Kaunokirjallisen työn esitys
Puen päälleni isotädin kesämekon, ja istun puutarhan portaille. Isotädillä oli vihreät silmälasit, suuri hillokellari ja hän sanoi aina: ” Se pyörii sittenkin!”. Niin hän sanoi, kun aurinko laski tai nousi, ja kun äidillä oli sydänsuruja, ja kun opin lukemaan nuotteja, ja kun koiranpennut painivat eteisen räsymatolla, ja kun istuimme maailmanpyörässä viimeisenä lomapäivänä.
Hän kertoi sirkuksen tirehtöörin rakastuneen häneen tulisesti, kun hän oli nuori tyttö. Kuukauden verran hän vastaanotti kotiovelleen erilaisia esityksiä, rakkaudenosoituksina tirehtööriltä. Siinä vaiheessa kun apinat olivat kotiutuneet puutarhan syreenipensaisiin, nuorallatanssjat puhelinlangoille, voimannostajat siirtäneet paikaltaan puutarhan jokaisen kiven, ja kun lukuisien hilloleipien voitelu oli köyhdyttänyt hänen varastonsa puoleen, hän kirjoitti tirehtöörille kirjeen, jossa totesi tilanteen mahdottomuuden. Yksi apinoista toimitti kirjeen perille, ja pian tirehtööri nouti laumansa takaisin.
Täti rakasti laulamista, hän lauloi kuin lintu. Hirvittävän kovaa ja korkealta, toistaen samaa melodiaa uudelleen ja uudelleen. Hän opetti minut lukemaan nuotteja, mutta myöhemmin kouluissa kummasteltiin oppimaani E-avainta, jota isotätini käytti jotta hänen ei tarvitsisi piirtää viivaston päälle lukemattomia yläapuviivoja.
Keväisin täti matkusti laulumatkalle Jakutiaan, siellä on laajoja aroja, eikä naapureita häiriintymässä hänen tekniikkaharjoituksistaan. Jakutiassa hän törmäsi kiertävään kurkkulaulua esittävään kansanlauluryhmään, jonka vierailevana solistina esiintyi muutaman viikon. Hän käyttää vieläkin jakinmaitoa aamuteehen, koska on vakuuttunut sen suotuisista terveysvaikutuksista.
Katselen lammen ympärillä hyppiviä sammakoita, täti toi ne viimeiseltä Jakutianmatkaltaan. Se oli kauan ennen suu- ja sorkkatautia, kun maahan saattoi tuoda lähestulkoon mitä tahansa. Punaiset korkokenkäni loistavat ilta-auringossa, joka hohtaa läpi koko talon, olohuoneesta kuistille, ja tänne puutarhaan. Haen maakellarista karviaishilloa, kävelen juhlavalaistuun huvilaan ja vietän vielä hetken isotätini seurassa.
Työn tiedot
Täti kuin lintu
sera
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 246 sanaa» Työ lisätty: 01.03 - 2007» Kommentoitu: 5 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 2 kerta(a)
Tietoa työstä:
Luulen, että olisin joskus halunnut asua puutalossa.
Kommentit
Tuuli
10:27 // 01.03 - 2007
Mahtava täti. ^^ Tuota tekstiä lukiessa ei voinut olla hymyilemättä yhtenään, hienosti kirjoitettu ja kaikin puolin toimiva pikku tarina.
piiapauliina
11:02 // 01.03 - 2007
Aivan ihana teksti, tykkäsin todella paljon. Arvostan sitä, että pystytään ja osataan kirjoittaa välillä jostain muustakin, kuin epäonnisista rakkauksista ja sydämiä särkevistä ex- poikaystävistä. Onhan tässäkin tietysti sitä omanlaista haikeuttaan, mutta loppujen lopuksi jää kuitenkin hyvä fiilis, sellainen, että hymyilyttää vielä siinäkin vaiheessa, kun poistuu koneelta. Rakenteellisesti tässä on kaikki kohdallaan. Kappalejako toimii (ja sellainen ylipäätään on), ja teksti on todella sujuvaa ja luontevaa. Sitä vain lukee ja lukee, eikä mikään kohta takkua (paitsi että apina luultavasti toimitti perille kirjeen eikä kirettä :) ). Ja noihin yksityiskohtiin, vihreisiin silmälaseihin, räsymattoihin ja yläapuviivoihin, ihastuin heti. Ne tekevät kokonaisuudesta ihan omanlaisensa, persoonallisen. Ja sitten vielä tuo koko tarinan yllätyksellisyys, se, että rakastunut tirehtööri lähettää isotädille nuorallatanssijoita ja se, että Jakutiaan lähdetään laulumatkalle... jotenkin vain saa hymyilemään :) . Sanoisin kyllä, että erittäin toimiva kokonaisuus, suosikkeihinhan tämä menee ^^ .
GemineWings
12:14 // 01.03 - 2007
Tämä oli mielenkiintoinen. :)
Kiinnostava tarina tuosta tädistä, lumouduin täysin tämän henkilön erikoisuuteen.
Ja tuo lopetus oli erinomainen, siitä ymmärsin, että minäkertoja on itsekin erikoisuus, joka seuraa tiiviisti tätinsä jalanjälkiä, kuitenkin omalla tavallaan.
Mukavaa kerrontaa. :)
dbgirl
17:24 // 05.04 - 2007
"Nuorallatanssiat" -> nuorallatanssijat. Lämminsävyinen, kaunis kertomus eräästä ystävyydestä.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!