Kaunokirjallisen työn esitys
joku kaatui taas
omaan ylpeyteensä hukkuen
en pyydä apua
hän jää yksin
lopuksi kukaan ei auta
ei minusta kukaan välitä
tarina jatkuu vielä
hän kaatuu taas
miksei kukaan auta..?
vuotaen verta
kaatuneena maassa
lunta sataa taas
kyyneleet jäätyvät silmänurkkaan
ylpeytensä hukuttaen
kunniansa rikki repien
kuiskaa hän hiljaa sanan:
”..apua...”
Työn tiedot
ylpeytensä vanki
LostFairy
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 33 sanaa» Työ lisätty: 05.04 - 2007» Kommentoitu: 3 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
teki mieli kirjottaa jotain tämän tyylistä tarinaa, tää on vähä niinku prologi sille.
tarina on itsessään vielä vaiheessa, ajattelin lisätä tämän tänne näin etukäteen.
kertokaa mitä pidätte, kaikki mielipiteet -oli ne sit kannustavia tai ei- on aina tervetulleita!
Kommentit
reijo
14:51 // 05.04 - 2007
Kaikki ovat niin ylpeitä, että kukaan ei auta ketään ellei tämä apua pyydä. Ylpeyshän on ihan hyvä asia, jos vain kuitenkin tunnistaa ne omat heikkoutensakin. Olisiko tässä kuvattu jonkun reppanan hiihtäjäharrastajan päivä ladulla, kun ainakin oman kokemuksen mukaan osa laskettelijoista on turhankin ylpeitä. Hiihtäjistä en tosin tiedä. Mikä tämän tarkoitus nyt sitten oli, että onko tämä jonkinlainen viitekehys kehitteillä olevalle tarinallesi? Tämä runo oli melko alleviivaava ja ennalta-arvattava, joten tarinaan kannattaa ainakin laittaa joku koukku vielä lisäksi. Vai jatkuukos tämä nyt silleen, että kukaan ei auta ja sitten tämä tyyppi rakentaa jättihiihtolatutuhorobotin ja tuhoaa kaikki hiihtoladut, minkä jälkeen hän nauttii lasillisen appelsiinimehua seuraavaa talvea odotellessa? Tiedä häntä.
hybrid
09:19 // 10.04 - 2007
iha siistiä. "lopuksi kukaan ei auta" jäi päällimmäisenä mieleen, koska luo tietynlaisen kuvan onnettomasta lopusta ja kärsimyksestä.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!