Kaunokirjallisen työn esitys
Sininen kevät,
maa jalkojesi alla
kutsuu valkeille rannoille.
Minä ylistän kalliota
kukkaniittyjen loistoa.
En kaipaa enää aniliinimerta.
Minun kyyneleistäni
on syntynyt vankilani
toiveitten kuohuva meri.
Työn tiedot
Pieni merenneito
ananastikkari
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 26 sanaa» Työ lisätty: 08.05 - 2007» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Ideana tehdä runo, jonkun satu hahmon, kuuluisan henkilön sisältä käsin. samaistuakyseiseen henklöön. Oma henkilöni oli siis iki ihanan satu klassikon pieni merenneito.
Kommentit
Kaskelotti
20:11 // 30.05 - 2007
oih rakastan vaan pientä merenneitoa, se on ihana tarina. eikö siinä sadussa se merenneito menetä sen pyrstönsä pojan vuoksi? niin eikö tossa vois olla että -en enää kaipaa pyrstöäni- tai jotenkin nätimmin sanottuna? mut se on vaan mun näkemys.. kolme viimeistä riviä on paras kohta
GemineWings
14:55 // 04.12 - 2007
Minusta olet onnistunut tässä runossa hienosti. Tämän osaa hyvin liittää Pieneen merenneitoon, mutta kuitenkin tässä on jotakin vielä monitulkintaisempaa mukana. Mielestäni on hieno taito saada runoista monitulkintaisia. :)
Tosiaan, viimeinen säkeistö on kovasti myös minun mieleeni. Juuri se osa tässä runossa on se, joka tekee runosta laajemman ajatukseltaan.
Tuo viimeinen säkeistö liittää tämän suruun vahvasti, noiden kyyneleiden ansiosta. Runominä elää vankina omien kyyneleidensä, toisin sanoen oman surunsa keskellä, eikä osaa lähteä sieltä pois, vaikka surun ulkopuolella odotteleekin hänen unelmiensa täyttymys.
Tuon ajatuksen vuoksi pidän tästä kovasti. Muutenkin tässä on kauniita sanavalintoja: "ylistää", "kukkaniittyjen loistoa", "aniliinimerta"...
Kaunista, sanon minä. Hieno runo. :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!