Kaunokirjallisen työn esitys
Vain auringon pronssisen sillan alla
askeleemme käyvät yhteen.
Mutta minut sinä kannat,
kun kallio varjostaa tietämme,
kun neulaset tanssivat jaloillani.
Koivujen katveessa nukahdan
käsivarsiesi hellään huomaan.
Sinä valvot hallan harsossa,
vahtien kaunista ruusuasi.
Edes pajunkissojen vihjailu
ei käännä katsettasi valosta.
Sillä hämärän hämyssä
jopa muurahasiet eksyvät tieltään.
Hyytävän hangen sulaminen
vei oman aikansa.
Nyt narsissit kukkivat
vailla muistoa pimeydestä.
Työn tiedot
Tiemme halki puutarhan
ananastikkari
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 45 sanaa» Työ lisätty: 14.04 - 2007» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Tarkoituksena käyttää luontoa aiheena.Tai ei ehkä juuri aiheena, mutta käyttää sitä runossa ja kuvailla asiaani luonnon avulla. Tehty vähän juassa ja vähän muuten vain kiireessä, mut mielestäni toimiva kokonaisuus.
Kommentit
Eilowy
14:18 // 15.04 - 2007
Lukemisen jälkeen tämä jätti minut melko tyhjäksi, jouduin ravistelemaan itseäni saadakseni irti sanoja, joilla kuvailla sitä. Minä en oikein pysty näkemään luontoa runon aiheena, ennemmin näen luonnon olevan vertauskuva jollekin muulle, jota en ihan tavoita. Rytmitys ja rakenne toimivat, joten kokonaisuutta ei tarvitse sen kummemmin kritisoida.
Myrskytuuli
10:22 // 30.04 - 2007
voi, kun paljon adjektiivejä. jopa ehkä hieman liikaa, rikkoo runoa ja tekee siitä hieman sekavan. oli vaikea löytää punaista lankaa, mutta kolmannen lukukerran jälkeen tähän pääsi ehkä jo sisään. rakkausruno siis, olettaisin. kauniita adjektiiveja tosiaan. Vielä, kun saisit tätä hieman selkeytettyä ja asiat liitettyä toisiinsa saumattomasti, runo paranisi vielä asteen verran. Nyt rakenne on ehkä hieman liian rikkonainen.
Kaunis jokatapauksessa.:)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!