Kaunokirjallisen työn esitys

Naulaan ihmisiä

He väittävät jotain muuta,
isoilla volyymeilla,
pienellä sydämellä.

He nauravat toisten mukana,
asioille joille ei naureta.

Ja mekö olemme niitä täydellisiä?
Mekö emme juo kateutta?
Emmekö syö ivaa,
tarttuaksemme sanoihin?

Minä olen täydellinen!
Minä olen kohtelias!

Ja naulaan ihmisiä seiniin
sanoillani.

Työn tiedot

Naulaan ihmisiä

lauratar

» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 29 sanaa» Työ lisätty: 07.03 - 2007» Kommentoitu: 13 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)

Tietoa työstä:

Mietteitä vaan.
Yleisiä tilanteita käytäviltä ja kaverien/tuttujen keskuudesta, miten usein huomaa puhuvansa vain miellyyttääkseen muita :/.

Otsikko muutettu 6.11.2007

Kommentit

Asymptootti

20:24 // 07.03 - 2007

Haha, mahtava.
(Kerrankin saa lukea täältä jotain HYVÄÄ.)
Alku on loistava. Ja muukin runo tempaa mukaansa. Hienoa, hienoa!

"Täällä täytyy ulvoa susien kanssa ja silti säilyttää koskemattomuutensa."

youall

20:27 // 07.03 - 2007

aivan samaa mieltä :D tosi mahtava :D

amelia__

14:20 // 08.03 - 2007

tykkäsin kauheesti. varsinki loppu kruunasi koko runon ja teki siitä vielä paremman. hyvähyvä.

Hauki

16:31 // 09.03 - 2007

Juu, kyllä mä tän ajatuksen näen. Näinhän se menee.

GemineWings

17:04 // 09.03 - 2007

Pidin ajatuksesta, ja kaiken lisäksi hyvin toteutettu. :)
Kovasti on tarvetta arvostella muita kovaan ääneen ja korotetaan itsensä muiden yläpuolelle, aina itsestä löytyy jotakin erityistä, joka erottaa hänet tuosta onnettomasta massasta. Mutta sitten lopussa tuleekin kylmä totuus eteen, ettei itse erotu yhtään sen kummemmin, nauraa vain muiden mukana ilman oikeaa ilon tunnetta ja sanoo "kyllä, kyllä" kuuluakseen samaan porukkaan. Kumma, toisaalta tahtoisi erottua, mutta sitten pelästyy kun erottuu muista.
Tuo kaksi viimeistä säkeistöä ovat koko runon kohokohta. Jotenkin ihmisillä on outo oletus, että he saavat sanoa mitä tahansa toiselle, eikä toinen saa loukkaantua, koska mitään ei ole sanottu loukkauksella. Kummasti sitten itse hermostutaan, jos itselle sanotaan samalla tavoin.
Tällaisia ajatuksia sekä paljon muuta runo herätti mielessäni. Pidän kovasti. :)

Piste

17:12 // 12.03 - 2007

Whaaau ! Siis sun paras runo. Ei angstinen vaan .. upea kokonaisuus ! Pidin neljännestä 'säkeistöstä' hirmuisesti. Ja viidennestä.



Huh.

Piste

17:14 // 12.03 - 2007

He väittävät jotain muuta,
isoilla volyymeillä,
pienellä sydämellä.

<-- Aika klisee mut toi "He väittävät jotain muuta" toimii !

Sabas

22:53 // 12.03 - 2007

Liikaa huutomerkkejä yhdessä runossa.
Niiden käyttö heikentää niin paljon lauseen tehoa, jos minulta kysytään!!!
Jäin niitä sitten tuijottelemaan ja mietin mitä mahdoin äsken lukea.

"Kylmää kahvia ja vasara, kiitos" olisi upea nimi ilman tuota pirun huutomerkkiä. Tulee mieleen huono aamu yksin hiljaisessa kämpässä.
Kaunistakaunista.

Nymfi

16:55 // 03.04 - 2007

En löydä tästä tunnetta, se ei oo hyvä. "Volyymeilla" ei "ä". Ei oo kiva nussia pilkkua, heh. Otsikko tuo mieleen vahvan tekotaiteellisuuden. Loppua kohden kyllä paranee, mutta ei nouse missään vaiheessa huippuunsa. Viimeinen säkeistö ihan mukava ja olisi toiminut paremmin jossain muussa runossa, jossa muu kokonaisuus olisi ollut parempaa tekstiä. Ehkä mä en vain päässyt tämän sisään kunnolla. Ihan ok kuitenkin.. luettava.
Kiitos.

Burned

21:48 // 07.05 - 2007

Mä en saanut tästä oikein mitään irti, mutta tuo viimeinen

"Ja naulaan ihmisiä seiniin
sanoillani."

aivan mahtavaa!

Rats

10:36 // 11.06 - 2007

Jotenkin kaksi ensimmäistä säkeistöä ovat hyviä, varsinkin toinen. Mulla on usein sellainen tunne, että nauretaan usein vaan sen takia että se kuuluu etikettiin.
Mutta en kyllä ole kovin hyvä runon tulkitsija, niin vähän vaikea tätä on kommentoida... >___<
Ja saatoin ottaa liian pinnallisen näkökulman, mutta menkööt. :/

Rock

13:29 // 16.07 - 2007

Todella hyvä minun mielestäni. Mahtavia oivalluksia. :)

kerplunk

11:23 // 01.08 - 2007

((: piristävä runo! tykkäsin!
kiitos kommentistasi <:

Lähetä kommentti

Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!