Kaunokirjallisen työn esitys
Töttöröö. Sellainen oli Jarin tekstiviestin äänimerkki. Töttöröö. Sini marmatti siitä jatkuvasti.
- Etkö sä vois vaihtaa tota? Toi on niin ärsyttävä. Pliis, vaihda toi äänimerkki.
Ja aina Jari vain vuoli kalikkaa ja sanoi, että se on hyvä äänimerkki, kun sitä ei kovin monella muulla ole. Ja ne jatkoivat puuhiaan, Sini telkkarin katselua ja Jari veistelyä. Se oli mahdottoman kätevä käsistään. Nurkat olivat väärällään sen tekemiä koriste-esineitä, taulunkehyksiä, pienoismalleja, lampunjalkoja sun muita. Sini taas katsoi telkkarista pelkkää tositeeveetä. Ei elokuvia, ei urheilua, ei sarjoja, ei uutisia, ei ostoskanavaa, ei musiikkivideoita vaan pelkkää rautaista realitya, josta se tiesikin kaiken.
- Vituttaa, kun American Idol tulee osittain päällekäin tän Huippumallin haussa kanssa, se kirosi kerran.
Jari päätti yllättää ja osti tallentavan digiboksin. Se tuli Sinin kanssa kotiin ja piti käsiä sen silmillä kun käveltiin olohuoneeseen. Jari otti kädet edestä ja sanoi, että tadaa. Sini ihmetteli, että mitä.
- Kato sinne telkkarin alle.
- Niin... siinon dvd ja toi joku hässäkkä. Mitä sitten?
- Se on digiboksi.
- Ookoo. Hienoo. Mitä siitä?
- Se on tallentava digiboksi.
- Niiiin.
Jarin piti näyttää.
- Okei. Sä voit niin ku nauhottaa. Okei...
Jari huokaisi ja sanoi hillitysti, että nyt katsoa Huippumalleja ja nauhoittaa samalla Idolit ja katsoa ne perään. Sen sanottuaan Jari meni keittiöön tyhjentämään ostoskassia. Vasta illalla sängyssä Sini sanoi, että kiitos ihan kamalasti minä rakastan sinua.
Aika paljon Sini vietti aikaa Jarin luona. Se valitti, ettei viihdy vanhempiensa luona, kun ne ovat sellaisia puritaaneja. Se ei ollut ensinkään tyhmä tyttö, vaikka olikin Bigbrother-koukussa. Mutta olihan Dostojevskikin uhkapeliriippuvainen.
Kärsivällisesti Jari oli piiruakaan painostamatta odottanut koko talven yli ennen kuin Sini oli avannut sille reitensä. Toisen kerran jälkeen tytöstä oli tullut aika kyltymätön. Ne keräilivät eksoottisia paikkoja. Puolitäyden bussin takapenkki oli ollut rohkein ja Hartwall-areenan katto omituisin.
Kesän tullen Jari vei Sinin Linnanmäelle, maksoi rannekkeen, hattarat ja makkaraperunat. Peilitalossa ne nauraa kikattivat toistensa pöljille kuville niin kuin rakastavaisten aina peilitalossa pitää. Illalla Jari ryömi työpöytänsä alle ja kaiversi sinne, että Lintsin kummitusjuna. Siellä se oli Hartwall-areenan katon ja kakskolmosen takapenkin ja monen muun seurana.
Jari istui keskustassa ravintolassa muutaman vanhan Lieksan aikojen kaverinsa kanssa. Ne eivät olleet nähneet vuosiin. Kaikilla oli aurinkolasit ja mustat puvut ja ne olivat kävelleet rinnan Kaivokatua hartiat keinuen ja kravatit tuulessa lepattaen. Ne leikkivät Reservoir Dogsia niin kuin muinoin Lieksassa. Naurettiin ja Jarikin sai murteensa takaisin.
- Muistat sie kun kustiin Innasen tuoppiin, kun se meuhotti sen ykköspändinsä kanssa perkele?
- Vittu sekin oli mulukku jätkä. Otettaanko toiset?
- No otettaan.
Sitten Jarin kännykkä sanoi, että töttöröö. Viestissä luki, että soita mulle. Se oli Sini, jolla oli saldo taas vähissä. Jari meni terassille puhumaan.
- No moi. Mikä hätänä?
Sini itki:
- Me riideltiin Annan kanssa. Se vaan sano että vitun lehmä mä en haluu enää ikinä nähä sua. Mä vaan yritin auttaa sitä ku se oksenteli ja meinas lähtee joittenki ählämien messiin. Mä talutin sitä vaan ja se vaan sano, että vitun huora ja sit se vaan katos johonkin...
