Kaunokirjallisen työn esitys
Bussi sylkee vesipisaraperheitä
jalkakäytävälle, tähtien sekaan,
kun opettelen kirjoittamaan rapistuneeseen selkänojaan
myös vasemmalla kädelläni
(Tuntuu taas niin naiivin nuorelta,
kun ei tiedä mitä tehdä seuraavaksi,
minne on menossa ja mihin suuntaan liikuttaa kättä)
Ihmiset helähtelevät kun
sadepisarat sirottuvat heidän sateenvarjoistaan,
kumisaappaistaan,
kuivuneista huulistaan,
ajatuksensa hukanneista käsivarsistaan,
määränpäänsä kadottaneista jaloistaan
(Oliko sen lopullinen paikka
itse pyrkimys vai
pisteeseen X löytäminen)
Rapa solisee renkaiden alla ja venyttelee
Hengitän sen ääniä ja katselen kuinka
ylpeyskin pukeutuu sadetakkiin keväisin
Työn tiedot
Matkalla puoliväliin
Hopeakettu
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 58 sanaa» Työ lisätty: 24.04 - 2007» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Kritiikkiä toivoisin.
Kommentit
Aukku
21:20 // 24.04 - 2007
oikein hyvä, varsinkin sulkeissa olevat. olet varmaan kirjoittanu kauan(?) tai ainakin teksti vaikuttaa siltä. ähh en löydä nyt mitään kritisoitavaa. :)
Tapuli
21:57 // 24.04 - 2007
Tämä vaatii oikeasti parikin lukukertaa ennenkuin saan mitää aukeamaan tästä.
Hienoja kielikuvia ja hassuja sanojakin löytyy.
Eniten nuo sulkeissa olevat kiinnittävät huomion, niitä lukee mielellään uudelleen ja uudelleen.
Ei hullumpaa yhtään.
qpico
08:29 // 25.04 - 2007
Sulkeissa olevat pätkät toimii melkoisen hyvin. Tulee sellainen ajatuksen het niissä kohdissa, ikään kuin itsekkin pysähtyisi hetkeksi miettimään ollessaan matkalla johonkin. Ja kielikuvat toimii kyllä mainiosti ja kokonaisuus pysyy hyvin kasassa. Paha tästä on kyllä kritiikkiä keksiä, kun toimii näin mainiosti, mutta voidaan sopia, että jotenkin tämä kai sitten on vaan pirun huono;)
N0ir
19:11 // 08.10 - 2007
Luin nyt tämänkin, kun innostuin toisesta runostasi ja koska tämän nimi herätti mielenkiinnon. Ja mielenkiintoinehan tämä todellakin on! En tiedä taaskaan, aukeniko runon sisältö ja idea minulle missään järkevässä muodossa, mutta who cares, kun on niin kaunista luettavaa kuitenkin! Pidän tästä enemmän kuin äskeisestä lukemastani runosta. Tässäkin on ihania kuvia. Pidän myös kovasti verbeistä (sylkee, helähtelevät, sirottuvat...), joita käytät. Ja rakastan runoja, joissa kuvataan sadetta/vettä. Itsekin kirjoittanut monia runoja, joissa on sadetta ja pisaroita. Pakko nyt sanoa, että jotenkin minulla tuli minä itse mieleen tuosta runon minästä. Joskin minun kohdallani lukisi "opettelen kirjoittamaan rapistuneeseen selkänojaan myös OIKEALLA kädelläni" :p. Tosin en tiedä, onko tuo edes konkreettisesti noin vai vertauskuva. Whatever, se on upea niin kuin koko muukin runo! Täytynee lisätä suosikkeihin, kun nyt näin intoilen :D
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!