Kaunokirjallisen työn esitys
Kohtalokkaat bileet
Oli kesä. Se vaikutti täysin tavalliselta kesätlä niin kuin kaikki muutkin kesät - ainakin aluksi. Mutta eräänä tavallistakin tavallisempana päivänä tapahtui näin.
-Te teette mitä? Sanja kiljui äidilleen keittiössä eräänä iltana. Hän oli vain tullut hakemaan itselleen vettä, koska kuumuus oli viedä häneltä järjen. Nyt hän katui päätöstään.
-Lähdemme Reinon kanssa pienelle lomalle kultapieni, hänen äitinsä sanoi.
-Miksi? Sanja kysyi edelleen kiljuen.
-No vähän stressiä pois ennen häitä, äiti jatkoi tyynenä.
-Justiinsa. Ja sillä välin, kun te lojutte Malagan auringossa, mä homehdun täällä, Sanja puhisi hysteerisenä.
-"Sanja älä ole lapsellinen". Pah! Mä sulle vielä lapsellisuudet näytän, Sanja höyrysi huoneessaan.
-"Mummu tulee tänne sen kahden viikon ajaksi, jottei sun tarvitse jättää sun kavereita". Just. Mä en voi sietää sitä vanhusta, Sanja jatkoi itsekseen.
Puhelin alkoi soida, ja Sanja heittäytyi sängylleen. Hänen ei tarvinnut vastata. Sointi loppui ja äidin pälpätys alkoi.
-Greit, Sanja mutisi jostain tyynyn uumenista.
Koitti se päivä, kun Sanjan äiti ja hänen sulhasensa Reino lähtivät Malagaan.
-Muistat sitten käyttäytyä ja pysyä poissa hankaluuksista, ettei mummun sydän vaan....
-Joo, joo, Sanja keskeytti äitinsä puhevirran kun tämä jo neljättä kertaa käski pysyä pois hankaluuksista.
-Te myöhästytte kohta, Sanja sanoi pitkästyneellä äänellä.
-Okei. Mummu tulee tunnin kuluttua, äiti sanoi ja istui taksiin.
-No moikka nyt sitten, Reino sanoi Sanjalle, joka seisoi jo talon kuistilla.
-Joo, Sanja huikkasi ja katosi sisään.
-No niin, Sanja sanoi ääneen tyhjässä talossa. Hän meni omaan huoneeseensa ja laittoi musiikin soimaan "nupit kaakkoon"-periaatteella. Hän tanssi ja pyöri huoneessaan, kun huomasi auton heidän pihatiellään. Mummu!
-Ei sen vielä pitänyt tulla, Sanja sanoi ääneen, kun harmaahapsinen, ryppyinen vanha nainen astui autosta ulos.
Kun mummu oli saatu sisään Sanja meni huoneeseensa ja mietti, mitä voisi tehdä. Hän päätti soittaa kavereilleen.
-Sanja tässä. Olisko ideaa, mitä tehdään? Sanja puhui puhelimeen
-Siis bileet, jaa millon? Ylihuomen. Biitsil. Siistii! Joo hyvä. Kai mä pääsen, jos voin sanoo, et tuun teille yöks. Mul on nimittäin lapsenlikka. Mummu. Sanon, et soittaa sulle, eli joudut imitoimaan mutsiis. Ok? Hyvä. Moido! Sanja lopetti puhelun ja meni alakertaan.
Bilepäivä koitti. Sanja mietti koko päivän, mitä laittaisi päälleen, kunnes löysi beigen minihameen ja ruskeiden bikiniensä yläosan. Hän laittoi hämäykseksi päälleen punaisen paidan, jottei joutuisi kuuntelemaan mummunsa saarnaa siitä, miten hänellä on aivan liian vähän vaatteita päällä, napakorusta puhumattakaan.
Sanja lähti kohti rantaa. Hän oli todella tyytyväinen asuvalintaansa ja hiuksiinsa, jotka hän oli kietonut sotkuiseksi nutturaksi. Kaiken kaikkiaan han näytti hyvältä, niin itsensä kuin muidenkin mielestä. Hänen mielestään mikään ei voinut mennä pieleen.
