Kaunokirjallisen työn esitys
I
Terälehti, pala viimeisiä minuutteja
lepäsi hetken kämmenelläni
Hän nauroi kun puhuin
nauroi, vaikka taisin sanoa vain jotain yksinkertaista
tilannekomiikkaa
vereni kohisi
Kun hän ojensi minulle hymyillen kätensä
pahoittelin omani keväistä kylmyyttä,
oli huomannut sen aiemmin,
sipaistessani hänen kulmakarvaansa
ohutta piirrettyä viivaa
kuulailla omenakasvoilla
Siinä me seisoimme
ihmismelun seassa
illan noste sieraimissa
emmekä tienneet toisistamme muuta kuin nimet
toistemme tyhjät tunnukset
En unohda sitä tunnetta minkä hän herätti
suuren kissaeläimen,
painautuneena kylkeäni vasten
aivan kuin hän olisi pitänyt minusta
nauttinut seurastani kuin
kauniista maisemista
ennen putoamistaan
II
Hän oli ripustanut itsensä meluvallin taakse
seinän päähän meistä,
pidellen kaikkia draaman tunnuspiirteitä,
hervottomissa käsissään
Hän riippui siluettina
huutomerkin pisteen päällä,
tehden itsestään,
marttyyrikuningattaren,
korottaen nimensä,
toiseen potenssiin,
huudoksi.
Kun kuulin:
Hän kävi mieleni läpi niin raskain askelin,
kuin mitä ihminen voi käydä
nopeasti vain
jättäen askelten painaumat turpeeseen
kaataen puita mennessään
Hengitin yön savua
odotin talojen silmien sammumista
eikä hän lähtenyt.
Muistin hänet,
sarjan ohuita sattumia,
joiden rikkoutuessa
tätä olisi voinut kutsua menetykseksi
Muistin hänet,
teksteinä jotka upposivat ihooni,
katseina joita vaihdoimme
näkemättä toisistamme
muuta kuin kirjaimet
hänen kirjaimensa olivat lupausta täynnä
tummia ja sotkuisia
III
Hän lähti tukeutuen köyteen
joka hänelle heitettiin pelastukseksi
nuoruus on ahdistuksen tapa
pettää meidät kauneudella
Työn tiedot
Satu ahdistuksesta
hypnoosi
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 227 sanaa» Työ lisätty: 28.03 - 2007» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Teksti kesältä, mutta piti purkaa omaa päätä aiemmista mietteistä. Ja vahvoista tunteista. Vasta nyt tuntuu sopivalta, tai en ole vieläkään varma, "paljastaa" tämä teksti.
Kommentit
Tapuli
20:25 // 28.03 - 2007
Tässä oli jotain mikä vangitsi.
Taitavia kielikuvia ja jotenkin niin vahvaa tekstiä, vertauksia, hienoa oikeasti.
Tykkäsin tästä, todella mielenkiintoinen ja taidokas.
ruusulaulu
17:16 // 29.03 - 2007
kosketti mua,herkistyin.Satuttaa.
tunne välittyi siis hyvin,ja kyllä,teksti on hyvin kasassa.enemmän rispekstii sulle diipist aiheesta.
kaisu
13:19 // 03.04 - 2007
Todella hieno, käytät sanoja ja kielikuvia tosi taitavasti. Hyvin olet saanut rankan aiheen puettua sanoiksi, tunnelma välittyy. Tällä runolla on sama vaikutus minuun kuin runollasi Auringon laskettua pelko: Ensimmäisen lukukerran jälkeen palaa uudelleen ja seuraavilla lukukerroilla löytää taas jotain uutta rivien välistä.
Indipuss
13:48 // 18.04 - 2007
"illan noste sieraimissa
emmekä tienneet toisistamme muuta kuin nimet
toistemme tyhjät tunnukset"
"nauttinut seurastani kuin
kauniista maisemista"
Nuo olivat ehdottomasti I:sen parhaat kohdat. Kehrään noille kohdille. Muuten jäi jotenkin hiukan.. Mitäänsanomattomaksi. Asteen verran kaipaisi lisää sitä samaa särmää mitä noilla kahdessa ylempänä mainitsemassani kohdassa on. Nyt kokonaisuus oli vähän fletku.
II:sessa parasta oli ihan loppu. Muuten se kompastelee hiukkasen verran samoissa ongelmissa kuin ykkönen. Kaipaa ehkä vähän ryhtiä. Ihan erityisesti häiritsi toisen säkeistön julma pilkutus. Onhan ne pilkut omilla paikoillaan kivoja, kunhan ei (runossa erityisesti) liikaa innostu.
Luin kolmosen alun "tukehtuen köyteen". Tavallaan petyin kun luin väärin. Ehdin jo kiherrellä mielikuvalle ihmisestä joka hirttäytyy tarjottuun apuun. Tämä oli aika paljon samaa kuin aiemmatkin.
Kokoelmana hyvin toisiaan tukevia ja minusta selvästi yhteenkuuluvia tekstejä. Ehkä pieni napakkuus ei tekisi pahaa kuitenkaan.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!