- Missä sä oot nyt?
- Emmä tiedä. Jossain rannassa... Äsken mä olin Espalla...
- Mitä siinä näkyy?
- Tuolla on meri ja tommonen Silja Line. Ja täs on tämmönen iso talo. Se vaan sano, ett vitun huora ja lähti meneen... ja mullei oo yhtään rahaa...
Sini itki valtoimenaan. Jari kyseli pääseekö se kotiin ja sen vointia, mutta sai vastaukseksi vain itkua. Huokaisten Jari selvitti tytön sijainnin ja lopetti puhelun sanomalla tulevansa hakemaan sen, minkä jälkeen se meni sanomaan kavereilleen, että on pakko lähteä. Se sai lennosta taksin ja ajeli Etelärantaan, mistä se otti Sinin kyytiinsä.
- Haluutsä himaan?
- Joo.
Ajettiin Sinin vanhempien luokse Suutarilaan. Kotikadulla se alkoi estellä, että ei ei, en minä voi mennä sinne. Jari sanoi, että parempi sen on mennä vain kotiin nukkumaan ja selviämään, mutta eihän siitä mitään enää tullut. Jari käski taksikuskin ajaa Alppilaan. Jarin luona Sini istui sohvalla ja itkeskeli välillä kiivaammin ja välillä rauhallisemmin. Jari keitti teetä ja teki voileipiä ja rauhoitteli:
- Huomenna se varmaan soittaa sulle ja pyytää anteeks. Ei sulla oo mitään hätää.
Sini istui Jarin sylissä. Jari sanoi, että oli tallentanut Suurimman pudottajan tyttöä varten. Sylikkäin ne sitten katsoivat kuinka Melinda porasi, kun se ei ollut saanut pudotettua kuin kolme naulaa. Sini nukahti kesken kaiken ja Jari kantoi sen sänkyyn, riisui alusvaatteilleen ja peitteli. Sen tehtyään se meni parvekkeelle soittamaan kavereilleen:
- Sori nyt, mutta tässä kävi nyt tällä lailla. Mä jään nyt Sinin kanssa tänne... tuli vähän niin ku domestic situation...
Kaverit leuhottivat, että ei siinä mittään, myö lähettään naisiin. Jari istui parvekkeella pitkään.
Sini heräsi, kun Jari toi sille aamiaisen sänkyyn; se kannatteli tarjotinta yhdellä kädellä toinen käsi selän takana niin kuin paraskin tarjoilija. Tarjolla oli pari voileipää, muroja, kananmuna ja tuoremehua. Sini kirosi, että ei sille maistu mikään ja tunki naamansa syvälle tyynyyn. Jari laittoi tarjottimen ikkunalaudalle ja sanoi:
- Mä vähän arvelinkin. Sitä varten mulla onkin jätskiä. Kelpaako se arvon neidille?
Selän takaa ilmestyi käsi, jossa oli kulho.
Syvältä tyynyn sisältä: - Juu.
Ne söivät syötävänsä, laskivat astiat lattialle ja harrastivat laiskaa, mutta kiimaista krapulaseksiä. Telkkarista ne katsoivat sisustusohjelmaa, jonka homppelia juontajaa Jari matki suhuässineen ja ranneliikkeineen:
- Siis aivan ihana.
Ja Sini nauroi niin että jaffakeksinmurut lentelivät.
Sinä kesänä Sini pääsi ripille ja sen vanhemmat puuhasivat kovasti juhlia. Voileipäkakkua tehtiin niin ettei pöytään mahtunut. Äiti rupesi puhumaan, että voisit sinä sen Jarin tuoda nyt näytille vihdoin ja viimein, mutta Sini vältteli aihetta. Pariskunta näki myöhemmin päivällä. Oli pakko puhua siitä, mitä oli kierrelty jo kahdeksan kuukautta.
- Mutsi haluis, että sä tulisit niihin juhliin.
- Ja minkä ikänen sä sanoitkaan mun olevan?
- Kaheksantoista.
Puolet liian vähän. Ei vittu. Iltalehdessä oli joskus ollut otsikko ”Pedofiilit nimimerkin takana”. Sini ja Jari tapasivat juuri netissä. Rippijuhlien aikaan Jari veti kännit ja mietti itsekseen, että mitä vittua minä teen. Kavereilleen se ei voinut puhua, sillä niille se oli sanonut tytön olevan kahdeksantoista ja nämä olivat kehuneet sitä peluriksi ja leikillään haukkuneet Jammu-sedäksi.
