Kaunokirjallisen työn esitys
Varikset lentävät sairaalan yllä
kynsissään suolia, nokissaan ihmissydämiä
iltapäivällä alkaa sataa
luonto imee hädissään jokaisen vesipisaran
kastemadot meinaavat hukkua
rehevät mustat naiset kantavat kauppakasseja
kaiken värisiä koppakuoriaisia vipeltää
valtateitä pitkin kotiin
lehdet pomppivat rapisten kadulla tuulen mukana
minä en tiedä minne menen
ei sitä kodiksikaan voi kutsua
käytävässä haisee lapsuus
Työn tiedot
Varikset
Asymptootti
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 39 sanaa» Työ lisätty: 27.04 - 2007» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Katselin ympärilleni pyöräillessäni.
Kommentit
lauratar
19:33 // 10.06 - 2007
Aika jännä runo.
Mielenkiintosia ilmaisuja käytetty, tähän mahtuu kuvottavia, koomisia, surullisia ja haikeita tunteita :D
Alku herättää tavallaan mielenkiintosuutta, toka kappale on erityisen hyvä. Vika lause on ihan huippu, muuten runo pysyy aika tasasena, ei parane/huonone loppua kohti.
Mulle tulee tästä mieleen yksinäisen, pikkutarkan ja menneisyyttään ikävöivän ihmisen pieni tarina. : >
Surene
16:31 // 15.06 - 2007
Muuten ei herättänyt mielenkiintoa tai pitänyt irti hiiren takaisin-painikkeesta, mutta viimeinen rivi pysäytti. Heti alkuun varikset lennättämässä suolia ympäriinsä ja kiitti mulle riitti. Alunperin tarkoituksenani oli jättää koko keskiruno lukematta, mutta päätin valaista itseäni. Nyt olen tyytyväinen, että tulin lukeneeksi toiseksi viimeisen säkeistön (2. ja 3. viimeiset rivit) - valaisivat! Mutta kiitos, tässäpä ajatusta tälle päivälle.
Ainiin. Otsikko tuntuu oudolta, jos sitä vertaa loppu runoon.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!