsästi (mikä runossa oli melko raadollisesti esitetty ensimmäisessä säkeistössä), kun voisi yhtä hyvin ajatella kaikkea positiivista ja ihastua/rakastua niihin yksinkertaisiin asioihin.
Ja totta puhuen lapsena on paljon mukavampaa, lapsi saa ajatella kaikkea viatonta ja uskoa kaikkeen hyvään, kun taas aikuinen on jo vajonnut siihen synkkään tietoon, mitä maailma oikeasti on.
Tästä kommentista voisi varmaan kirjoittaa tuhatsivuisen, mutta tiivistän vain pariin sanaan: hyvä runo. :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!