Kaunokirjallisen työn esitys
Kuoleman tanssi
- Tanssi tyttö, tanssi. Kumarra Kuolemaa, tanssi minulle, sanon irstaasti naurahtaen ja seuraan katseellani alastonta nuorta naista, joka makaa maassa tuskin hengittäen. Naisen vaaleat pitkät hiukset ovat sekaisin tämän kasvoilla ja vartalo on pahasti ruhjeilla. Nautin näkemästäni.
- Tanssi tyttö, tanssi. Siitä on aikaa, kun sinunlaisesi moukka tanssi viimeksi minulle, murahdan ja nainen nostaa päätään. Hän hakee katseellaan minua, mutta turhaan.
- Kuinka hän voi kuvitellakaan, että näkisi minut, mutisen ja katselen naista suurella mielenkiinnolla. Nainen katselee hätääntyneenä tilaa johon on joutunut. Korkeat seinät ja pyöreä muoto saavat naisen lähes paniikin partaalle. Hymähdän tyytyväisenä.
- Tanssi tyttö, tanssi Kuolemalle, karjaisen naiselle ja nautin aiheuttamastani reaktiosta. Nainen itkee. Itke tyttö, itke. Siitä onkin jo aikaa, kun viimeksi saatoin jonkun itkemään ennen viimeistä tuomiotaan, mietin ja katson ahnaasti tyttöä.
"Rakas, anna anteeksi. Rakas, en koskaan tarkoittanut niitä sanoja. Rakas, en koskaan tarkoittanut niitä tekoja. Voi rakas, en tiedä miksi tein näin. Rakas, tule hakemaan minut pois. Rakas, minuun sattuu. Rakas, missä minä olen? Rakas, en koskaan tahtonut satuttaa sinua. Rakas, uskothan sinä minua?"
- Tanssi tyttö, tanssi minulle, karjaisen ja pienellä kuiskaisulla nostan tytön seisomaan kuin marionettinuken.
- Ja hieman tilanteeseen sopivaa musiikkia, huudahdan ja huone täyttyy pian surumielisen valssin sävelillä. Nainen on kauhuissaan ja mielivaltaisesti alan tanssittamaan naista. Kuiskaukseni liikkuvat musiikin tahdissa liikuttaen naista ympäri salia. Katson ahnaasti, kuinka naisen ruumiis vääntyy lähes luonnottomiin asentoihin naisen kiljuessa kivusta. Tämän kasvot vääntyvät tuskan vavistellessa tämän kehoa. Katselen, kuinka kyyneleet virtaavat naisen poskille, mutta pian nainen on täysin ilmeetön. Mihin katosi se kaikki kauhu, paniikki ja kipu, joita äsken sain niin nautinnolla seurata? Pysäytän musiikin ja lasken naisen alas. Olen hämilläni.
"Rakas, tahdon sinun tietävän, että minä rakastan sinua aina. Rakas, minuun sattuu enemmän kuin koskaan aiemmin. Rakas, tämä tuska on lamaannuttavaa. Rakas, en jaksaisi enää edes hengittää. Rakas, onko minun aikani nyt mennä? Rakas, rakastan sinua. Rakas, tiedäthän sinä sen?"
Nainen makaa lattialla jälleen elottomana. Katselen turtuneena, kuinka heikosti nainen hengittää.
- Anteeksi nyt Herra Kuolema, mutta tämä ei voi olla totta. Tunnet empatiaa tuota kuolevaista kohtaan, kuulen Surman suloisen karhean äänen takanani.
- Niin mielettömältä kuin se kuulostaakin, tunnen syyllisyyttä. Tunnen surua ja tunnen hänen tuskansa. Oi Surma, kerro olenko sairas? kysyn haparoiden ja käännän katseeni pois tuosta kauniista naisesta.
- Toden totta, olet menettämässä pääsi, Surma puuskahtaa ja katsoo naista ahnaasti.
- Mutta, jos sinä et kykene hoitamaan hommiasi, voin hyvin tulla paikallesi, Surma tokaisee ja suuntaa katseensa minuun.
