Kaunokirjallisen työn esitys
------------------------------------------------------------------------------------
Liian vanha. Aika lentää jo pesästä. Hanki työ. Hanki asunto. Hanki vaimo.
------------------------------------------------------------------------------------
Vanhempani olivat juuri potkineet minut ulos kotoa. Olin kuulemma liian vanha
asumaan kotona. Olin juuri täyttänyt 20. Kaikki muut sisarukseni olivat
jo lähteneet kotoa ja nyt oli minun aikani. Olinhan nuorin ja omaa rauhaansa
kaipaavat vanhempanivat halusivat jo minusta eroon.
Etsin kauan kämppää ja parin kuukauden kaverilla asumisen jälkeen
kaverini ilmoitti minulle kohteliaasti että hänen tuttunsa tarvitsisi kämppistä.
Kyselin tietoja hänestä ja lopulta suostuin jakamaan kämpän hänen kanssaan.
Järkytyin ensin. Kaverini oli kehunut miestä mukavaksi, mutta hän oli unohtanut
mainita ulkonäöstä. Pitkät mustat, lantiolle ylettyvät hiukset roikkuivat vapaina
ja kaulassa roikkui kaulapanta ja siitä metallinen ketju. Tätä sekasortoa vielä
korostivat nännit joissa roikkuivat metalliset tapit sekä jalassa olevat tiukat nahkahousut.
Ensi vaikutus oli mieleenjäävä, mutta pian huomasin että hän oli tosiaan mukava.
Kävimme usein yhdessä baarissa iskemässä muijia, niinkuin hän tapasi aina sanoa.
Hän järkytti yleensä naisystäviäni jotka sattuivat alussa uteliaina änkeämään ovesta
sisälle. He eivät olleet tottuneet puolialastoman meikatun miehen näkemiseen.
Olivathan he "säädyllisiä poppareita" jotka fanittivat Antti Tuiskua. Kämppikseni
kyseli aina mistä olin nämä muijat löytänyt ja tulin siihen tulokseen etten enään edes
tiennyt sitä.
Normaalisti kämppikseni ei tuonut naisia taloon, mutta kyllä kaksi poikkeusta tuli.
Ensimmäinen nainen järkytti minuakin, vaikka kokeneena hevisoturina olin nähnyt jo
vaikka mitä. Naisen kasvot olivat kuin lunta jossa kimalteli kymmeniä säihkyviä koruja
ja hiuksien tilalla pudottautui villatupsuja. Vaatteina, tai jos niitä ylipäänsä voi vaatteiksi
sanoa, toimi rikkinäinen verkkopaita ja nahkainen miniminihame joka välillä paljasteli
jotain hyvin epäsovinnaista. Toinen nainen yllätti minut positiivisesti. Hän oli kaunis
mustahiuksinen ja käytti hyvin vähän meikkiä. Hän asteli kiinnostuneena ympäri huoneistoa
tutkien tavaroita. Huomasin kämppiksestäni että hän piti naisesta paljon.
Meni pari viikkoa kun kämppikseni kertoi naisen jättäneen hänet.
Vietimme sen jälkeen miesteniltoja muiden miesten kanssa joista oli tullut meidän yhteisiä
ystäviämme. Nauroimme aina kämppikselleni joka oli todella huonotuurinen ja hävisi
aina joka vedon. Kuukauden aikana hän ehti juosta alastomana ulkona ja murtautua viereiseen
rivitalokämppään jossa asusti naisia ja varastaa heidän alusvaatteitaan. Huonotuurisena
hän jäi yleensä aina siitä kiinni.
Eräänä talvi-iltana vuoden yhteiselon jälkeen löysin hänet oksentamassa vessassa.
Ei tämä ollut eka kerta kun yllätin hänet kyseisestä hommasta, mutta normaalisti
hän oli humalassa. Kysyin vointia ja sain vastaukseksi vain kiroilua. Oli helppo huomata
aina ilman paitaa asunnossa kulkevasta henkilöstä kuinka hän oli laihtunut. Siitä
tuli uusi vittuilun aihe minulle. Ei nyt tällänen voi tajuta mitään mistään sairauksista.
