Kaunokirjallisen työn esitys
Uni
Istuin linja-autossa yksin,
mutta silti ystävieni seurassa
Mielessäni oli tyhjä aukko,
eilen lukemani runot olivat saanut sen aikaan
ehkä olinkin ymmärtänyt ne väärin
ehkä en ollutkaan lukenut niitä kunnolla
ehkä ne olivatkin olleet vain harhaa
sydämeeni sattui,
mutten saanut näyttää sitä muille,
se ei olisi heidän asiansa
bussin ikkunaan oli kiinnitetty tarroja,
kauniista, sydämenmuotoisia tarroja
yksi tarroista oli keskeltä kahtia,
se yksi oli juuri minun kohdallani
Olinko minä rikki?
ei,
minä en rikkoutuisi,
olen vahva,
mutta silti heikko,
pelkäsin rikkovani sinut
ihmisiä astuu ulos,
ihmisiä astuu sisään,
minä istun penkillä
ja
mieleni myrkyttää itseään
"päätepysäkki"
kuulutettiin auton etuosasta
astuessani autosta näin vain harmaata kiveä,
kunnes
näin sinut silmissäni
Tunsin hymyn kasvoillani,
kävellessäni luoksesi,
sinä et hymyillyt,
sinusta hohti kylmyys
tahdoitko minut pois luotasi?
halasin sinua,
sinä et minua
"varo, sä liiskat mun tupakit taas."
Kuulin nuo sanat uudelleen
ja
tunsin kuinka nuoli viuhahti,
osuen suoraan syvälle sydämeeni
Silti kasvoilleni nousi hymy
"Miten sulla?"
"Jotain mikä ei kuulu sulle.."
"Kerro nyt"
"Me ollaan ohi. Mä olen nyt Hänen kanssaan.."
Mieleni pysähtyi
ja
seuraavassa hetkessä räjähti kysymyksiin
Hän? nyt?
miksi? miten?
Mitä meille tapahtui?
käännyt kuin lähteäksesi
silmiini nousevat katkerat kyyneleet
olin siis ollut oikeassa,
koko ajan oikeassa
tartuin käteesi,
pysäyttäen viimeisen kerran
"miksi?"
hetki kuluu,
hiljaisuuden ottaessa vallan meidän välillämme
käännyt kuitenkin minuun päin,
silmissäsi vihaa, halveksuntaa ja...
pelkoa?
"En vain ole välitt'nyt susta pitkään aikaan!"
riuhtaiset kätesi pois otteestani,
olen liian heikko pitämään sinua enää kiinni
vihaisena lähdet luotani
kauemmas
ja
kauemmas
mitä kauemmaksi menit,
sitä tummemmaksi maailmani muuttui
en enää nähnyt sinua,
en enää nähnyt mitään
maailmani oli musta
lähdit pois luotani
Hiestä märkänä herään sängyltäni,
kyynel jos toinenkin on valunut poskelleni,
koko kehoni tärisee
pelko valtaa,
pimeys on täyttänyt oman huoneenikin,
itken,
itken tunnin,
toisen,
itken itseni uudelleen uneen
Älä jätä minua!
Istuin linja-autossa yksin,
mutta silti ystävieni seurassa
Mielessäni oli tyhjä aukko,
eilen lukemani runot olivat saanut sen aikaan
ehkä olinkin ymmärtänyt ne väärin
ehkä en ollutkaan lukenut niitä kunnolla
ehkä ne olivatkin olleet vain harhaa
sydämeeni sattui,
mutten saanut näyttää sitä muille,
se ei olisi heidän asiansa
bussin ikkunaan oli kiinnitetty tarroja,
kauniista, sydämenmuotoisia tarroja
yksi tarroista oli keskeltä kahtia,
se yksi oli juuri minun kohdallani
Olinko minä rikki?
ei,
minä en rikkoutuisi,
olen vahva,
mutta silti heikko,
pelkäsin rikkovani sinut
ihmisiä astuu ulos,
ihmisiä astuu sisään,
minä istun penkillä
ja
mieleni myrkyttää itseään
"päätepysäkki"
kuulutettiin auton etuosasta
astuessani autosta näin vain harmaata kiveä,
kunnes
näin sinut silmissäni
Tunsin hymyn kasvoillani,
kävellessäni luoksesi,
sinä et hymyillyt,
sinusta hohti kylmyys
tahdoitko minut pois luotasi?
halasin sinua,
sinä et minua
"varo, sä liiskat mun tupakit taas."
Kuulin nuo sanat uudelleen
ja
tunsin kuinka nuoli viuhahti,
osuen suoraan syvälle sydämeeni
Silti kasvoilleni nousi hymy
"Miten sulla?"
"Jotain mikä ei kuulu sulle.."
"Kerro nyt"
"Me ollaan ohi. Mä olen nyt Hänen kanssaan.."
Mieleni pysähtyi
ja
seuraavassa hetkessä räjähti kysymyksiin
Hän? nyt?
miksi? miten?
Mitä meille tapahtui?
käännyt kuin lähteäksesi
silmiini nousevat katkerat kyyneleet
olin siis ollut oikeassa,
koko ajan oikeassa
tartuin käteesi,
pysäyttäen viimeisen kerran
"miksi?"
hetki kuluu,
hiljaisuuden ottaessa vallan meidän välillämme
käännyt kuitenkin minuun päin,
silmissäsi vihaa, halveksuntaa ja...
pelkoa?
"En vain ole välitt'nyt susta pitkään aikaan!"
riuhtaiset kätesi pois otteestani,
olen liian heikko pitämään sinua enää kiinni
vihaisena lähdet luotani
kauemmas
ja
kauemmas
mitä kauemmaksi menit,
sitä tummemmaksi maailmani muuttui
en enää nähnyt sinua,
en enää nähnyt mitään
maailmani oli musta
lähdit pois luotani
Hiestä märkänä herään sängyltäni,
kyynel jos toinenkin on valunut poskelleni,
koko kehoni tärisee
pelko valtaa,
pimeys on täyttänyt oman huoneenikin,
itken,
itken tunnin,
toisen,
itken itseni uudelleen uneen
Älä jätä minua!
Työn tiedot
Uni
Bite
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 207 sanaa» Työ lisätty: 22.04 - 2007» Kommentoitu: 0 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
runo muotoinen uneni...
Kommentit
Työlle ei ole kirjoitettu kommentteja!
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!