Torstai.

leppis

» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 177 sanaa» Työ lisätty: 29.03 - 2007» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)

Tietoa työstä:

Viime yönä puoli kahden aikoihin puhelua tekstissä esiintyvältä herralta odotellessani kirjoitin ylös tuntojani viime viikon torstailta. Silloin, kuten nytkin, oli aika synkät fiilikset, joten en tiedä tuliko tästä liian "angst angst" joidenkin mieleen.

Pikkukilpikonna

12:22 // 29.03 - 2007

Tuli vähän angstinen joo. Ja päiväkirjamerkintöjen paikka on mielestäni päiväkirja, ei harhakuva. Aika monet kirjoittajat täällä harrastaa sitä, että kun niille tapahtuu jotakin, ne kirjoittavat sen ylös ja ajattelevat että tässä on piruvie novelli tai runo. Ei se mun mielestä ihan niinkään mee. Omia kokemuksia voi ja pitääkin käyttää kirjallisessa työssä, mutta mielellään etäännytettynä.

Itse tekstistä. Angsti on aika levoton. Synnyttää tahattomasti hilpeyttä, kun tekstin alussa käytetään niin voimakasta sanaa kuin 'hylätä' ja sitten kerrotaan, että viikoksi. Voi että! Väheksymättä tippaakaan sinun henkilökohtaisesti tuntemaasi ikävää, viikon ero ei varmaankaan kovin monesta lukijasta ole niin helvetinmoinen tragedia, että sinänsä taitavasti ilmaistu sisäinen tuska olisi perusteltua. Hitto soikoon, kertojahan on kuin kumppanisi olisi lähdössä sotaan tai vähintäänkin kaikkoamassa vuodeksi.

Kirjoitat sujuvasti ja kertojan pahoinvointi tulee hyvin selväksi.

Niin ja. Pää pystyyn, kyllä se sieltä takaisin tulee. Viikko menee niin että humahtaa!

GemineWings

15:54 // 25.07 - 2007

Seikkailin tässä eräässä "Arvostelupiiri" keskustelussa, ja pongasin tämän. :)

Sujuvasti kirjoitat, helppoa ja miellyttävää kirjoitusjälkeä. Ei tule mitään töksähteleviä kohtia. :)

Itse ehkä kaipaisin tekstistä vähän neutraalimpaa, ellet sitten ole varta vasten tarkoittanut tätä toista osapuolta syyllistäväksi novelliksi. Tästä novellista nimittäin tulee tunne, että tuota toista osapuolta syytellään lähtemisestä ja käsitellään julmana, ajattelemattomana ja itsekkäänä olentona.

Sinänsä tuo asia ei ole mikään huono asia, ei ollenkaan. :) Mutta vähän ristiriidassa rivien välistä lukeman kanssa, esimerkiksi näiden: "...hylkäsit minut viikoksi", "...sinulla oli liian kiire huomataksesi minua, tai minun tarpeitani", "kuten ei ollut silloinkaan"... Nämä tuntuvat vähän ristiriitaisilta ja aavistuksen paisutetuilta. Lukijalle jää vähän minäkertojan vastainen suhtautuminen. Mutta toisaalta rivien välistä huokuu jotakin katkerampaa tarinaa, mikä ei näissä sanoissa ihan näy.

Mutta hienosti olet saanut lyhyen novellin kirjoitettua sujuvasti ja kerrottua kaiken olennaisen, ja vielä piilottamaan jotakin pientä piilotarinaa tekstin taakse. Lyhyisiin novelleihin tuon kaiken saaminen mielestäni on kovin vaikeaa, siinä olet onnistunut hyvin. :)

Burned

13:49 // 01.08 - 2007

Minusta tästä tuli hieman itsekeskeinen fiilis. Kyllähän se on totta, että varmasti on surullinen fiilis, kun "Sinä" lähtee pois. Mutta ehkä tämä lähtijä ei ole pitänyt sitä niin isona asiana? Viikko voi olla toisille lyhyempi aika kuin toisille. Minun mielestäni tämä tosiaan oli vähän liian 'angs angst' ja itsekeskeinen.
"Hylkäsit" tuossa alussa kuulostaa kovin tuomitsevalle.
Toivon että "Sinä" tuli kuitenkin takaisin ja tarina sai onnellisen lopun :)

sirpale

14:40 // 06.08 - 2007

Minä myös tuolta Arvotelupiiri keskustelusta tekstisi löysin :)

En tiedä onko agsti oikea sana kuvaamaan tätä, mutta teinirakkaus tästä mieleen tulee. Ajatus siitä, että toinen lähtee viikoksi pois ja saa aikaan tuollaisen kaipuun on kaikessa surullisuudessa jotenkin koominen. Koko hommasta tuli itselleni enemmänkin mileen se, että toinen osapuoli lähtisi toiselle puolelle maapalloa eikä koskan palaisi. Toisaalta taas, jotkut ihmiset ovat niin kiinni toisissaan, että päivänkin ero tuntuu mahdottomalta.

Sujuvaa ja suoraa kirjoitusta, ilman että mikään jää auki tai epäselväksi (toisinaan tosin olisi hyvä, ettei kaikkea kerrottaisi). Juoni ei katkea missään kohtaa ja tunnelma säilyy hyvänä loppuun asti.

Hyvä :)