Bileet sujuivat omalla, tylsällä painollaan, joten Sanja kavereineen teki vedon.
-Mä lyön vaikka vetoo, ettei kukaan teistä pääse tonne noin, yksi tytöistä sanoi ja osoitti huojuen vastarantaan.
-Et kuule arvaakaan kuin helposti, toinen vastasi ja hyppäsi veteen. Tyttö oli hiukan humalassa ja pärski vettä kauan, ennen kuin lähti uimaan.
-Hei! Tulkaa jelppii! rantaan jääneet tytöt kiljuivat. Sanja ja muut säntäsivät rantaan ja näkivät vedessa pyristelevän tytön.
-Sanja hyppää veteen ja hae toi pois tuolta, eräs Sanjan kavereista sanoi kauhun kangistamalle Sanjalle.
-Miks mä? Sanja kysyi tyhmänä. Kaikki tiesivät tarkalleen, että Sanja oli harrastanut kilpauintia.
Lyhyen mietinnän jälkeen Sanja hyppäsi veteen. Hän ui vahvoin vedoin eteenpäin kohti tyttöä. Vesi oli hyytävän kylmää, mutta Sanja jatkoi itsepintaisesti eteenpäin. Hän oli päättänyt uida tytön kanssa vastarantaan. Hän tiesi, että oli loistava uimari ja vastarannalle oli aivan naurettavan lyhyt matka. Hän ei kuitenkaan muistanut, kuinka voimakas virta oikeasti olikaan.
Sanja pääsi tytön luo, ja kuin ihmeen kaupalla, tyttö oli tajuissaan.
-No niin. Nyt rauhotut, Sanja selitti tytölle, mitä piti tehdä ja taisteli kylmyyttä vastaan.
-Mä taisin o-olla v-vähän tyhmä, tyttö sammalsi hampaat kalisten. Sanja ei vastannut. Hän keskittyi uimiseen, mikä osoittautui vaikeammaksi, kuin Sanja oli olettanut.
Noin puolessa välissä matkaa Sanja oli päättänyt sittenkin suunnata bilepaikalle. Siinä vaiheessa Sanjan käsissä makaava tyttö oli menettänyt tajuntansa ja Sanjan alkoi olla tosi pinteessä. Tytön paino alkoi käydä Sanjan käsivarsille, ja kylmyys iski pahemmin kuin aikaisemmin. Ranta näytti loittonevan yhä kauemmas.
Vihdoin ja viimein Sanja pääsi perille. Hän työnsi viimeisillä voimillaan tytön rantaan ja ryömi itsekin hiekalle. Juri silloin ambulanssi saapui ja rannassa alkoi hirvittävä hälinä. Ihmiset ryntäilivät sinne tanne kuin lauma päättömiä kanoja. Sanja menetti tajuntansa ja putosi pelastamansa tytön viereen.
Sanja kuoli jo rannassa. Syynä oli kylmän veden aiheuttama hypotermia. Hänen pelastamansa tyttö kuitenkin selvisi vaivoin hengissä ja syyttää nyt itseään Sanjan kuolemasta. Sanjan äiti ja Reino lensivät seuraavalla lennolla takaisin.
Vasta vuosien kuluttua Sanjan äiti pääsi tyttärensä kuoleman ylitse ja jatkoi elämäänsä. Hän ja Reino menivät naimisiin ja saivat lapsia. Tyttö, jonka Sanja pelasti, alkoi valistaa nuoria, ettei heille kävisi samoin.
Oli kesä. Se vaikutti täysin tavalliselta kesätlä niin kuin kaikki muutkin kesät - ainakin aluksi. Mutta eräänä tavallistakin tavallisempana päivänä tapahtui näin.
-Te teette mitä? Sanja kiljui äidilleen keittiössä eräänä iltana. Hän oli vain tullut hakemaan itselleen vettä, koska kuumuus oli viedä häneltä järjen. Nyt hän katui päätöstään.
-Lähdemme Reinon kanssa pienelle lomalle kultapieni, hänen äitinsä sanoi.
-Miksi? Sanja kysyi edelleen kiljuen.
