Kaunokirjallisen työn esitys
Minä puristan käsissäni höyhentyynyä. Se on vanha, mutta ajan myötä pehmentynyt. Painan tyynyn poskeani vasten ja hengitän pitkin vedoin.
Vaikka pihalla on kylmä ja ylläni on vain ohut mekko, silti minulla ei ole kylmä. Minulla on jopa lämmin. Tuuli heittelee yöpukuni pitsihelmaa ja se saa tuntemaan jaloissani kylmiä väreitä. Mutta minä en tunne niitä. Höyhentyyny on vain turvanani. Se elää kanssani.
Lumi kipristelee jalkojeni alla ja saa varpaat jäätymään, mutta minua ei palele. Pihalla on 20 astetta pakkasta, mutta minulle se on lämmintä. Jääkalikat ovat kiinnittyneet räystäisiin ja otan niistä yhden. Se kiinnittyy ihooni hetkeksi aikaa, mutta sulaa sitten. Vesi valuu pieninä tippoina. Painan kieleni jäähän kiinni, mutta se ei jää siihen. Maku on kuin mehujäällä. Jääpuikko sulaa sulamistaan. Käteni kohdalla on jo syvä lommo. Vesi valuu sormiani pitkin. Ihoni kipristelee kylmyyttä vastaan, mutta minä en.
Istahdan kylmälle kivilattialle ja annan pakkasen tanssia hennolla ihollani. Heitän jääkalikan kinosten taakse ja kahmaisen jäätyneeseen käteen lunta. Lumi on niin ihanan valkoista.
Mutta se sulaa liian nopeasti pois. Lumi sulaa vedeksi ja sen mukaan rsekoittuu verta. Vesi ja veri valuvat yhdessä maahan ja jäätyvät sinne.
Onko minulla niin kylmä, että vuodan verta? Ei minulla saa olla niin kylmä. Pakkasyöthän pitivät olla ihania. Satukirjoissa lupailtiin tonttuja tanssahtelemassa hangella ja kuu kimmeltämässä lumessa. Koskemattomasta lumesta saisi poimia pieniä helmiä. Jos katsoisi tarkkaan, taivaallahan voisi nähdä vaikka enkelin. Niinhän satukirjoissa luvattiin.
Kyyneleet muuttuisivat helmiksi ja sulautuisivat hankeen.
Mutta satukirjoissa ei puhuttu mitään verestä, joka vuotaisi pienen tytön kädestä veden mukana hankeen. Miksei siellä puhuttu niin? Miksi satukirjassa lupailtiin kaikkea kaunista, mikä ei voisi koskaan tapahtua?
”Mari, kulta! Miksi istut täällä kylmässä ja vielä lumihangessa!” kuuluu hämmästynyt ääni ovelta. Äiti.
”Tule heti sisään, sinähän vilustut!” hän sanoo ja tarrautuu kädestäni rivakasti ja tempaisee ylös.
Hanki kimmeltää ja hangessa näkyy pienen tytön verinen kädenjälki.
Puristan höyhentyynyäni kasvoissani ja suljen silmäni.
Hangessa on keijukaisten helmikyyneliä.
Työn tiedot
Höyhentyyny
pinse
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 319 sanaa» Työ lisätty: 23.04 - 2007» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Elikkäs, tämä on pari vuotta vanha kirjoitus. Löysin tämän tuolta kansioiden pohjalta ja tykkään tästä jollakin omituisella tavalla.
Tämä on ollut ensimmmäisiä novelleja, koska kirjoitan yleensä vain pitkiä tarinoita ja muistan, että alointin kirjoittamaan tätä nopeasta mielijohteesta yhden kappaleen soidessa taustalla. Joten, kaikki kommentit, korjaukset, risut ja ruusut ovat ehdottomasti tervetulleita!
+ Nyt muokkasin vähän tekstiä ja tein siitä mielekkäämään. Poistin kaikki silmiin osuvat virheet ja lauseen epäkohdat. Toivottavasti nyt tekstistä saa enemmän irti!
Kommentit
Jaxejoo
16:53 // 23.04 - 2007
tykkään. oli pakko lukea loppuun. tuo lause; Miksi satukirjassa lupailtiin kaikkea kaunista, mikä ei voisi koskaan tapahtua? , on jotenkin vaikuttava. tykkään.
tytt
17:07 // 23.04 - 2007
mielettömän kauniisti kirjoitettu novelli, tykkäsin kyllä kovasti. Paitsi heei, 'Pihalla on 20-astetta kylmää, mutta minulle se on lämmintä. ' kohta ontuu jotenkin, ehkä '20 astetta pakkasta' tai edes tuon väliviivan poisjättäminen olisi ihan paikallaan.
Suosikkeihin meni kyllä :)
REdeis
21:14 // 25.04 - 2007
alkaa sitten sulamaan -> alkaa sitten sulaa.
+ muitakin kielioppivirheita jonkun verran. Ja vähän töksähtäviä lauseita. Mutta idea on aivan ihana, jos tuo kielioppi olisi kunnossa niin olisin aivan rakastanut tätä ^^
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!