Taivaanrannan maalari

ananastikkari

» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 18 sanaa» Työ lisätty: 04.05 - 2007» Kommentoitu: 6 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)

Tietoa työstä:

Lauralle!

tarkoituksena oli tehdä rakkausruno mainitsematta kertaakaan sanaa rakkaus tai muita erittäin tunnepitoisia sanoja. Onnistuin mielestäni ihan hyvin :)

dbgirl

00:15 // 05.05 - 2007

Hyvin kaunis ja erilainen rakkausruno. Käytit sopivan erilaisia sanoja, ei tullut kuitenkaan sellaista ärsyttävää kiertelysanastoa :) Lämminhenkinen. Ja tuo lopun tokaisu on kyllä todella yllättävä: kuka tuollain erotilanteessa itselleen tai toiselle sanoo? Hyvin positiivinen hahmo siis kyseessä :)

henkseli

01:38 // 05.05 - 2007

Onnistuit myös minun mielestäni oikein hyvin.

"keltaiset roiskeet
maalasivat perhosia seiniin" jotenkin tämä kohta ei iskenyt ja loppuun jäi sellainen tunne, että eikö sinne sitten kuuluisi myös, että jätit jälkeesi seinien haalistuneet perhoset tjsp.? En tiedä, hyvä tämä kuitenkin on!

Myrskytuuli

13:04 // 08.05 - 2007

sinänsä tuo viimeinen säe on hieno, mutta se on myös todella tyhjentävä; niin kuin ero ei haittaisi runominää ollenkaan ja on aivan sama lähteekö toinen vai jääkö. muuten rakastuin tuohon ''keltaiset roiskeet
muodostivat perhosia seiniin''-kohtaan. se on hieno

:)

tytt

21:21 // 30.12 - 2007

jäivä taivaanrantaan. -> jäivät taivaanrantaan..

Mutta niin, olet onnistunu mielestäni tosi hyvin. Tuo 'silitit oranssia hiuksiini', aa ihanasti sanottu.
Tykkään kyllä kovasti :)

GemineWings

22:58 // 14.01 - 2008

Rakkausruno pirteillä väreillä kerrottuna. Kivan kuuloista. :)
Maalaa kyllä kauniit mielikuvat tämä runo. Näen silmissäni sen herra Täydellisen, joka viimeisen kerran iskee silmää ja sitten katoaa suloisten värien ja herttaisten näkymien sekaan kaukaisuuteen.

Hmm... Itselleni tästä tulee jostakin syystä mieleen "aika kultaa muistot" sanonta: runominä tuntuu näkevän henkilön poislähdön suorastaan kermaisena täydellisyytenä, sitä jäin pohtimaan. Ikään kuin hän muistelisi menneisyyden heilaansa/muuta lähimmäistään, ja näkisi hänet vähän täydellisempänä olentona, kuin mitä hän todellisuudessa olikaan.
Mutta mukavan muiston tunne tästä kuitenkin tulee. :)

Noh. Tuollaisia ajatuksia tämä herättää minussa. Pidän sanojen niukkuudesta. :)

Dot

09:02 // 06.07 - 2008

Hyvää tekstiä. Kaunista kaipuuta ja pettymyksen tunnetta. Pidän tyylistäsi kirjoittaa, siinä on jotain pehmeän sulavaa taikaa!