Kaunokirjallisen työn esitys
Ilta on alussa, kun Jussi on tyhjentänyt viimeisen kaljapullonsa. Se heittää sen isossa kaaressa parvekkeelta koirapuiston yli aina kallioille saakka, mistä kuuluu sitten räsähdys, kun se menee rikki. Jussi on tehnyt kaikille kaljapulloilleen noin siitä asti, kun se muutti omilleen. Antti istuu parveketuolilla ja karistelee röökintuhkia huolellisesti kaljapulloon. Takaseinällä on pitkä rivi tumpeilla täytettyjä pulloja.
- Sä osut vielä joskus johonkuhun noilla.
Niin, sitä odotellessa.
Muistellaan vanhoja hyviä aikoja. Teinipoikana Jussi kuului jengiin, jonka nimi oli PLS, Pasila Locals. Se otti osaa tappeluun, jossa se roikotti yhtä töölöläistä sillalta alas. Jussi oli silloin Itä-Pasilan kovin jätkä. Kukaan, joka tunsi sen, ei uskaltanut hyppiä silmille. Anttikin oli ollut pasilalaisia, mutta vain vähän aikaa. Se kävi sitten kyllä lukion loppuun ja hankki itselleen opiskelupaikan. Jussi on ollut kohta yhdeksän vuotta Tukon varastolla.
Vaikka aluksi on molemmilla riittänyt juttua, alkaa Jussi olla pikkuhiljaa yksin äänessä. Antti vilkuilee kelloa, eikä enää hae uutta kaljaakaan.
- Muistatsä kun Pikku-Lade ja se blondi... mikä helvetti sen nimi nyt oli...
- Tota kuule, mun pitää alkaa lähtee. Sannalla on ne grillimeiningit.
- Niin joo, sä puhuit niistä.
Jussi käy kusella ja pesee käsiään kauan ja tuijottaa sitten itseään vähän aikaa peilistä. Sitten se menee ja kysyy Antilta, että voisikohan se tulla kuokkimaan juhliin. Tai siis, tottakaihan se toisi omat makkarat ja kaljat. Antti sanoo, että ne on enemmän semmoiset perhejuhlat ja Jussi nyökkää, että ookoo. Ja Antti lähtee. Ja Jussi istuu sohvalla, juo kaljaa, käy välillä koneella, keittää kahvit, jotka unohtaa juoda ja vaihtaa sortsit pitkiin housuihin, kun ilta alkaa viiletä. Siinä meni tunti. Jes. Enää viisi kuusi tuntia, että voi mennä nukkumaan. Jussi ei pidä viikonlopuista. Työpäivät ovat parempia, kun aika kuluu joutuisammin. Jussi humaltuu entisestään; hyvä aika alkaa soitella tutuista seuraa. Jussi soittaa aina niille, ei koskaan toisinpäin.
Tuolle voisi soittaa. Jaaha, ei vastaa. Tuolle ei kehtaa, kun siihen ei ole ollut moneen vuoteen missään yhteydessä. Tuo ei ainakaan lähde mihinkään. Entäs tuo? Aha, se oli landella. Eikös se saatana ollut viimekin viikonloppuna landella? Jussi hakee keittiöstä uuden kaljan ja istuu sohvalle. Sitten Jussi nousee ja lyö nyrkillä seinään.
Jussi soittaa kohta uudelleen läpi kaikki, jotka eivät äsken vastanneet.
- Ville.
- No moi, Jussi tässä. Mitä jätkä?
- Eipä ihmeempiä. Just suihkusta tulin. Mitä ite?
- Mitäs tässä... vähän kaljoissa... Mitä jätkällä illalla mielessä?
- Yhen porukan kanssa oon menos raflaan.
Jussi kysyy voisiko se liittyä seuraan, mutta Ville vääntelehtii, että kyllä juu muuten, mutta kun et sinä tunne siitä sakista ketään ja muutenkin se on vähän niin kuin semmoinen inside-porukka. Jussi nyökkäilee, että joo ei se mitään. Vaikka kyllä se mitään.