- Ei, sinä tiedät, että tämä on minun hommani, minun taakkani. Minä lupasin aikoinani, että hoidan kunnialla työni ja sen aion tehdäkin, sanon jo vahvemmalla äänellä ja katson tiiviisti Surmaa silmiin. Helvettti, kyllä me kaikki tiedämme, kuinka olet jo kauan havitellut Kuoleman paikkaani, mietin ja katson nyt jo inhoten Surmaa.
- Painu pois ja anna minun hoitaa työni, karjaisen ja katselen kuinka Surma kääntyy kannoillaan ja katoaa jupisten paikalta.
"Rakas, entä jos tänään on minun aikani lähteä? Rakas, lupaathan ajatella minua edes joskus? Rakas, lupaa minulle, että et itke. Rakas, lupaa minulle se. Rakas, olet maailmain. Rakas, en koskaan unohda sinua. Rakas, odotan sinua jos lähden tänään. Rakas, lupaan sen."
Katselen naista hiljaisuudessa ja teen päätöksen. Tutkin katsellani vielä hetkisen tuota kaunista olentoa, kunnes laskeudun naisen viereen ja sivelen tämän vaaleita hiuksia. Nainen nostaa päätään ja katsoo minua jo lähes lasittunein silmin. Tuo nainen on niin kaunis, ajattelen ojentaessani kättäni naiselle.
- Älä pelkää, tanssi vain kanssani. Tanssi tyttö, tanssi Kuoleman kanssa.
"Rakas, se oli Kuoleman tanssi. Rakas, tänään oli minun aikani. Rakas, odotan sinua. Lupaan sen."
- Tanssi tyttö, tanssi. Kumarra Kuolemaa, tanssi minulle, sanon irstaasti naurahtaen ja seuraan katseellani alastonta nuorta naista, joka makaa maassa tuskin hengittäen. Naisen vaaleat pitkät hiukset ovat sekaisin tämän kasvoilla ja vartalo on pahasti ruhjeilla. Nautin näkemästäni.
- Tanssi tyttö, tanssi. Siitä on aikaa, kun sinunlaisesi moukka tanssi viimeksi minulle, murahdan ja nainen nostaa päätään. Hän hakee katseellaan minua, mutta turhaan.
- Kuinka hän voi kuvitellakaan, että näkisi minut, mutisen ja katselen naista suurella mielenkiinnolla. Nainen katselee hätääntyneenä tilaa johon on joutunut. Korkeat seinät ja pyöreä muoto saavat naisen lähes paniikin partaalle. Hymähdän tyytyväisenä.
- Tanssi tyttö, tanssi Kuolemalle, karjaisen naiselle ja nautin aiheuttamastani reaktiosta. Nainen itkee. Itke tyttö, itke. Siitä onkin jo aikaa, kun viimeksi saatoin jonkun itkemään ennen viimeistä tuomiotaan, mietin ja katson ahnaasti tyttöä.
"Rakas, anna anteeksi. Rakas, en koskaan tarkoittanut niitä sanoja. Rakas, en koskaan tarkoittanut niitä tekoja. Voi rakas, en tiedä miksi tein näin. Rakas, tule hakemaan minut pois. Rakas, minuun sattuu. Rakas, missä minä olen? Rakas, en koskaan tahtonut satuttaa sinua. Rakas, uskothan sinä minua?"
- Tanssi tyttö, tanssi minulle, karjaisen ja pienellä kuiskaisulla nostan tytön seisomaan kuin marionettinuken.
- Ja hieman tilanteeseen sopivaa musiikkia, huudahdan ja huone täyttyy pian surumielisen valssin sävelillä. Nainen on kauhuissaan ja mielivaltaisesti alan tanssittamaan naista. Kuiskaukseni liikkuvat musiikin tahdissa liikuttaen naista ympäri salia. Katson ahnaasti, kuinka naisen ruumiis vääntyy lähes luonnottomiin asentoihin naisen kiljuessa kivusta. Tämän kasvot vääntyvät tuskan vavistellessa tämän kehoa. Katselen, kuinka kyyneleet virtaavat naisen poskille, mutta pian nainen on täysin ilmeetön. Mihin katosi se kaikki kauhu, paniikki ja kipu, joita äsken sain niin nautinnolla seurata? Pysäytän musiikin ja lasken naisen alas. Olen hämilläni.
