Kaunokirjallisen työn esitys
Kummallakin kesän viive sisällään,
he käyvät lasimetsään särkyvään.
Maassa sammal on kuin lunta polttavaa,
ei koskea saa tai se katoaa.
Oksille laskeutuu loisto kuun,
lasi vaaleaan harsoon kun kietoutuu,
yksi hohtaa vain metsässä liekehtien,
valo jäisen ja tulisen sammalen.
polttavan sammalen luo,
tuovat he unelmat nuo,
kummalliset toiveet jää,
tulen luokse lämpimään.
Lasi juurtuu ja oksia kasvattaa,
kivet kaatuu ja ympäri kääntyy maa.
Nuo kaksi hahmoa toisiaan katsellen,
jäävät pohtien luo valon kummallisen.
Työn tiedot
Polttavan sammalen luo
sera
» Kategoria: Kirjallisuus » Laulujen sanoitukset» Työn pituus: 58 sanaa» Työ lisätty: 21.04 - 2007» Kommentoitu: 3 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
maailman outouksista.
Kommentit
dbgirl
18:58 // 21.04 - 2007
Lämmin ja herkkä. On hyvä, ettet ole sortunut ilmeisimpiin riimittelyihin.
qpico
08:10 // 22.04 - 2007
Todella hyvin kirjoitettua tekstiä.. Tulee jotenkin unen omainen tunnelma ja miellyttävä olo. Erittäin hyvin onnistunut! Pitäisikö ihan..
piiapauliina
21:51 // 16.05 - 2007
Hui sentään, tästä jäi jotenkin niin jännä fiilis, ettei osaa oikein sanoin edes kuvailla. Polttava lumi tuo lukijan mieleen ajatuksia salaperäisyydestä, jäinen sammal puhtaudesta ja lasimetsä kauneudesta. On kyllä kadehdittavan taidokasta tuo sinun sanoilla ja mielikuvilla taiteilemisesi! Kun huomasin tämän olevan laulun sanoitus, aloin heti kuvitella mielessäni, millainen musiikkivideo tälle kuvattaisiin, tuollaista lasimetsää kun pääsisi rakentamaan :D . Kuten aina, kieliasu on moitteetonta ja jaksotus pelaa jätte bra. Teksti on sujuvaa ja helppolukuista. Kovasti jää nyt vaivaamaan, kun en osaa selittää tuota "jännää fiilistäni", mutta positiivisista tuntemuksista tässä kuitenkin on kyse. Upeaa jälkeä!
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!