Tovin Jussi istuu sohvalla ja tuijottaa kännykän näyttöä. Sitten se nousee, panee deodorantit kainaloon, menee hissillä katutasoon ja kävelee vastapäiseen kuppilaan. Portsari tuntee sen ja tervehtii, samoin baarimikko ja aika moni asiakas myös. Jussi istuu tuoppinsa ääressä ja tuijottaa sitä. Pari kantista kinastelee siitä, että kumpi on vaarallisempi homma, ilmatorjuntamies vai pioneeri. Pari tyyppiä pelaa biljardia ja yksi naurattaa pubiruusua. Jussi juo kaljansa ykkösellä ja kävelee ulos.
Kaljakaupan kautta harhailua puistoon, missä kesänuoriso ryyppää ja kuuntelee musiikkia, alaikäisiä räkänokkia ja niiden naisia. Jussi lyöttäytyy ensimmäiseen sakkiin. Se esittelee itsensä, istuutuu ja ottaa heti osaa keskusteluun musiikista. Kaikki bändit joista puhutaan, ovat joko ihan vitun hyviä taikka sitten ihan paskoja. Yhden teinipojan asenne ärsyttää Jussia.
- Ootsä tosissas, se sanoo. - Se on ihan täyttä tekotaiteellista paskaa.
Kundilla on ärsyttävä nasaali ääni. Ja semmoinen hinttimäinen nuotti. Ei se vissiin homo ole, kun sillä on mimmi kainalossa. Jussi miettii, että mitähän noin hyvännäköinen tyttö tekee tuollaisen urpon kanssa.
- Pidä turpas kiinni, Jussi sanoo sille ja toteaa, että aha, kännissä ollaan.
- Pidä kuule iha ite vaan. Sua ei oo kukaan kutsunu tähän.
Jussi nousee seisomaan. Sen kädet puristuvat nyrkkiin ja hartiat kohoavat ylös. Se tahtoo nyt tapella. Jussin frendit sanoivat aina, että turha lähteä tappelemaan, jos sen voi välttää. Se on niin kuin tervettä järkeä. Höpöhöpö. Nössöjä ne ovat. Vähän niin kuin neljätoista senttiä voi olla keskimääräinen miehen mitta, mutta ne ovat siitä huolimatta nysäkulleja. Jussi ei tingi.
Kundi nousee ylös ja isottelee sillä hintin nuotillaan. Jos se tuntisi Jussin, se ei uskaltaisi. Jussi tuijottaa sitä silmiin ja melkein hymyilee. Tuommoinen rääpäle, joka menisi katki yhdellä potkulla. Se osoittelee sormella, muttei käy päälle. Teinitytöt menevät pidättelemään räkänokkaa. "Hei anna olla Sami hei." Turvasta tyttöjen takaa se huutelee sillä hintin äänellään, että vitun pelle, ihan niin kuin se ei muka pääsisi tytöistä ohitse.
- Tuu tänne sanoo.
Lopulta nuorisosakki päättää häipyä ja jättää Jussin siihen. Kauempaa kundi vielä huutelee. Sillä varmaan tärisee jalat ja kädet. Nyt se voi uskotella itselleen, ettei se menettänyt kasvojaan. "Olisin minä vetänyt sitä turpaan, mutta ne muijat tulivat estelemään." Jussi istuutuu ja juo viimeisen kaljansa. Aurinko alkaa painua mailleen. Se selaa kännykkänumeroita läpi, mutta ei sinne ollut ilmestynyt uusia kavereita joille soittaa sitten viime selaamisen. Se tunkee kännykän taskuun ja huokailee itsekseen.
Kaljakauppa on kiinni, joten Jussi suuntaa takaisin pubiin. Väki on lisääntynyt muutamalla, mutta mikään muu ei ole muuttunut. Siellä se sama ukko naurattaa pubiruusua ja samat jätkät pelaavat bilistä ja samat äijät keskustelevat siitä, että mikä homma on vaarallisin sodassa. Jussi tilaa lonkeron, kun se menee kaljaa paremmin alas tässä vaiheessa iltaa. Sitä se selittää baarimikolle, jota näyttää kiinnostavan ihan vitusti. Jussi napostelee pähkinöitä ja juo lonkeroa. Toinen kinastelijoista selittää, että pioneerien keskimääräinen elinikä taistelukentällä on kaksikymmentä sekuntia. Yhtäkkiä Jussi nousee ja kävelee sen luokse ja kysyy, että mistä vitusta sinä revit nuo sekunnit.
