Kaunokirjallisen työn esitys
Vaikka minigolf 0.3
Päivät menevät niin kuin menevät,
nousevat aikaisin keskitaivaalle, kypsyvät hitaasti
tulenpunaisiksi luumuiksi ja valuvat tummina vanoina horisonttiin.
Huutelen keksimiäni älyttömyyksiä, potkin pähkinöitä palmuista alas,
haahuilen pitkin rantaa, kalastan tuntemattomia kaloja, juon
lämmintä viskiä, rakennan vesialtaita ja pelaan minigolfia.
Kyllä, rakensin tosiaan minigolfkentän.
Kokosin esteitä kivistä, tyhjistä pulloista,
pähkinän kuorista, märästä hiekasta, vettyneistä laudoista,
palaneesta tuhkasta, simpukoista, paidan repaleista, oudoista lehdistä -
no ylipäätänsä kaikesta mahdollisesta.
Mittailin monimutkaisia hyppyreitä, vastekulmia ja tunneleita,
laskin osumakohtia ja lähtökulmia ja sitä rataa.
Eivät ne toimi niin kuin ajattelin.
Se on helvetin huono kenttä.
Mailana on paimenen sauvaa muistuttava kuiva oksa,
joka meinaa katketa lähes jokaisella lyönnillä.
Pallona toimii outo, lähes pyöreä kivi,
jonka löysin rannasta, ehkä se on
jonkun alueella elävän vesieläimen muna.
Siinä vaiheessa kun olen tekemässä hole-in-onea seiskareiällä,
jossa avauslyönti osuu tavallisesti simpukoista rakennettuun muuriin,
ja kimpoaa siihen vitun piikkipuskaan,
siitä vielä kuoriutuu typerän näköinen merihevonen
tai joku olio joka nauraa minulle päin naamaa.
Näitä minä ajattelin,
kun istuin väsyneenä kuninkaan tuolilla.
Olin pelannut kuusi kierrosta ja juonnut yhtä monta mukia,
parantamatta ensimmäisellä kerralla tekemääni yhteistulosta,
jonka piti olla helpostilyötävä pohjatulos.
Päivät menevät niin kuin menevät,
nousevat aikaisin keskitaivaalle, kypsyvät hitaasti
tulenpunaisiksi luumuiksi ja valuvat tummina vanoina horisonttiin.
Huutelen keksimiäni älyttömyyksiä, potkin pähkinöitä palmuista alas,
haahuilen pitkin rantaa, kalastan tuntemattomia kaloja, juon
lämmintä viskiä, rakennan vesialtaita ja pelaan minigolfia.
Kyllä, rakensin tosiaan minigolfkentän.
Kokosin esteitä kivistä, tyhjistä pulloista,
pähkinän kuorista, märästä hiekasta, vettyneistä laudoista,
palaneesta tuhkasta, simpukoista, paidan repaleista, oudoista lehdistä -
no ylipäätänsä kaikesta mahdollisesta.
Mittailin monimutkaisia hyppyreitä, vastekulmia ja tunneleita,
laskin osumakohtia ja lähtökulmia ja sitä rataa.
Eivät ne toimi niin kuin ajattelin.
Se on helvetin huono kenttä.
Mailana on paimenen sauvaa muistuttava kuiva oksa,
joka meinaa katketa lähes jokaisella lyönnillä.
Pallona toimii outo, lähes pyöreä kivi,
jonka löysin rannasta, ehkä se on
jonkun alueella elävän vesieläimen muna.
Siinä vaiheessa kun olen tekemässä hole-in-onea seiskareiällä,
jossa avauslyönti osuu tavallisesti simpukoista rakennettuun muuriin,
ja kimpoaa siihen vitun piikkipuskaan,
siitä vielä kuoriutuu typerän näköinen merihevonen
tai joku olio joka nauraa minulle päin naamaa.
Näitä minä ajattelin,
kun istuin väsyneenä kuninkaan tuolilla.
Olin pelannut kuusi kierrosta ja juonnut yhtä monta mukia,
parantamatta ensimmäisellä kerralla tekemääni yhteistulosta,
jonka piti olla helpostilyötävä pohjatulos.
Työn tiedot
Vaikka minigolf 0.3
Kuuttio
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 150 sanaa» Työ lisätty: 05.05 - 2007» Kommentoitu: 1 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Vaikka minigolf. Muutenkin typistetty vahvasti trilogiaksi.
Kommentit
N0ir
23:20 // 05.05 - 2007
En ymmärtänyt mitään ns isompaa ideaa tässä, mutta siis tämähän on valtavan (surku)hupaisa.
Aivan ihana tyyli.
Onko tässä jokin elämää suurempi idea takana?
En tarkoita, että pitäisi olla, mutta itselleni ei tullut mitään mieleen.
Mutta ei se haittaa, kun tämä on niin loistelias!
Laittaisinko suosikkeihin?
No mitä suotta pihtaamaan!
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!