Kaunokirjallisen työn esitys
Päästettävä irti.
Luovutettava,
vaikken sitä koskaan uskonut tekeväni.
Muut jatkavat rakastamista.
Minä etsimistä.
Työn tiedot
Nauretaan huomenna
Johannah
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 10 sanaa» Työ lisätty: 10.05 - 2007» Kommentoitu: 3 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Takuulla nauran tätä kaikkea kahden vuoden päästä. Se on silloin, nyt on nyt. Nyt itken, suokaa anteeksi.
Kommentit
GemineWings
09:42 // 11.05 - 2007
Hmm...Pidän tästä. :)
Joskus tuntuu vaikelta päästää jokin tärkeäksi muodostunut ihminen pois, kun on pitkän aika ollut tekemisissä ja toivonut jotakin mukavaa hänen osaltaan. Joskus ikään kuin viipyy tilanteessa, vaikka huomaakin jo totuuden. Ei vain tahdo uskoa sitä, tai ei tahdo kohdata sitä ihan heti. Aikaa täytyy itselleen antaa, tuo tilanne satuttaa pakostakin, sitä enemmän mitä suurempi pettymys on ollut. Mutta jonakin päivänä pystyy jälleen jatkamaan iloisesti eteenpäin ja kohtaa jonkun mukavan tyypin josta ei vielä tiedä, mitä hänen kanssaan tapahtuu.
Vaikka tässä runossa on haikean surumielinen sävy, viimeinen säkeistö luo mielestäni tähän mukavasti toivoa ja ripauksen positiivisuuttakin. Kaunis runo. :)
Herring
21:05 // 04.06 - 2007
Runosi tavoittaa hyvin sen tunteen, jonka kaikki ovat tunteneet - tai tulevat tuntemaan. Kiinnipitäminen, irroittaminen... Oleminen, etsiminen... Rakkaus on universaalia. Niin on sen menetyskin.
Vaikka viisammat ovat sanoneet, että rakkaus ei lopu koskaan. Se vain vaihtaa kohdettaan.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!