-No vähän stressiä pois ennen häitä, äiti jatkoi tyynenä.
-Justiinsa. Ja sillä välin, kun te lojutte Malagan auringossa, mä homehdun täällä, Sanja puhisi hysteerisenä.
-"Sanja älä ole lapsellinen". Pah! Mä sulle vielä lapsellisuudet näytän, Sanja höyrysi huoneessaan.
-"Mummu tulee tänne sen kahden viikon ajaksi, jottei sun tarvitse jättää sun kavereita". Just. Mä en voi sietää sitä vanhusta, Sanja jatkoi itsekseen.
Puhelin alkoi soida, ja Sanja heittäytyi sängylleen. Hänen ei tarvinnut vastata. Sointi loppui ja äidin pälpätys alkoi.
-Greit, Sanja mutisi jostain tyynyn uumenista.
Koitti se päivä, kun Sanjan äiti ja hänen sulhasensa Reino lähtivät Malagaan.
-Muistat sitten käyttäytyä ja pysyä poissa hankaluuksista, ettei mummun sydän vaan....
-Joo, joo, Sanja keskeytti äitinsä puhevirran kun tämä jo neljättä kertaa käski pysyä pois hankaluuksista.
-Te myöhästytte kohta, Sanja sanoi pitkästyneellä äänellä.
-Okei. Mummu tulee tunnin kuluttua, äiti sanoi ja istui taksiin.
-No moikka nyt sitten, Reino sanoi Sanjalle, joka seisoi jo talon kuistilla.
-Joo, Sanja huikkasi ja katosi sisään.
-No niin, Sanja sanoi ääneen tyhjässä talossa. Hän meni omaan huoneeseensa ja laittoi musiikin soimaan "nupit kaakkoon"-periaatteella. Hän tanssi ja pyöri huoneessaan, kun huomasi auton heidän pihatiellään. Mummu!
-Ei sen vielä pitänyt tulla, Sanja sanoi ääneen, kun harmaahapsinen, ryppyinen vanha nainen astui autosta ulos.
Kun mummu oli saatu sisään Sanja meni huoneeseensa ja mietti, mitä voisi tehdä. Hän päätti soittaa kavereilleen.
-Sanja tässä. Olisko ideaa, mitä tehdään? Sanja puhui puhelimeen
-Siis bileet, jaa millon? Ylihuomen. Biitsil. Siistii! Joo hyvä. Kai mä pääsen, jos voin sanoo, et tuun teille yöks. Mul on nimittäin lapsenlikka. Mummu. Sanon, et soittaa sulle, eli joudut imitoimaan mutsiis. Ok? Hyvä. Moido! Sanja lopetti puhelun ja meni alakertaan.
Bilepäivä koitti. Sanja mietti koko päivän, mitä laittaisi päälleen, kunnes löysi beigen minihameen ja ruskeiden bikiniensä yläosan. Hän laittoi hämäykseksi päälleen punaisen paidan, jottei joutuisi kuuntelemaan mummunsa saarnaa siitä, miten hänellä on aivan liian vähän vaatteita päällä, napakorusta puhumattakaan.
Sanja lähti kohti rantaa. Hän oli todella tyytyväinen asuvalintaansa ja hiuksiinsa, jotka hän oli kietonut sotkuiseksi nutturaksi. Kaiken kaikkiaan han näytti hyvältä, niin itsensä kuin muidenkin mielestä. Hänen mielestään mikään ei voinut mennä pieleen.
Bileet sujuivat omalla, tylsällä painollaan, joten Sanja kavereineen teki vedon.
-Mä lyön vaikka vetoo, ettei kukaan teistä pääse tonne noin, yksi tytöistä sanoi ja osoitti huojuen vastarantaan.
-Et kuule arvaakaan kuin helposti, toinen vastasi ja hyppäsi veteen. Tyttö oli hiukan humalassa ja pärski vettä kauan, ennen kuin lähti uimaan.
-Hei! Tulkaa jelppii! rantaan jääneet tytöt kiljuivat. Sanja ja muut säntäsivät rantaan ja näkivät vedessa pyristelevän tytön.
