Kaunokirjallisen työn esitys
Minä en pessyt sitä
takkia vuosiin,
siinä oli sinun tuoksusi
ja se sama savun haju,
iltanuotiolla istutut
muistot taskussa.
Nyt se on menneen
ajan patinaa,
sydämeen säilöttynä
ajatuksena
raitana
lastenhuoneen
matossa.
Työn tiedot
Anorakki
unilintu
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 20 sanaa» Työ lisätty: 19.02 - 2007» Kommentoitu: 5 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Muistoja----
Kommentit
Zaplini
17:18 // 19.02 - 2007
Tämä on omalla tavalla todella kaunis, simppeli. Ei kuitenkaan vaikuttava, mutta nätti kyllä, sitä en kiellä.
GemineWings
19:20 // 19.02 - 2007
Mukava tunnelmapalanen :)
Yksinkertainen runo yksinkertaisesta aiheesta, ei mitään liikasuurta dramatiikkaa tai ylitsepursuavia tunteita. Tällaisenaan tämä on juuri sopiva, haikeana, muistojentäyteisenä muistelmana.
Tuo viimeinen säkeistö oli lempisäkeistöni, aikaisemmin oletin takin roikkuvan ihan normaalisti naulakossa, mutta tuossa säkeistössä sain kuvan, että takki on jo niin vanha, että se on revitty matonkuteiksi. Se taas tuo tuntua, että tämä on vanhan ihmisen muistelma.
Pisän kovasti tuosta yksinkertaisuudesta :)
Pa-Ne-Pa
20:12 // 19.02 - 2007
yksinkertainen, mutta kertoi kaiken oleellisen turhaan rönsyilemättä tai kikkailematta. alku oli loistava ja sai minut samaistumaan täysin noihin aatteisiin (ehkä elämäntilanteenikin vuoksi). lopussa ei tavallaan tullut minulle mitään uutta, koska kokemuksesi leirinuotiosta on kovin henkilökohtainen. runon luettuani aloin kuitenkin itsekkin miettimään vastaavia muistoja elämässäni. ihanan pieniä asioita, joihin liittyy kuitenkin suuria muistoja... kuten raita matossa.....
vittu, tää oli hyvä. jos harrastaisin suosikkeja lisäisin :) tempauduin pohtimaan
Surene
17:54 // 21.02 - 2007
Rivitys ennen matonraitaa on hassu. Pidän runostasi, onneksi tässä ei ole ylinäyteltyjä klisheitä tai muuta ansgtausta. Yksinkertaisuus kaunistaa. Ja muuten, suuri kiitos kommentistasi. :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!