Kesäloma loppui ja Sini palasi koulun penkille yhdeksättä luokkaansa käymään. Kerran Sini soitti koulusta:
- Voitsä heittää mut ja Miian ja Emman yksiin bileisiin tänä iltana.
- Mun pitäs mennä broidin pihatalkoisiin Vuosaareen.
- Etsä muka pysty heittää?
- No vähän huonoo on. Mä meen sinne talkoisiin jo kaheks ja siellä tietysti saunotaan ja otetaan kaljaa, etten mä voi ajaa.
- Millä me sit mennään sinne?
- Meneehän Espooseen Kampista busseja vaikka muille jakaa.
- Tiiätsä kuinka kauan siinä menee? Ne dösät kiertää ihan saatanasti.
Ja Jari lupautui viemään tytöt ja vielä hakemaankin ”joskus ihan vitun myöhään”. Tytöt olivat juoneet pohjia muutaman siiderin verran, kun se otti ne kyytiin. Tytöt istuivat takapenkillä kaikki kolme, kikattivat, tarkistivat peilistä meikkejä, puhuivat kovaan ääneen ja sanoivat monta kertaa, että vittu. Yksi tytöistä kysyi Siniltä:
- Onks toi sun enos?
- On, sanoi Sini hiljaa.
- Sun eno on aika hyvännäkönen. Moi eno! Sä oot aika hyvännäkönen!
Jari jarrutti liikennevaloihin niin että siideri roiskui puoliksi juoduista pulloista jalkatilaan ja lantiofarkuille. Tytöt jäivät kyydistä ja Jari kaahasi takaisin talkoisiin. Se haravoi kiivaasti lehtiä, saunoi ja joi tasan yhden kaljan ja istuksi selvin päin patiolla muiden juopuessa yhä syvemmin. Puoli kahdelta se oli kahden kälynsä kanssa patiolla. Käly kertoi, kuinka sen on tullut juotua viime aikoina vähän ehkä liikaa vaikka ei sillä mitään alkoholiongelmaa ole, kun taas kuului, että töttöröö ja Sini halusi kotiin.
Espoolaisen omakotitalon pihassa oli kovaäänistä nuorisoa, kun Jari otti Sinin ja Emman kyytiin.
- Missäs se kolmas on? Miia?
- Se jää tänne yöks.
Ne istuivat Lagunan kyytiin ja lähtivät kohti Helsinkiä. Emma yritti lähettää tekstiviestiä, muttei onnistunut. Haukuttuaan puhelimen se alkoi selittää:
- Vittu mä oon kännissä.
Sitten se sanoi:
- Vittu sä iskit mun miehen. Sun kaulas on ihan syöty.
- Turpa kiinni, sanoi Sini.
Loppumatkan olivat hiljaa Sini ja Jari ja kohta Emmakin, kun se sammui takapenkille.
Kotona Jarikin näki Sinin kaulan. Aika fritsuillahan se oli. Sini halusi mennä nukkumaan, mutta Jari ei päästänyt.
- Mitä tapahtu?
- Ei siellä mitään tapahtunu.
- Niin vissiin. Alahan kertoo.
Jari korotti ääntään ensimmäisen kerran koko kymmenen kuukauden aikana. Sini säikähti ja kertoi tarinan. Tarinassa oli pullo tequilaa, päivänsankarin vanhempien makuuhuone ja lukion ykkösellä opiskeleva poika. Jari käveli edes takaisin olohuoneen matolla ja kiristeli hampaitaan ja Sini istui sohvalla ja tuijotti mattoon.
- Mitä sä oikein ajattelit? Sä et välitä paskaakaan siitä, miltä muista tuntuu.
Sini purskahti itkuun ja pyysi anteeksi ja sanoi, että sitä inhotti se koko poika, eikä se tiennyt mikä siihen meni. Jari alkoi heltyä, vaikkei olisi halunnut. Seuraavana aamuna kun vielä juteltiin Jari sanoi antavansa anteeksi, vaikkei nyt ihan valmis vielä ollutkaan. Se käveli läpi sisäiset helvettinsä ihan itsekseen.
Yhä enemmän Sini vietti kavereidensa kanssa aikaa ja yhä useammin se dokasi. Jari muisti, että kun ne tapasivat, Sini ei ollut koskaan ollut edes kännissä. Sini tuli aika harvoin enää käymään Jarin luona paitsi kun se tarvitsi yösijan, kun ei voinut mennä kännissä kotiin. Se makasi Jarin sängyssä pitkälle iltapäivään, valitti huonoa vointiaan, kävi oksentamassa ja huusi Jarille, että ole nyt vittu hiljaa, jos tämä kolisteli puukalikoidensa kanssa liian kovaäänisesti. Pitkän aikaa Jari siirtyikin parvekkeelle veistelemään, kunnes tuli liian kylmä siihen.