Tappeluksihan se menee. Äijä sammaltaa, että se on entinen nyrkkeilijä ja istunut joskus taposta. Niin, niin. Jussi kysyy, että onko se käynyt muukalaislegioonankin. Äijä on ehkä neljäkymmentäviisi, Karjala-lippis päässä. On sillä vyölaukku ja viiksetkin. Ei ole totta mikä äijä. Se yrittää nakkikioskiheijaria, jonka Jussi väistää ja potkaisee polvella munille. Ukko taittuu kaksinkerroin ja Jussi lyö sen siitä lattiaan. Kymmenen sekunnin päästä portsari on pannut Jussin pihalle. Kadulta Jussi huutelee ja se etsii jostakin kiveä, jolla heittää. Se joutuu hakemaan sellaisen melkein sadan metrin päästä puistosta. Kun poke näkee sen se karjuu, että jos nyt heität sen saat pippurit silmille ja pääset putkaan yöksi. Jussi luovuttaa ja kävelee kiroillen rappuunsa.
Kotona se istuu kengät jalassa sohvalla ja selaa kännykkää taas läpi. Se yrittää soittaa kaikille, mutta kukaan ei vastaa. Mikseivät ne vastaa? Ja Jussi taittuu kaksinkerroin ja itkee purskahtelevaa, väkivaltaista itkua. Se nyyhkyttää ja käpertyy sohvan nurkkaan ja kastelee hupparinsa kyynelillä ja räällä. Itku laantuu niin kuin se aina laantuu ja Jussi kävelee keittiöön. Se on joskus kuullut, että paljolla aspiriinilla saa itseltään hengen. Se ottaa aspiriinipurkin ja ikkunalautalämpimän kaljan. Se kävelee parvekkeelle röökille ja alkaa juoda kaljaa. Välillä itku tulee uudelleen ja panee sen ruumiin nykimään. Välillä se avaa kannen aspiriinipurkista, jonka se sitten panee pöydälle. Se polttaa ketjussa jo kolmatta.
Kaljapullo tyhjenee ja Jussi heittää sen taas kaikin voimin koirapuiston yli kallioille. Kuuluu räsähdys ja sen jälkeen parkaisu. Jussi seisoo paikallaan niin kauan, että rööki palaa filtteriin saakka ja polttaa sormia. Pieni kipu ja säpsähdys. Jussia alkaa naurattaa. Se jättää parvekkeen oven auki, menee sohvalle ja nukahtaa siihen ennen kuin ambulanssin äänet kuuluvat.
Yöllä alkaa sataa. Aspiriinipurkki parvekkeen pöydällä täyttyy vedellä.
Työn tiedot
Itä-Pasilan kovin jätkä
Pikkukilpikonna
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 1144 sanaa» Työ lisätty: 07.03 - 2007» Kommentoitu: 7 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Kirjoittelin taas yhden valvomovuoron aikana (nähtävästi olen luovimmillani töissä). Vähän tuntuu olevan tarinan rakenteessa jotain vikaa, mutten hahmottanut, että mitä, joten panin tämän tänne. Jotain on ehkä liikaa tai sitten on jotain löysää, mutten tiedä mitä poistaa tai skrivata uudelleen. Kertokaa te, valistuneet.
Niille, jotka eivät tiedä, Pasila Locals (PLS) oli nuorisojengi helsingissä joskus 90-luvulla ja tuo tappelu Pasilan sillalla tapahtui oikeasti.
Tämmönen tästä nyt tuli... ei millään muotoa omakohtainen.
Kommentit
reijo
16:24 // 07.03 - 2007
Nämä voisi aluksi korjata:
"käy kuselle" -> menee kuselle tai käy kusella
"suihksta" -> puhetta, mutta kenties suihkusta olisi paikallaan
". Että se on tervettä järkeä." -> Voisi lauseita yhdistellä tai jotain. Poistaa että sanan?
