Kaunokirjallisen työn esitys
Elämä jatkuu, mutta ilman sinua...
Kylmä tunne puistaa mieltäni,
nuolaisemani kyynel kastelee kieltäni.
Miksi näin paljon surua tunnen,
vaikka aavistin tämän jo ennen.
Hän ei pidä minusta,
pienestä tytöstä.
Hänestä turhaan haaveilin,
salaa luokassa katselin.
Kun lopulta uskalsin kysyä,
voisin lähes itkeä.
Kielteisesti vastaten,
haaveeni murskaten,
hän vastasi viestiini,
käänsi pois katseeni.
Hyvästi kai sanomme,
haaveissani häitämme tanssimme.
En sinua koskaan voi saada,
et minua koskaan katsahda.
Anteeksi nimesi kulutus,
tämä pieni höpsähdys.
Elämä jatkuu,
mutta ilman sinua...
Kylmä tunne puistaa mieltäni,
nuolaisemani kyynel kastelee kieltäni.
Miksi näin paljon surua tunnen,
vaikka aavistin tämän jo ennen.
Hän ei pidä minusta,
pienestä tytöstä.
Hänestä turhaan haaveilin,
salaa luokassa katselin.
Kun lopulta uskalsin kysyä,
voisin lähes itkeä.
Kielteisesti vastaten,
haaveeni murskaten,
hän vastasi viestiini,
käänsi pois katseeni.
Hyvästi kai sanomme,
haaveissani häitämme tanssimme.
En sinua koskaan voi saada,
et minua koskaan katsahda.
Anteeksi nimesi kulutus,
tämä pieni höpsähdys.
Elämä jatkuu,
mutta ilman sinua...
Työn tiedot
Elämä jatkuu, mutta ilman sinua...
HSIK-90
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 52 sanaa» Työ lisätty: 31.03 - 2007» Kommentoitu: 1 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
No, tuo kertoo oikeastaan tästä hetkestä. Uskalsin viimein lähettää ihastukselleni viestin ja kysyä, voisimmeko joskus mennä pizzalle, niin hän sanoi, jospa ei kuitenkaan. Osittain on helpottava olo, osittain voisi itkeä. Mutta, elämä ei ole reilua kaikkia kohden, ei ainakaan minua tällä hetkellä...
Kommentit
Blood-Demon
12:33 // 01.04 - 2007
Tämä on runo, jonka luultavasti kirjoitit itsellesi? Eikä se mikään järkyttävän huono ole, mutta sana valintasi olisivat voineet olla toiset. "Et minua koskaan katsahda" kuulostaa hiukan oudolta ja vänkyräiseltä.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!