Yksin odottaa soittajaa, joka sisimmän paljastaa
Ruma olen sen myönnän, miettii tuo kolhuinen
Jopa rupinen on kuontaloni nykyään kullan keltainen
Ennen niin hohti tuo, lakkapinta kiiltävä toi soittajan kuin soittajan luo
Ääni tumma ja tulinen sulatti vihan jokaisen
Nykyään niin ruma tuo, ei tule kukaan luo
Saatikaan soittajaa, joka paljastaa voisi tumman ja tulisen
Rupinen vain on pinta sen, nurkassa odottaa vihaten
Häntä, joka joskus yksin jätti, petti ja lähti.