Kaunokirjallisen työn esitys
Runoissa petetään ystäviä
puhutaan Narkissoksen kieltä
kuiskitaan
intiimeimpiä salaisuuksia
ventovieraille
narreille
Työn tiedot
Runoissa petetään ystäviä (Selitys rakkailleni)
Stanzara
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 6 sanaa» Työ lisätty: 31.03 - 2007» Kommentoitu: 10 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 3 kerta(a)
Tietoa työstä:
Runoilija on paitsi tarinan sankari, myös roisto, se limanuljaska petturi. Muulla tavoin hän ei voi elää. Forgive me.
Kommentit
dbgirl
20:43 // 31.03 - 2007
Kyllähän se joskus näin on, kirjailijat/ruonoilijat tuovat tarinoihinsa elämänsä tärkeimpiä ihmisiä, usein vieläpä kertomatta heille. Itsekin olen täällä syyllistynyt siihen, mutta ihan tarkoituksella en kertonut hänelle. On sitten eri asia, onko se moraalisesti oikein jakaa tunteensa häntä kohtaan julkisesti. Yleensä se ei ole suotavaa. Hyvää kirjallisuuden moraalin pohtimista. Pidin tuosta Narkissos-kohdasta. Sitähän me runoilijat varsinkin teemme, kaunistelemme aivan liikaa. Käytämme kieltä hyväksemme, käytämme kieltä joita monet ihmiset eivät ymmärrä ja luulemme olevamme jotenkin ylempiä sen vuoksi. Ei se ole oikein heitä kohtaan. Mutta onko se sitten enää runoutta jos lakkaamme puhumasta hienosti? Tälläisiä kirjallisuus-, ihmisyys- ja moraalisuus-ajatuksia tämä herätti minussa. Pidin kovasti :)
Blood-Demon
20:52 // 31.03 - 2007
Ajatella miten monella tapaa voi läheisimpiään pettää. Tykkäsin todella paljon. En tuon ensimmäisen kommentin jälkeen voi sanoa paljoa. Siinä tuli aika pitkälti kaikki.
ink-u
18:16 // 01.04 - 2007
Tykkäsin kovasti. Mut apua kun pitäis sanoa jotain enemmänkin tosta. Ei ensimmäiseen kommenttiin hirveästi täydennettävää. Tykkään jotenkin tosta runon rytmistä, en tiedä miksi. Jotenkin vain tykkään. (Tuntuu että olen hirveän huono kirjoittamaan kommentteja)
GemineWings
18:47 // 02.04 - 2007
Pidän! :)
Yksi ilmiö minulle tuli tästä vahvasti mieleen, nimittäin tietoinen loukkaaminen runojen kautta julkisesti. Mielestäni on todella loukkaavaa ja halpamaista laittaa julkisesti esille tekstejä tai muuta vastaavaa, jotka koskettavat selkeästi jotakin tiettyä ihmistä. Sellaiset kuuluvat päiväkirjan väliin omaksi iloksi, niitä ei esitellä muille toisen nöyryyttämistä varten. Jos on niin suuri tarve osoittaa julkisesti jokin asia tai jonkin henkilön epämiellyttävyys, miksei sitä voi sanoa suoraan asianomaiselle. Vaikeaa, mutta reiluinta kaikkia kohtaan.
Ajatuksien purkua paperille ei kukaan kiellä, mutta tietty raja menee, minkälaisia tuotoksia voi näyttää ja kenelle. Yksi ihminen on todella heikoilla, jos hänestä laitetaan jotakin pilkallista tai loukkaavaa näinkin julkiseen paikkaan kuin esimerkiksi internetiin. Ja onhan tällaista koulukiusaamistakin olemassa, miten puolustautua?
Ikävä kyllä tämäntyyppisiin "kiusa"runoihin ja muihin teksteihin törmää täällä Harhakuvassakin, ja suurin toiveeni olikin, että ihmiset oppisivat vähän asiallisempaa käytöstä.
...No niin, täytän koko harhakuvan, jos jatkan vielä pidempään. Olen kamalan jyrkkä ihminen tässä asiassa, pahoitteluni siitä. Mutta tällaisia ajatuksia tämä herättää minussa, ja paljon, paljon muutakin.
Lisää tällaisia, juuri oikealla tavalla saatu lyhyeen runoon paljon asiaa. :)
Nymfi
20:34 // 12.04 - 2007
Hei oikeasti, tässä on asiaa! Totta ja kauniisti niin sanottu se oih.
Pidänpäs.
Seraphine
00:42 // 09.06 - 2007
Luin tämän suunnilleen heti, kun olit tämän tänne laittanut, mutta nyt vasta tämä aukesi minulle. Olen hidas, mutta tämä on suorastaan loistava. Kiitos.
serpictiw
20:55 // 02.08 - 2007
Harvoja runoja haluan lukemisen jälkeen tallettaa, mutta tämän tahdon lukea vielä uudestaan. Niin syvälle se sohaisee miekallaan ja puhuu vieläpä aivan totta.
Vain tärkeimmät asiat sanotaan ääneen, ja aina ei niitäkään.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!