Tajusin asian vakavuuden vasta silloin kun verinen oksennus lensi ruokapöydän yli syliini.
Huomautin kämppikselleni hänen huonosta tilastaan ja menin rivitalon viereiseen ovelle soittamaan
ovikelloa. Naiset lupasivat auttaa saamaan kämppikseni autooni. Huomasin miestä nolottavan.
Sairaalassa mies vakuutti pärjäävänsä ja käski minun painua takaisin kämppäämme.
Hän lupasi soittaa ja hätääntyneenä katsoin lääkäreitä.
He lupasivat ilmoittaa minulle kämppikseni tilasta myöhemmin.
Näin kuinka pitkä letti katosi ovesta lääkäriin nojaten ensiapuhuoneeseen.
Meni pari päivää joista en muista oikeastaan mitään, sillä järkyttyneenä tapahtumasta
olin vain ryypännyt kämpillä. Lopulta kämppikseni horjui ovesta sisään kerrankin ilman meikkiä.
Meinasin huomauttaa tästä, mutta päätin lopulta olla hiljaa. Hän vain asteli hiljaa ohitseni
ja lukitsi perässään oman huoneensa oven ja laittoi television päälle. Nukahdin olohuoneen
tapaisen huoneen sohvalle.
Aamulla huusin isoon ääneen kämppistäni syömään aamulla tilaamaani pitsaa, ei vastausta.
Astelin portaita ylös ja menin koputtamaan kämppikseni ovelle, ei vastausta.
Painoin korvani ovea vasten. Televisiosta kuului yhä ääniä, jokin pesuaine-mainos menossa.
Avasin oven.
Tyhjä huone, televisio päällä, parvekkeen ovi auki ja verhot lepattivat villisti huoneesta ulos ja
sisään tuoden kylmää ilmaa mukanaan.
Työn tiedot
Huuto tyhjyyteen
Pain
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 532 sanaa» Työ lisätty: 14.04 - 2007» Kommentoitu: 3 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
:D Hankala keksia tähän mitään erikoista. Näitä juttuja aina tupsahtaa päähän ja sit kirjoitan muistiin.
Kommentit
em-my
20:42 // 14.04 - 2007
Toi oli hyvä juttu!Jäi vaan vaivaamaan,mitä sille kämppikselle oli tapahtunu ja minne se oli lähteny ja miks.Mut sillee kiva jättää se niinku hämärän peittoon :D
Johanna
17:21 // 15.04 - 2007
Kaksi kuukautta hotellissa? Jaa-a, kuulostaapa hieman kalliilta sellaiselle, joka on juuri lehtänyt ulos kotoa ja jolla ei ole työpaikkaa, vaikka sitten asuisi halvassakin hotellissa. Ja se, että tarinan minä "suostui jakamaan kämpän hänen kanssaan" kuulostaa jotenkin turhan ylimieliseltä, aivan kuin hän olisi kämpän omistaja, joka ottaa sinne kämppiksen. Tuolla nyt ei tietenkään ole tarinan kannalta mitään merkitystä, mutta pistipä kuitenkin silmään.
Tarina oli viihdyttävä ja henkilöhahmot onnistuneet, loppu jäi mukavasti avonaiseksi, mutta pieni pitkitys ja paisuttelu olisi varmasti vielä parantanut. Kämppiksen sairastuminen olisi voinut tulla hieman hitaammin, eikä niin äkkinäisesti. Kämppikselle olisi myös voinut keksiä nimen, ettei häntä olisi tarvinnut puhutella pelkästään "kämppikseksi". Se olisi tehnyt hahmosta todellisemman.
Eilowy
17:24 // 15.04 - 2007
Oikein viihdyttävä kertomus, joka säilyttää tunteen ja jännitteen loppuun saakka. Soljuvaa kerrontaa, vaikka joitakin kirjoitusvirheitä ja sanatoistoja olikin eksynyt joukkoon. Hyvin luodut, hieman kasvottomat henkilöhahmot, joitka oli helppo kuvitella. Lopetus ei ole liian dramaattinen, vaan toimii ihan hyvin. Kokonaisuutena siis oikein näppärä tarina.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!