"Rakas, tahdon sinun tietävän, että minä rakastan sinua aina. Rakas, minuun sattuu enemmän kuin koskaan aiemmin. Rakas, tämä tuska on lamaannuttavaa. Rakas, en jaksaisi enää edes hengittää. Rakas, onko minun aikani nyt mennä? Rakas, rakastan sinua. Rakas, tiedäthän sinä sen?"
Nainen makaa lattialla jälleen elottomana. Katselen turtuneena, kuinka heikosti nainen hengittää.
- Anteeksi nyt Herra Kuolema, mutta tämä ei voi olla totta. Tunnet empatiaa tuota kuolevaista kohtaan, kuulen Surman suloisen karhean äänen takanani.
- Niin mielettömältä kuin se kuulostaakin, tunnen syyllisyyttä. Tunnen surua ja tunnen hänen tuskansa. Oi Surma, kerro olenko sairas? kysyn haparoiden ja käännän katseeni pois tuosta kauniista naisesta.
- Toden totta, olet menettämässä pääsi, Surma puuskahtaa ja katsoo naista ahnaasti.
- Mutta, jos sinä et kykene hoitamaan hommiasi, voin hyvin tulla paikallesi, Surma tokaisee ja suuntaa katseensa minuun.
- Ei, sinä tiedät, että tämä on minun hommani, minun taakkani. Minä lupasin aikoinani, että hoidan kunnialla työni ja sen aion tehdäkin, sanon jo vahvemmalla äänellä ja katson tiiviisti Surmaa silmiin. Helvettti, kyllä me kaikki tiedämme, kuinka olet jo kauan havitellut Kuoleman paikkaani, mietin ja katson nyt jo inhoten Surmaa.
- Painu pois ja anna minun hoitaa työni, karjaisen ja katselen kuinka Surma kääntyy kannoillaan ja katoaa jupisten paikalta.
"Rakas, entä jos tänään on minun aikani lähteä? Rakas, lupaathan ajatella minua edes joskus? Rakas, lupaa minulle, että et itke. Rakas, lupaa minulle se. Rakas, olet maailmain. Rakas, en koskaan unohda sinua. Rakas, odotan sinua jos lähden tänään. Rakas, lupaan sen."
Katselen naista hiljaisuudessa ja teen päätöksen. Tutkin katsellani vielä hetkisen tuota kaunista olentoa, kunnes laskeudun naisen viereen ja sivelen tämän vaaleita hiuksia. Nainen nostaa päätään ja katsoo minua jo lähes lasittunein silmin. Tuo nainen on niin kaunis, ajattelen ojentaessani kättäni naiselle.
- Älä pelkää, tanssi vain kanssani. Tanssi tyttö, tanssi Kuoleman kanssa.
"Rakas, se oli Kuoleman tanssi. Rakas, tänään oli minun aikani. Rakas, odotan sinua. Lupaan sen."
Työn tiedot
Kuoleman tanssi
MAIJAA
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 558 sanaa» Työ lisätty: 06.04 - 2007» Kommentoitu: 3 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Kuoleman tanssi.
Aikamuotoa harjoitellen.
Kommentit
Karpalo
10:19 // 01.12 - 2007
Ihana! Tosi mukavaa tekstiä, enkä ole aikaisemmin nähnyt mitään vastaavaa. Nuo sitaateissa olevat Rakas-lauseet on tosi kauniita. Suosikkeihin. :)
Karpalo
23:45 // 29.12 - 2007
Tulen toisen kerran hehkuttamaan tätä. Jo tuo viimeinenkin kappale on niin kaunis että menee kylmät väreet. Että joo, onnea sinulle että tämmöistä osaat tehdä. :D
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!