Kaunokirjallisen työn esitys
Kesälomalla kolmannen ja neljännen luokan välissä Janne ja Osku pyydystivät mehiläisen elävänä lasipurkkiin. Janne otti sen pinsettien päähän ja katkoi siltä siivet linkkarilla. Pojat heittivät sen kusiaispesään ja katselivat kuinka muurahaiset tekivät siitä lopun. Muutenkin muurahaiskeko oli mukava lelu. Meteoriitti oli hyvä leikki. Pojat kantoivat kanavan rannasta isoja kiviä, välillä niin isoja, että ne piti kuljettaa kahteen pekkaan. Niitä pojat sitten nostivat päänsä päälle ja paiskasivat kekoon ja huusivat, että meteoriitti tulee. Välillä käytiin kusemassa ristiin ja mentiin kioskille, että viidelläkymmenellä pennillä ufoja ja markalla turkinpippureita.
Metsä oli lähiön ja kanavan välissä. Se tuntui valtavan suurelta, vaikka oikeasti sen ajoi fillarilla ympäri minuutissa, jos polki täysillä. Kerran Janne löysi metsästä siilin pesän. Tohkeissaan se haki Oskun kotoa ja kävi sen jälkeen pöllimässä hiekoitusastiasta talkkarin lapion. Pojat seisoivat mättäällä ja tuijottivat pesää.
- Ootsä ihan varma, että se siili on tuolla, kysyi Osku.
- No olen vittu.
Osku kyllästyi pian, meni kotiin syömään ja katsoi Turtlesitkin ennen kuin palasi takaisin. Janne seisoi mahtavana nojaillen lapioon, jonka maahan pistetyn terän toisella puolella oli siilin etu- ja toisella takapuoli. Multa oli värjäytynyt verestä mustaksi.
- Kyl se siili siellä oli.
Oskua alkoi itkettää ja se lähti juoksemaan kotiin.
- Vitun mamis, huusi Janne.
Lapsuus muuttui nuoruudeksi ja Janne yritti opettaa Oskua polttamaan tupakkaa, muttei onnistunut. Seiskaluokalla Janne löi vetoa kahdestakymmenestä markasta, ettei Osku uskaltaisi piirtää kuvisluokan seinään kirkkovenettä. Osku piirsi, mutta piirustuksenopettaja yllätti sen kynä kädessä. Luokkatoverit väistivät seinän vierelle ja Osku seisoi yksin pillunkuvansa vieressä. Opettaja käveli ihan viereen.
- Piirsit sitten pimpin.
- Niin.
- Sä voit sitten kattoa tota samalla kun sä runkkaat.
Kaikki nauroivat, tytöt ja pojat, ja Osku oli punainen kuin paloauto. Opettaja soitti Oskun kotiin ja se joutui putsaamaan töherryksensä pois koulun jälkeen. Janne ei koskaan maksanut velkaansa, eikä Osku kehdannut sitä pyytääkään, koska sitten se olisi nälvinyt nöyryytyksestä.
Kahdeksannella Osku rakastui rinnakkaisluokan Jenniin, joka oli silloin vielä muutaman sentin sitä pitempi. Osku alkoi pitää päiväkirjaa ja kirjoitti sinne monta kertaa peräkkäin, että vittu mä rakastan sitä. Jennistä tuli ensin Timon sitten Vellun sitten Kaikkosen tyttöystävä. Suhteet kestivät viikosta neljään. Ja aika kului ja Osku kirjoitti päiväkirjaa ja tuli viimeisenä valituksi futisjengiin ja katseli kuinka Jenni nuoli Espan puistossa neljän siiderin kännissä jotakuta muuta poikaa, semmoista, jolla oli tukassa geeliä ja Micmacin housut. Ja Jannella alkoi kasvaa parta ensimmäisenä, se sai ostettua kaljaa muille ja siltä meni ekana poikuus. Jonkun lukiolaistytön se kertoi astuneensa. Osku löysi kanavanrannasta kannettoman pornolehden, jonka se piilotti patjansa alle.
Koko ajan Osku pelkäsi, että Janne iskisi Jennin.
Jenni oli nätti ja vaalea. Se hymyili paljon ja sillä oli hyvä ryhti, joka sai sen tissit terhakkaan näköisiksi. Kerran se istui yksin käytävässä ja ohi kävelevä Osku tervehti sitä, että mitä kuuluu. Jenni sanoi olevansa oikeasti niin kuin tosi depis, eikä Osku enää sanonut mitään muuta kuin että ai jaa ja meni luokkaan. Ei se mitään osannut sanoa ja illalla se kirjoitti perkeleen isoilla kirjaimilla päiväkirjaansa, että miksi minä en sanonut sille mitään.
