Valkoisissa vaatteissa

Kaskelotti

» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 48 sanaa» Työ lisätty: 23.03 - 2007» Kommentoitu: 10 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)

Tietoa työstä:

kaikki kommentit toivottuja :)

empty

20:37 // 20.09 - 2007

Tämä oli kaunis... Tosin en ajatellut tätä kohdistuneena masentuneeseen henkilöön, vaan johonkin vanhukseen joka on fyysisesti ja henkisesti lopussa.

Kuitenkin, tämä oli kaunis, kirjoitteleppa enemmänkin. :)

Fei-sama

14:31 // 30.09 - 2007

Kaunista tekstiä! "Itkit sängyssäsi
kunnes tulit sokeaksi kyynelistäsi." oli niin upea kohta ettei sanat vaan riitä.

GemineWings

11:42 // 03.10 - 2007

Monitulkintainen runo, saa rinnastettua monenlaiseen henkilöön. Kuten empty mainitsi ajatuksensa vanhuksesta, siitä näkökulmasta runo saa aivan uuden ilmeen. :)
Surullinen, luovuttanut tunnelma tässä runossa. Eikä mitenkään liian dramaattinen, johtuen esimerkiksi ajatuksesta "valkoiset vaatteet". Se tuo tähän heti tietynlaista puhtautta ja viattomuutta.

Itkit sängyssäsi
kunnes tulit sokeaksi kyynelistäsi.

Näistä säkeistä itselleni tuli loputtoman ja sydäntäsärkevän surun lisäksi sellainen tunne, että itkee niin kauan, ettei enää hahmota syytä itkulleen. Sen voisi ajatella eräänlaisena "nyt tehdään kärpäsestä härkänen" tyyliin, mutta itse en välttämättä rinnastaisi noita säkeitä tuollaiseen ajatukseen. Mieluummin tulee mieleen jokin todella henkinen syvä suru, jota ei saa purettua sanoiksi tai pohdittua siten, että pystyisi itse auttamaan ja työstämään omaa suruaan eteenpäin. Eikä siten pysty auttamaan kukaan muukaan.

Kaunis runo, todellakin. Ja kirjakielen käytöstä erityiskiitos. :)
Pidän kovasti. :)

Tuikk-u

17:37 // 13.10 - 2007

"Itkit sängyssäsi
kunnes tulit sokeaksi kyynelistäsi. " Nuo säkeet koskettivat myös minua.
Hyvä, että runo jättää paljon tulkinnanvaraa ja mielikuvitukselle tilaa, runon henkilö voi olla monenlainen.
Kirjakielen käytöstä minultakin plussat!

Nic

07:06 // 25.10 - 2007

Oi oi. Olipa surullisen kaunista. Tähän on helppo samaistua, moni on varmasti nähnyt näitä tapahtumia. Ainakin minulle tämä toi surullisia muistoja mieleen. Hieno runo.

Psykedeelia

09:03 // 26.10 - 2007

"Itkit sängyssäsi
kunnes tulit sokeaksi kyynelistäsi." Minunkin täytyy sanoa että tuo herätti minussa jotakin.
Epätoivo on aistittavissa. Ehkä joku koukku olisi ollut hyvä lisä, nyt toinen kappale vähän toistaa edellistä, ikäänkuin aloittaa uudestaan siitä minkä edellinen kappale jo päätti. Hyvää toisessa kappaleessa on tavallaan toivon palautuminen ja unelmoiminen. Kysymyshän on kuitenkin kuolemasta? Jos ajattelee draaman kaaren alkuna, keskikohtana ja loppuna, niin toi keskikohta jää hiukan valjuksi. Mukavaa romantisointia ja sanan käyttöä, lyhyessä runossa yksikin virke jaksaa kannatella pitempään. Ehkä jonkinlainen käännekohta ois tuonut rytmiin enemmän potkua. =)

A-molli

17:17 // 08.01 - 2008

Kaunis ja surullinen. Tuli mieleen minulle rakkaita ihmisiä. He eivät ole sairaita, mutta ajattelevat tuolla tavalla. Tuli mieleen erilaisia kuvia, tyttö sairaalan sängyssä, kyyneleet silmissä sanomassa esim. hoitajille tuota. Tuli niin vahvasti pintaan, että ihan häkellyin. Ihanasti olet saanut tunteet poimittua. Hieno!

Burned

23:31 // 15.01 - 2008

Kaikki muut ovat sanoneet jo runon tunnelmasta niin paljon, ettei mulla ole oikeastaan mitään lisättävää. Haluisin kuitenkin kiinnittää huomiota ulkoasuun.
Jotkut pilkut ja varsinkin pisteet häiritsevät mua. Ilman niitä tekstistä tulee helpommin hahmotettavaa, se on pelkistetymmän, vähemmän sekasortoisen, sekä siistimmän & kauniimman näköistä. Toisaalta tähän runoon pilkut sopivat tiettyihin kohtiin, jolloin rytmitys tulee selkeämmin esille. Ilman pilkkuja taas lukija saisi aivan itse valita, kuinka runon lausuu. Pisteet jättäisin kuitenkin itse pois, sillä mielestäni Iso Alkukirjain kertoo jo tarpeeksi.

"Enää et tee muuta,
tuijotat sokeana valkoista kattoa,
ja nuku sitten
kun Jumala sinut armahtaa."

Tuossa mielestäni mättää jokin. Vai enkö vain ymmärrä sen modernismia? Lähinnä nuo kaksi ensimmäistä riviä hämäävät aivoja. Vai kuuluisiko tuon "Enää et tee muuta" liittyä jotenkin runossa edellä mainittuun itkemiseen?
Myös alun sanajärjestyksen muuttuminen hämää:
"Et enää nouse sängystä ylös.
Enää et syö mitään"
Voisiko vain sanojen kääntämisen sijasta tehdä jotain muuta?

"olet pelkkä luuranko valkoisissa vaatteissa.
Itkit sängyssäsi
kunnes tulit sokeaksi kyynelistäsi."

Tuossa periaatteessa olisi järkevämpää lukea "olet pelkkä luuranko valkoisissa vaatteissaSI", sillä edelläkin käytetään omistusmuotoa "kyynelistäsi".

Kannattaa kuitenkin muistaa että nämä ovat vain mun henkilökohtaisia mielipiteitäni ja jokaisella kirjoittajalla on oma taiteellinen vapautensa :)

Gloomy

16:36 // 30.03 - 2008

Voi kuinka surullinen. Tästä tuli mieleen se dokumentti hylätystä lapsista, mikä tuli vasta telkkarista. Se yksi lapsi joka kirjaimellisesti kuihtui pois. Makasi vain paikoillaan ja kuihtui olemattomiin.

kuudesaisti

23:45 // 05.05 - 2008

Aivan upea :o oh my, suosikiksi!