Kaunokirjallisen työn esitys
Oli helmikuu.
Hanget lähtivät
ennen kuin sukseni tulivat talviuniltaan.
En juuri nauttinut kovista pakkasista,
koska piti ajatella ahkerasti sanoja ja kirjaimia ja vähän numeroitakin.
En ajatellut.
On maaliskuu.
Nenäni ei ole aikoihin ollut
yhtä tarkkaan niistetty
tai korvani
yhtä vähän lukossa.
Silti paperi pelottaa,
ellei siinä ole ohjeita ja ruutuja ja virallisia marginaaleja.
Tekisi mieleni löytää se katkaisin,
joka päästäisi vähän taaemmas,
ettei minun aivan nyt tarvitsisi.
Tulee huhtikuu.
Outo vapaus yrittää
kotiutua korvani taakse.
Se on jännittävä, se kuiskii.
Paikkaan joutumisesta tulee ulos pääsemistä
ja kahlaamisesta hiiviskelyä.
Voin taas seikkailla, ihan kuin silloin.
En aio edetä kauas vielä pitkään aikaan.
Tässä on hyvä.
Työn tiedot
Kevät tekee sellaista
eniale
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 87 sanaa» Työ lisätty: 05.04 - 2007» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Muutama kuukauteni koetti tiivistyä. Saa nähdä, aukeaako tästä kellekään mitään. Ellei, onpa ainakin taas kiva sanarypäs itselleni ^^
Kommentit
sera
09:56 // 05.04 - 2007
Joo, temaattisesti yhtenäinen. Varmasti moni pystyy samaistumaan tähän tehoyhteiskunnan mehupuristimessa. Tyhjän paperin pelko on linkitetty oivaltavasti nenäliinoihin!! Pidän tästä!
cillana
10:13 // 23.11 - 2007
Mä en tiedä kertooko runo oikeasti tästä, mutta mulle tuli ihan mieleen YO-kirjotukset xD. Juuri kun tossa helmikuussa pitäisi keskittyä ja lukeakin ehkä vähän, niin eeeei. Ja sitten maaliskuussa ne oikeasti on ja sitten huhtikuussa on ihana vapaus. Pidän :). Tykkäsin säkeestä "ettei minun aivan nyt tarvitsisi"... niin tuttu tunne.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!