Kaunokirjallisen työn esitys
Siksi jottei kukaan koskaan unohtaisi huomista.
Kevään tunne,
se on poskilla ja loputtomuudella
ei ole
rajaa.
Kuin tatuoituna rintakehään,
ikuistettuna käsivarsiin,
kaikkea voi katua viidenkymmenen vuoden päästä.
Aika antaa,
aika ottaa.
”R a k a s t a m i n u a n y t ä l ä h u o m e n n a”,
joku kuiskaa toiselle,
tässä kohtaa kuuluisi itkeä ilosta.
Kuusisataa sotilasta rivissä,
eikä ilme koskaan värähtänytkään.
Pienistä iloista voi rakentaa suuren,
mitä rakennetaan suurista iloista?
”Niistä rakennetaan elämä joka kannattaa”,
viisaat vastaavat,
uskovat asiaansa ja potkaisevat tyhjää onnellisina.
Käsi kädessä ympäri maailman,
yhdessä
erikseen,
eikä kosketus voi koskaan tuntua niin hyvältä
kuin silloin kun vieressä joku laulaa paremmasta maailmasta
suuremmista sydämistä.
Sama se on,
miten päin kuvan kääntää,
aina sitä katuu jostain kulmasta,
tänään
huomenna
ensi viikolla.
Vain kuluttamalla haalistuu,
pesemällä mitään ei oikeastaan koskaan poista.
Anna tähän maailmaan niin paljon hyvyyttä,
että lopulta kukaan ei ole yksin,
lopulta kukaan
ei unohda
miksi
joku eilenkin tyhjensi lääkekaappinsa sisällön kurkustaan alas.
Kevään tunne,
se on poskilla ja loputtomuudella
ei ole
rajaa.
Kuin tatuoituna rintakehään,
ikuistettuna käsivarsiin,
kaikkea voi katua viidenkymmenen vuoden päästä.
Aika antaa,
aika ottaa.
”R a k a s t a m i n u a n y t ä l ä h u o m e n n a”,
joku kuiskaa toiselle,
tässä kohtaa kuuluisi itkeä ilosta.
Kuusisataa sotilasta rivissä,
eikä ilme koskaan värähtänytkään.
Pienistä iloista voi rakentaa suuren,
mitä rakennetaan suurista iloista?
”Niistä rakennetaan elämä joka kannattaa”,
viisaat vastaavat,
uskovat asiaansa ja potkaisevat tyhjää onnellisina.
Käsi kädessä ympäri maailman,
yhdessä
erikseen,
eikä kosketus voi koskaan tuntua niin hyvältä
kuin silloin kun vieressä joku laulaa paremmasta maailmasta
suuremmista sydämistä.
Sama se on,
miten päin kuvan kääntää,
aina sitä katuu jostain kulmasta,
tänään
huomenna
ensi viikolla.
Vain kuluttamalla haalistuu,
pesemällä mitään ei oikeastaan koskaan poista.
Anna tähän maailmaan niin paljon hyvyyttä,
että lopulta kukaan ei ole yksin,
lopulta kukaan
ei unohda
miksi
joku eilenkin tyhjensi lääkekaappinsa sisällön kurkustaan alas.
Työn tiedot
Siksi jottei kukaan koskaan unohtaisi huomista.
Tapuli
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 123 sanaa» Työ lisätty: 04.05 - 2007» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Olin muuten todella pahalla tuulella.
Ihan vähän hyvyyttä ja hymyä, se saisi kaiken taas tuntumaan paremmalta.
Hyvyys kun on käsite jonka vääristeleminen on liian helppoa.
Kommentit
dirtyoldsock
23:08 // 04.05 - 2007
Oh, tästä tuli ihan sellainen olo, että tämä runo vois muuttaa jotain! Tosi ylevä fiilis tuli lukiessa ja sanat virtasivat ihastuttavasti.
Mut siitä motkottaisin, et otsikoiden loppuun ei kuulu laittaa pistettä. :)
StYllebad
17:42 // 11.05 - 2007
Tämä oli kaunis. Se mennä viipotti eteenpäin ja pidin lakista kiinni.
Minna se vaan osaa.
Viimenen kappale on niin oikein ja totta ja siihen pitäisi pyrkiä.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!