Kaunokirjallisen työn esitys
Tulit kotiin
Maton aurinkoisimmalla kohdalla on lämmintä istua. Vieressäni kehrää kissani kuin pörröinen tiikeri, pehmoisissa tassuissa kynnet piilossa. Tee tuoksuu aamulta, sekoitin siihen tänäänkin hieman liikaa sokeria. Jään istumaan paikoilleni vaikka kissani jatkaa kulkuaan kevyen äänettömästi kohti keittiötä, sillä on mielessään tuoreet kalat jotka kätkin eilen. Hymyilen teemukini takaa aamulehden pudotessa rapisten eteiseen. Kääntelen sen sivuja mietteliäänä, onnellisuus kerää satoaan kun puhelimeni ruutu välkkyy viestin merkiksi.
Tulen vastaan musiikkikaupan kohdalle, poikkeamme katselemaan vanhoja vinyylejä, vaikka sinulla on mukanasi raskas matkalaukku, nyt laihat sormesi selaavat mietteliäinä pahvikuoria. Ne ovat täynnä jälkiä, kuluneita reunoja ja kahvitahroja, ne tuoksuvat seitsemänkymmentäluvulle ja sinä otat niistä yhden ja painat rintaasi vasten ja minä hymyilen sillä tiedän silmistäsi milloin olet onnellinen. Kävelet päättäväisenä kassalle, jossa mies ymmärrystä silmissään ottaa vastaan setelin ja huomaan että teidän välillänne on yhteys, vailla sanoja.
Keltaiset seinät asunnossani täyttyvät auringon raidoista, vinyylistä sävelet soljuvat näkymättöminä asunnon joka nurkassa, teen tuoksu vielä aavistuksena jäänyt ajelehtimaan musiikista täyteen ilmaan. Nukahdamme molemmat iltapäivän pehmoiseen valoon, matolle jolta aurinko on kiivennyt jo seinille.
Vierekkäin nähtyjen erillisten unien jälkeen kissani kuin tiikeri saa kuppiinsa tuoreita kaloja, naurat ja istut lattialla sen vieressä silmäkulmissasi pala aurinkoa. Tiedät että minun oli ollut sinua ikävä, se tuntuu painostavana aina iltaisin kun katulamput luovat alhaalla kaduilla valoaan kiiltävälle asfaltille ja seuraan yön viimeisiä kulkijoita hiljaa ikkunassa. Tulit kotiin, eteisessä vielä laukkusi täynnä sinun tuoksuisiasi vaatteita, sillä tulit vihdoin kotiin.
Maton aurinkoisimmalla kohdalla on lämmintä istua. Vieressäni kehrää kissani kuin pörröinen tiikeri, pehmoisissa tassuissa kynnet piilossa. Tee tuoksuu aamulta, sekoitin siihen tänäänkin hieman liikaa sokeria. Jään istumaan paikoilleni vaikka kissani jatkaa kulkuaan kevyen äänettömästi kohti keittiötä, sillä on mielessään tuoreet kalat jotka kätkin eilen. Hymyilen teemukini takaa aamulehden pudotessa rapisten eteiseen. Kääntelen sen sivuja mietteliäänä, onnellisuus kerää satoaan kun puhelimeni ruutu välkkyy viestin merkiksi.
Tulen vastaan musiikkikaupan kohdalle, poikkeamme katselemaan vanhoja vinyylejä, vaikka sinulla on mukanasi raskas matkalaukku, nyt laihat sormesi selaavat mietteliäinä pahvikuoria. Ne ovat täynnä jälkiä, kuluneita reunoja ja kahvitahroja, ne tuoksuvat seitsemänkymmentäluvulle ja sinä otat niistä yhden ja painat rintaasi vasten ja minä hymyilen sillä tiedän silmistäsi milloin olet onnellinen. Kävelet päättäväisenä kassalle, jossa mies ymmärrystä silmissään ottaa vastaan setelin ja huomaan että teidän välillänne on yhteys, vailla sanoja.
Keltaiset seinät asunnossani täyttyvät auringon raidoista, vinyylistä sävelet soljuvat näkymättöminä asunnon joka nurkassa, teen tuoksu vielä aavistuksena jäänyt ajelehtimaan musiikista täyteen ilmaan. Nukahdamme molemmat iltapäivän pehmoiseen valoon, matolle jolta aurinko on kiivennyt jo seinille.
Vierekkäin nähtyjen erillisten unien jälkeen kissani kuin tiikeri saa kuppiinsa tuoreita kaloja, naurat ja istut lattialla sen vieressä silmäkulmissasi pala aurinkoa. Tiedät että minun oli ollut sinua ikävä, se tuntuu painostavana aina iltaisin kun katulamput luovat alhaalla kaduilla valoaan kiiltävälle asfaltille ja seuraan yön viimeisiä kulkijoita hiljaa ikkunassa. Tulit kotiin, eteisessä vielä laukkusi täynnä sinun tuoksuisiasi vaatteita, sillä tulit vihdoin kotiin.
Työn tiedot
Tulit kotiin
emila
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 227 sanaa» Työ lisätty: 06.05 - 2007» Kommentoitu: 1 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Spontaanisti syntynyt pieni novelli. Pakko myöntää, että inspiraatiota väritti hieman The Crashin musiikkivideo Lauren Caught My Eye. ;)
Kommentit
ejr
15:45 // 06.05 - 2007
Kauniita kuvia ja kaunista kerrontaa. Pilkkuja tosin on liikaa; lauseita voisi pätkiä tai muotoilla jollakin muulla tavalla. Nyt kerronta tuntuu liian nopeatempoiselta, sillä näkisin tässä pyrittävän juuri sellaiseen lempeään ja raukeaan sunnuntaiaamutunnelmaan (kamala sanahirviö).
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!