-Sanja hyppää veteen ja hae toi pois tuolta, eräs Sanjan kavereista sanoi kauhun kangistamalle Sanjalle.
-Miks mä? Sanja kysyi tyhmänä. Kaikki tiesivät tarkalleen, että Sanja oli harrastanut kilpauintia.
Lyhyen mietinnän jälkeen Sanja hyppäsi veteen. Hän ui vahvoin vedoin eteenpäin kohti tyttöä. Vesi oli hyytävän kylmää, mutta Sanja jatkoi itsepintaisesti eteenpäin. Hän oli päättänyt uida tytön kanssa vastarantaan. Hän tiesi, että oli loistava uimari ja vastarannalle oli aivan naurettavan lyhyt matka. Hän ei kuitenkaan muistanut, kuinka voimakas virta oikeasti olikaan.
Sanja pääsi tytön luo, ja kuin ihmeen kaupalla, tyttö oli tajuissaan.
-No niin. Nyt rauhotut, Sanja selitti tytölle, mitä piti tehdä ja taisteli kylmyyttä vastaan.
-Mä taisin o-olla v-vähän tyhmä, tyttö sammalsi hampaat kalisten. Sanja ei vastannut. Hän keskittyi uimiseen, mikä osoittautui vaikeammaksi, kuin Sanja oli olettanut.
Noin puolessa välissä matkaa Sanja oli päättänyt sittenkin suunnata bilepaikalle. Siinä vaiheessa Sanjan käsissä makaava tyttö oli menettänyt tajuntansa ja Sanjan alkoi olla tosi pinteessä. Tytön paino alkoi käydä Sanjan käsivarsille, ja kylmyys iski pahemmin kuin aikaisemmin. Ranta näytti loittonevan yhä kauemmas.
Vihdoin ja viimein Sanja pääsi perille. Hän työnsi viimeisillä voimillaan tytön rantaan ja ryömi itsekin hiekalle. Juri silloin ambulanssi saapui ja rannassa alkoi hirvittävä hälinä. Ihmiset ryntäilivät sinne tanne kuin lauma päättömiä kanoja. Sanja menetti tajuntansa ja putosi pelastamansa tytön viereen.
Sanja kuoli jo rannassa. Syynä oli kylmän veden aiheuttama hypotermia. Hänen pelastamansa tyttö kuitenkin selvisi vaivoin hengissä ja syyttää nyt itseään Sanjan kuolemasta. Sanjan äiti ja Reino lensivät seuraavalla lennolla takaisin.
Vasta vuosien kuluttua Sanjan äiti pääsi tyttärensä kuoleman ylitse ja jatkoi elämäänsä. Hän ja Reino menivät naimisiin ja saivat lapsia. Tyttö, jonka Sanja pelasti, alkoi valistaa nuoria, ettei heille kävisi samoin.
Työn tiedot
Kohtalokkaat bileet
Marre
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 718 sanaa» Työ lisätty: 15.03 - 2007» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Tein koulussa äidinkielen tunnilla.
Kommentit
Airy
16:45 // 16.03 - 2007
ömm,. kyllähän tästä huomasi, että hyvinkin nuoren tytön teksti. :> mutta nuori tyttöhän kyseessä. elä esim toista sanjan nimeä niin usein. eipä mulla ihmeitä sanottavana.
Korppi
18:03 // 16.03 - 2007
tota...kutsutko sä kenties omaa isoäitiäs mummuksi? Vähän voisin veikata että kyllä.
Niin niin, kirjotusvirheitä ei ollu, jotenka sä olet laittanut sen tänne vasta palautuksen jälkeen, etkös?
ämmmmm...tekstistä itestä voisin sanoo samaa ku Airy, älä toista nimeä niin usein, ja maisemakuvaukset jäivät hyvinkin olemattomiski, en päässyt mukaan tarinaan en sitten millään.
Ja loppu, siinä ei ollut mitään. Idea oli varmaankin koskettaa lukijaa jotenkin tällä tytön kuolemalla, mutta et valitettavasti saanut välitettyä sitä sanallisesti. Mutta ei se mitään, harjitusta harjotusta, niin kyllä se kielellinen ilmaisu vielä siitä kehittyy.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!