Kaunokirjallisen työn esitys
Ikävä
Huoneen ovi on raollaan. Työnnän sen kokonaan auki ja astun sisään. Vaatekaappien ovet retkottavat avonaisina, kaapit huutavat tyhjyyttään. Sängystä on otettu petivaatteet pois, pöytä ja sen laatikot on tyhjennetty. Tapetissa on vaaleita kohtia kertomassa tauluista ja julisteista jotka ovat ennen peittäneet tummanvihreitä seiniä. Lysähdän sängylle makaamaan ja tunnen oloni tyhjäksi, kuin minusta olisi jäljellä enää pelkät kuoret ja sisus olisi tyhjä. Olit sittenkin päättänyt lähteä.
Linja-autoasemalla istuu yksinäinen hahmo. Sade on kastellut tytön aivan märäksi, vaaleat hiukset riippuvat märkien kasvojen edessä. Penkillä tytön vieressä on kaksi matkalaukkua ja sylissään hän pitelee mustaa reppua. Tyttö tärisee kylmästä ja nousee ylös. Katulampun valo häikäisee hänen vihreitä silmiään. Tyttö katselee hetken ympärilleen ja istuu takaisin penkille. Kyyneleet sekoittuvat sateeseen, kylmyys ja kosteus saavat pienen vartalon taas tärisemään. Mikä tahansa auto, joka tulisi seuraavaksi paikalle, olisi hänen. Määränpäällä ei ole väliä.
Kiedon käteni kuuman teemukin ympärille. Vedän sisääni siitä nousevaa höyryä, annan sen tiivistyä pisaroiksi kasvoilleni. Muki on sinun ostamasi, siinä oli sinun mielestäsi niin kauniit värit. Turkoosia ja verenpunaista. Ohiajavien autojen valot kulkevat seiniä pitkin, ne saavat ikkunat näyttämään hetken kultaisilta. Ulkona sataa, toivon ettet palelluta itseäsi. Kai näin on parempi. Et olisi kuitenkaan viihtynyt luonani. Minulla on silti ikävä sinua. Kävelen ikkunan luo ja painan otsani lasia vasten. Toivotan sinulle onnea matkaan. Ja hyvästi, sillä tuskin enää näemme.
Bussi ajaa aseman eteen. Pari ihmistä astuu ulos, yksi nousee sisään. Tyttö ostaa kuljettajalta lipun ja kävelee auton takaosaan. Hän nostaa matkalaukkunsa yläritilälle ja istuu ikkunan viereen pidelleen reppua sylissään. Kuski sulkee ovet ja bussi jatkaa matkaansa. Tyttö katselee hetken ohikulkevaa maisemaa ja avaa repun. Hän kaivaa sieltä valokuvakehyksen ja silittää sen pintaa. Tytön vieressä seisoo naurava mies. Hänen kädessään on muki, jossa lukee, �Hyvää syntymäpäivää rakkaalle isälle�. Muki on maalattu tytön lempiväreillä, turkoosilla ja verenpunaisella.
Huoneen ovi on raollaan. Työnnän sen kokonaan auki ja astun sisään. Vaatekaappien ovet retkottavat avonaisina, kaapit huutavat tyhjyyttään. Sängystä on otettu petivaatteet pois, pöytä ja sen laatikot on tyhjennetty. Tapetissa on vaaleita kohtia kertomassa tauluista ja julisteista jotka ovat ennen peittäneet tummanvihreitä seiniä. Lysähdän sängylle makaamaan ja tunnen oloni tyhjäksi, kuin minusta olisi jäljellä enää pelkät kuoret ja sisus olisi tyhjä. Olit sittenkin päättänyt lähteä.
Linja-autoasemalla istuu yksinäinen hahmo. Sade on kastellut tytön aivan märäksi, vaaleat hiukset riippuvat märkien kasvojen edessä. Penkillä tytön vieressä on kaksi matkalaukkua ja sylissään hän pitelee mustaa reppua. Tyttö tärisee kylmästä ja nousee ylös. Katulampun valo häikäisee hänen vihreitä silmiään. Tyttö katselee hetken ympärilleen ja istuu takaisin penkille. Kyyneleet sekoittuvat sateeseen, kylmyys ja kosteus saavat pienen vartalon taas tärisemään. Mikä tahansa auto, joka tulisi seuraavaksi paikalle, olisi hänen. Määränpäällä ei ole väliä.
Kiedon käteni kuuman teemukin ympärille. Vedän sisääni siitä nousevaa höyryä, annan sen tiivistyä pisaroiksi kasvoilleni. Muki on sinun ostamasi, siinä oli sinun mielestäsi niin kauniit värit. Turkoosia ja verenpunaista. Ohiajavien autojen valot kulkevat seiniä pitkin, ne saavat ikkunat näyttämään hetken kultaisilta. Ulkona sataa, toivon ettet palelluta itseäsi. Kai näin on parempi. Et olisi kuitenkaan viihtynyt luonani. Minulla on silti ikävä sinua. Kävelen ikkunan luo ja painan otsani lasia vasten. Toivotan sinulle onnea matkaan. Ja hyvästi, sillä tuskin enää näemme.
Bussi ajaa aseman eteen. Pari ihmistä astuu ulos, yksi nousee sisään. Tyttö ostaa kuljettajalta lipun ja kävelee auton takaosaan. Hän nostaa matkalaukkunsa yläritilälle ja istuu ikkunan viereen pidelleen reppua sylissään. Kuski sulkee ovet ja bussi jatkaa matkaansa. Tyttö katselee hetken ohikulkevaa maisemaa ja avaa repun. Hän kaivaa sieltä valokuvakehyksen ja silittää sen pintaa. Tytön vieressä seisoo naurava mies. Hänen kädessään on muki, jossa lukee, �Hyvää syntymäpäivää rakkaalle isälle�. Muki on maalattu tytön lempiväreillä, turkoosilla ja verenpunaisella.
Työn tiedot
Ikävä
December
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 289 sanaa» Työ lisätty: 23.03 - 2007» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 2 kerta(a)
Tietoa työstä:
Uudelleen löydetty helmi.
Kommentit
tytt
19:38 // 04.04 - 2007
Täytyy kyllä sanoa että kauneimpia ja nerokkaimpia novelleja mihin olen törmännyt. Ihanan haikea tunnelma ja tuo loppu kruunaa kaiken. En olis ihan heti arvannu että tuo kertoja on tytön isä...
Tykkään tästä kyllä kovasti :)
milda
20:22 // 26.06 - 2008
Oih. Upea novelli o.o Enpä olisi oikeasti arvannut, että se oli hänen isänsä. Luulin aluksi sitä entiseksi poikaystäväksi tms. Tosi hyvä :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!