Jannen ja Oskun tiet alkoivat erota, kun toinen tykkäsi hengata ostarilla skeittilautoineen ja toinen leikki legoilla vielä neljätoistavuotiaana. Yksin ja salaa tosin, huoneen ovi lukkoon salvattuna. Legoleikkien lisäksi Osku piirteli sarjakuvia yksin kotona. Niissä supersankari veti turpaan superroistoja yöt ja murehti naishuoliaan päivät. Sankarin nimi oli Oscar ja mielitietyn Jenny.
Ja kesäloma tuli, eikä Osku uskaltanut pyytää Jenniä ulos tai edes puhua sille. Kahdeksannen luokan viimeiset neljä viikkoa Osku kirjoitti joka päivä päiväkirjaansa, että nyt tai ei koskaan, mutta ei se uskaltanut. Kesälomalla Osku löysi roolipelit ja saattoi nyt hylätä legot keksittyään toisen tavan leikkiä.
Ysille tultaessa Osku alkoi toimia. Se tunkeili Jennin seuraan ja yritti olla tälle kaveria. Ne kävivät yhdessä Henkassa ja Maukassa ostamassa Jennille kenkiä ja matkustivat vierekkäin istuen bussilla koulusta kotiin. Osku kuunteli Jennin mieshuolia ja tarjosi olkapäätä aina kun se sitä tarvitsi. Jenni kutsui Oskun synttäreilleen. Synttäreillä pelattiin pullonpyöritystä, johon Osku ei osallistunut, vaan se valitteli, että päätä särkee ja meni pelin ajaksi Jennin huoneeseen sänkyyn lepäämään.
Janne ja Osku näkivät joskus harvoin. Ne katsoivat leffan ja juttelivat myöhälle yöhön Oskun huoneessa. Ensimmäisen kerran kenellekään Osku tunnusti nyt olevansa kiinnostunut Jennistä ja Janne sanoin vain:
- Ai Jenni? Se on kipee narttu. Sinuna unohtaisin koko vitun muijan.
Ja se sattui Oskuun ja sen jälkeen se ei enää tahtonut olla missään tekemisissä Jannen kanssa. Ei se sille mitään muuta sanonut kuin että hohhoijjakkaa kun väsyttää ja käydäänpä nukkumaan. Ja seuraavana aamuna se oli niin vaisu, että Jannelle tuli tylsää ja se halusi lähteä kotiin aikaisin. Eikä Osku puhunut Jannen kanssa sen jälkeen muuten kuin silloin, kun oli pakko. Osku teki roolipeliin hahmoksi jumalattoman kovan soturin, joka hakkasi isolla miekalla pään irti örkiltä kuin örkiltä.
Joululoman jälkeen Osku ja Jenni näkivät taas. Ne kävivät leffassa ja sitten syömässä mäkkärissä. Ne puhuivat leffasta ja haukkuivat kilpaa tuttuja. Sitten oltiin vähän aikaa hiljaa, kunnes Jenni kysyi:
- Osku, tota… Ootsä niin ku homo?
Ja Osku kielsi, eikä se ollut varma uskoiko Jenni, mutta mitä vitun väliä sillä olisikaan ollut. Ja Osku fillaroi kanavalle ja istui kivelle itkemään. Ja se itki ja itki ja sitten se kuuli Jannen äänen:
- Kato moi.
- Suksi vittuun.
- Itketsä?
- Painu nyt vittuun siitä, vitun urpo, huusi Osku.
Janne seisoi paikoillaan ja Osku nyyhkytti tasaisesti niin kuin ihminen, joka on tottunut itkemään. Janne käveli rantakivikkoon, poimi ison kiven ja lähti puuskuttaen kantamaan sitä metsikköön. Osku nousi ylös ja katsoi. Janne nosti kiven pään yläpuolelle ja paiskasi sen muurahaiskekoon.
- Meteoriitti, se karjui.
Sitten se kampesi kiven ylös ja huusi Oskulle:
- Tuu tsiigaan. Kuhisee ihan vitusti.
Osku nousi ja meni ja sanoi, että ihan paska kraatteri. Sitten se pyyhki kyyneleet ja rään hihaansa ja kävi hakemassa itselleen oman kiven, jonka se nosti päänsä yläpuolelle ja karjui, että meteoriitti.
