Kaunokirjallisen työn esitys
Rakkauden kolmas sinfonia, F-duuri
Kaikuva ääni korvessa kanteleen
hiljaa lipuva äänetön vankkuri
kannolla istuu tyttö.
Valkoiset kankaat ja vaaleat pellavat
keskittynyt tuntematon hymy
tyttö on kaunis.
Mitä tapahtuu
mitä oikein tapahtuu
tyttö katsoo minuun.
Sanattomuus on rakkauden ehto
ja katseet kohtaavat jälleen
tyttö hymyilee lisää.
Silmiä ei enää näy mutta--
korven ääni voimistuu
tyttö huojuukin vielä.
Käy kelotkin veteen nojaamaan
tuuli hakkaa ja haavat huminoi
metsä ja tyttö soittaa.
Rakkauden kolmas sinfonia, F-duuri
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 48 sanaa» Työ lisätty: 09.11 - 2005» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Testataas miten tämä tekstipuoli toimii...
Tää on aika vanha runo muuten, mutta ei ole kyllä nyt runoilluttanutkaan lähiaikoina :/
13:48 // 07.02 - 2006
Tykkään sun tyylistä tehä runoja ja kielenkäytöstä. Hieno runo :)
22:46 // 17.05 - 2006
Vähin sanoin kuvailevaa, mutta antaa silti huisisti mielikuvia.
(Sorry, ei kehittävää kommenttia juuri nyt.)
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!