En tiedä oliko tuolla muitakin virheitä, mutta mielestäni tietynlainen kielen "kömpelyys" sopii tähän. Tarina ja dialogi on todella elävää ja aidon tuntuista. Teksti on hirtehishuumorilla maustettu, joten väkisinkin nauran sisälläni ironista naurua. Minussa tämä herättää ajatuksia; että millä tuollaista syrjäytymistä voisi kenties estää? Tai millä tuommoisesta jamasta voisi nousta? Hyvä tarina, kiitos tästä.
Pikkukilpikonna
16:33 // 07.03 - 2007
Tanks. Korjasin. Luulin oikolukeneeni, mutta ainahan noita jää.
GemineWings
16:50 // 07.03 - 2007
Tämä novelli veti hiljaiseksi, varmastikin tuon tarinan raakuuden vuoksi. :)
Tuo Jussin tarina oli todellakin hyvin sydäntäsärkevä. Toisaalta tässä voisi syyllistää ja meuhkata "renttu mikä renttu. Putkaan vain!" mutta toisaalta tulee surku, kuinka häntä kohtaan voidaan käyttäytyä noin.
Tuli todella ahdistava ja toivoton olo, kun kaikki välttelivät Jussia, vaikka tämä kuinka yritti selviytyä ja saada itselleen mukavaa seuraa. Jossakin vaiheessa hän kuitenkin veti nyrkkinsä esille ja tuhosi lisää mahdollisuuksia saadakseen ihmisiä ympärilleen. Ihan kuin hän lopulta luopuisi toivosta eikä jaksanut enää yrittää, vaan pisti kunnolla asiat päälaelleen. Ja myöhemmin kaduttaa.
Itselleni herää tästä ajatus, että onko ihmisellä oikeutta kierrättää sitä tuskaa, jonka on itse muinoin kokenut. Tuon tarinan päähenkilön elämässä ilmeisesti oli tapahtunut nuoruudessa yhtä sun toista kipeää, minkä hän sitten näytti ikään kuin sysäävän syrjään olemalla oikein miesten mies ja jätkien jätkä.
Tuossa lopussa asiat kärjistyivätkin siihen, että joku muu sai kärsiä hänen tuskansa vuoksi. Raakaa.
Todellakin hyvin kirjoitettua tekstiä, ja minulle tässä oli oikein kunnon opetuskin. Pidän oikein paljon. :)
riikkari
14:17 // 08.03 - 2007
tykkään tällaisesta yksityiskohtakerronnasta tosi paljon, kun sillä lailla mulla säilyy tässä mielenkiinto ja alkaa itsekin ajatella novellin henkilölle taustaa ja tulevaisuutta ynnä muuta :> sanattomaksi taas sait kyllä!
Sharppis
00:15 // 19.03 - 2007
Meitsi diggas tästä kyl. Näistä kirjallisuuden teknisistä hienouksista mä en kyl lähe sanoo mitää, ku en niistä ymmärrä :D. Mutta Stoori yksityiskohtineen toimi. Parin ekan lauseen jälkeen tuli viilis, että pakko jatkaa loppuun, että tietää mitä käy. Semmonen pitäisi tulla jokaisen kirjoituksen kanssa, harmi vaan ettei tule, tämän kanssa tuli \o/. *Odottelee niit sa-int stooreja* ;)
Kivi
21:21 // 04.04 - 2007
Mä tykkään näistä sun stooreistasi. Nämä nyt vaan on niin hyviä sekä tyyliltään että tarinoiltaan.
Finica
09:41 // 13.06 - 2007
Pidän tekstistä. Luin tässä ruokiksella pari muutakin novellias ja tää "rujo" tyyli iskee kyllä.
Mietin tossa tän tekstin alkua... Sitä kuinka Jussi sanoo heittävänsä kaikki pullot parvekkeelta ulos; "Jussi on tehnyt kaikille kaljapulloilleen noin siitä asti, kun se muutti omilleen. Antti istuu parveketuolilla ja karistelee röökintuhkia huolellisesti kaljapulloon. Takaseinällä on pitkä rivi tumpeilla täytettyjä pulloja."
Vaikka onkin todella pieni asia niin jouduin lukemaan pari kertaa ennen kuin pääsin ohi.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!