Työn tiedot
Siilintappaja
Pikkukilpikonna
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 915 sanaa» Työ lisätty: 23.02 - 2007» Kommentoitu: 9 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 8 kerta(a)
Tietoa työstä:
Tätä oli kiva kirjoittaa, mutta lopetuksen suhteen olen vähän epävarma, kun yleensä tapaan päättää tekstit aika jämptisti, en näin heppoisin motiivein. Eläissäni en ole kirjoittanut tämmöistä teininovellia, katsotaan miten se nyt putoo jengiin. Eipämuuta.
Kommentit
turnaround
01:12 // 24.02 - 2007
tässähän kelpo tarinanpätkä. pidän, olkoon teininovelli tai ei :D loppu on just mahtava, sulkee ympyrän palaamalla alkuun. josssain kohdissa tuli mieleen, että olisikohan ''ja'' sanan voinut korvata jollain muulla esim. ''Sitten oltiin vähän aikaa hiljaa ja sitten Jenni kysyi:'' toisen ''ja'' sanan tilalle ''kunnes'' pienet asiat tekee ihmeitä, vaikka saattaakin pilkunnussimiselta tuntua ! tän tarinan perusteella osaat kyllä kirjoittaa :)
riikkari
16:43 // 10.03 - 2007
tuntuu niinku kaikki ois suunniteltu niin loppua myöten ja samalla niinku oisit kirjottanu vaan. hyvä, että joku osaa kirjottaa näin kiinnostavasti ihan tavallisten ihmisten elämästä tavallisine tunteineen ja ongelmineen niin, ettei mitään überihmettä tapahdukkaan. joku suurempi tunne tulee lukijalle tarinan sisällöstä ja viestistä, tykkään tästäkin mielettömästi.
REdeis
21:17 // 22.03 - 2007
Koskettava tuo, miten Janne yrittää lopussa piristää Oskua, vaikka onkin muuten niin kova jätkä. Toimi muutenkin hyvin, minä ainakin tykkäsin, vaikka kiroilevat kovasti. Mutta niin kai teinit tekee :D
GemineWings
12:04 // 04.04 - 2007
Karua. :)
Murheellista tekstiä, osasin hyvin samaistua tuon Oskun rooliin.
Hienosti saatu koko novelli surulliseksi ja murheelliseksi ilman mitään turhaa dramatisointia, osaa paremmin samaistua, kun ei tapahdu mitään sydämenmusertavaa tragediaa. Muutenkin sujuvaa ja "uskottavan" tuntuista.
Ja tunteita herätti, ihmettelen tässä että miten raadollista voi olla teinin elämä. :D
Pidän. :)
Pianissimo
13:03 // 02.05 - 2007
Tämä ei ollut kaunis, mutta ehdottomasti hieno tämä oli. Asiat, jotka eivät olleet suuria, sattuivat Oskuun enemmän kuin olisin ajatellu, ja sen sain huomata yllättävän vahvasti. Voimakasta tekstiä, joka antoi taas vaihteeksi ajatuksia, kiitos.
Jennejee91
15:23 // 15.11 - 2007
Tosi hyvä. Sellanen joka kulkee ja jota jaksaa lukea. Kirosanat ja puhekieli on aina plussaa, ne luo todentuntua. :) Toi loppu jäi vähän avoimeks, mut ei se mitään. Minuun uppos. Suosikkeihin.
Nasta
16:32 // 25.01 - 2008
Puhekielisyys toimii todella hyvin, vaikka en siitä yleensä pidäkään (ehkä muut ei sitten vaan ole osannut tehdä sitä kunnolla tai jotain). Tämä oli hieno. Harvemmin törmään täällä lukemisen arvoisiin novelleihin, mutta tästä vaikutuin todella. Kiitos tästä lukukokemuksesta, suosikkeihin menee.
complex
19:52 // 25.02 - 2008
Ihanaa, juuri näin kuuluu kirjoittaa, räkäposkella ja naturalistisen julmasti. Raadollista, mutta siitähän minä tykkään.
surkk
22:07 // 31.03 - 2008
Haha, en yleensä oikein välitä Harhakuvan novelleista kun ne tuppaavat toistamaan itseään, mutta tämä oli aika helmi :D Hahmot ja yläasteen hengen tunnistaa kyllä ihan oikeasta elämästä, olisin hyvin voinut kuvitella, että minun peruskouluaikanani olisi sattunut tuollaista, ja varmaan jokainen muukin.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!