Kaunokirjallisen työn esitys
Ahdistusta huipentaa kylmä hengitys niskassa, joka
käskee oppimaan.
"meidän unelmat" ja "meidän tavoitteet"
ROSVO,
älä varasta unelmiani!
Ne ovat minun!
Minun.
Kuumottavia mielikuvia tulevaisuudesta,
kaikki johtaa
elämän haluttomuuteen ja stressiin.
"Rakas, älä tuota pettymystä"
Olen saavuttanut paljon omillani,
en tarvitse apuasi.
Ehkä, mutta ei ole aikaa
totutella.
Kaikki nyt tai ei koskaan.
Kaikki riippuu tästä hetkestä.
En haluaisi, että illalliskutsuilla jouduttaisiin
vaikenemaan
kun puheeksi tulisi
menestykseni.
En haluaisi tuottaa pettymystä.
Työn tiedot
Rosvo, älä varasta unelmiani!
ANNNA
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 54 sanaa» Työ lisätty: 05.03 - 2007» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Jokaisella stressiä tulevaisuudesta.
en haluaisi menettää hiuksiani parin kokeen takia.
Kommentit
Breakable
20:00 // 05.03 - 2007
Pidin oikein paljon! Tosiaan usein tulee tunne, että pakko pärjätä, ei halua tuottaa pettymystä. Voin kyllä samaistua tähän tekstiin.
Sasha
20:03 // 05.03 - 2007
Ajatuksia herättävä teksti, joka todella antaa nuorten tulevaisuuden ajatuksista sitä toista puolta esiin. Paineet yhteiskunnalta ja suvulta tuovat oman rasituksensa kenen tahansa elämään. Käyttämäsi kieli toimii hyvin, ja on tasapainossa oman itsensä kanssa.
merkku
22:43 // 05.03 - 2007
mukavasti tuntuisi johdattelevan loppua kohti vaikka lopussa ei mitään aukenekaan :D
vaikuttaa kovin tutulta ja tykkään tästä, hyvä Anna! älä menetä niiden kokeiden takia hiuksiasi vaikka mulle tuntuisi käyvän samoin :)
GemineWings
09:24 // 06.03 - 2007
Tästä pidin oikein kovasti (ja ilmeisesti moni muukin)! :)
Osaan kyllä täysin samaistua tekstiin, mikään ei ole kamalampaa, kuin se, että ihmiseltä riistetään oikeus omaan itseen. Omaan kehoon, omiin ajatuksiin, omiin unelmiin... Tuntuu suoranaiselta ryöstöltä, jos joku alkaakin puhua omista unelmistani kuin ne olisivat hänen.
Hauskasti liitetty tähän kaksi ajatusta, sekä tuo unelmien varastaminen sekä tuo, ettei tahdo tuottaa pettymystä. Kun toinen alkaa elää niitä toisen omia unelmia, siinä tuntuu tulevan jonkinlainen kilpailuasetelma, että jompi kumpi näistä "suoriutuu" niistä unelmista paremmin. Ja sitten iskee kamala kiire, että on pakko pakko pakko suoriutua mahdollisimman hyvin.
Ja sekin tuntuu niin kovin väärältä, jos unelmaansa pitää suorittaa pakosta jonkun toisen vuoksi.
Tällaisia ajatuksia muun muassa herätti minun pienessä päässäni. Pidin kovasti! :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!