Itsenäisyyspäivänä Jari ja Sini katsoivat yhdessä linnanjuhlia. Sini oli taas kankkusessa. Se makasi pää Jarin sylissä ja haukkui melkein joka akan puvun niin kiihkeään sävyyn, että Jaria hymyilytti. Viestintäministeri tuli mustassa leningissä ja Sini älähti:
- Ja toi se vasta onkin... toihan on aika hieno.
Jari naurahti, jolloin Sini kysyi, että mikä naurattaa.
- Sä oot suloinen.
- Sä oot suloinen... voi vittu säkin oot perseestä...
Oltiin hiljaa ja kuunneltiin selostusta. Sitten kuului, että töttöröö.
- Nyt vittu vaihdat ton merkkiäänen.
- Nooh... älä taas alota...
- Ei kun vaihdat sen niin ku nyt. Mä oon vittu kuunnellu tota vitun tuuttausta vittu vuoden.
Jarilta paloi pinna: - En muuten vaihda.
- Vaihdathan vittu. Vaihdat vaihdat vaihdat!
Sini seisoi ja huusi.
- En vaihda saatana!
Sini huusi, muttei saanut Jarin päätä kääntymään. Sini veti takin ylleen ja otti käsilaukkunsa ja sanoi lähtiessään, että ihan sama sitten vittu hyvää loppuelämää. Ovi kolahti kiinni ja Jari sanoi, että tervemenoa vaan, vaikkei se sitä enää kuullut.
Yöllä Jari koetti soittaa ja lähetti tekstiviestejä, joissa pyyteli anteeksi. Niihin ei tullut vastausta ikinä.
Jari ja Sini näkivät enää yhden ainoan kerran. Ne tapasivat käräjäoikeudessa, jossa Siniä kuultiin kantajan ominaisuudessa. Sen äiti oli tutkinut sen messenger-viestitystä ja pakottanut tämän tekemään rikosilmoituksen. Jari joutui maksamaan tuntuvat korvaukset ja se sai puolitoista vuotta ehdollista vankeutta. Samalla meni myös työpaikka. Jarin vanhemmat ja pikkuveli eivät enää ottaneet siihen yhteyttä, eivätkä sen enempää kaveritkaan.
Oli juhannusaatto melkein autiossa Helsingissä. Jari istui parvekkeella, ryyppäsi ja yritti soittaa Lieksan kavereilleen. Puhelin hälytti pari kertaa, kunnes sille lyötiin luuri korvaan. Se yritti uudestaan ja sama homma. Sana oli kiirinyt. Alla näkyvässä puistossa ei ollut kuin sorsia, jotka tepastelivat häiriöttä nurmella ruokaa etsien. Jarin puhelin soi, numero oli vieras.
- Jari.
- Sini täs moi.
Se oli kännissä niin kuin Jarikin, joka kysyi, että mitä kuuluu. Sini kertoi kysyneensä Fonectasta Jarin numeroa ja tilitti välillä nyyhkyttäenkin, ettei se ole saanut orgasmia sen jälkeen kun ne erosivat. Se valitti, että kaikki ne pojat on ihan paskoja ja tulevat heti. Jari kuunteli ja puhui rauhallisesti ja tyynnyttelevästi niin kuin se oli silloin ennenkin aina tehnyt, kun Sinillä oli paha mieli.
Sini kysyi, että voisiko se tulla käymään ja Jari sanoi, että ei nyt ehdi, kun sieltä tulee Suurin pudottaja.
Työn tiedot
Sinin eno
Pikkukilpikonna
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 1870 sanaa» Työ lisätty: 14.05 - 2007» Kommentoitu: 8 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 3 kerta(a)
Tietoa työstä:
Temaattisesti hieman samaa sarjaa kirjoittamani Sankaritarinan kanssa. Nimen keksimisen kanssa oli suunnattoman valtavia ongelmia.
Arvelutti kovasti tämän jättäminen harhakuvaan, koska tämä voidaan tulkita tunteitaherättäväksi kannanotoksi. Sitä se ei kuitenkaan ole; onpahan vain toisenlainen rakkaustarina. Pitkäkin se on kuin nälkävuosi.
(Työvuorossa taas tämän kirjoittelin.)
Kommentit
kaisu
12:46 // 14.05 - 2007
Tarttuva teksti. Siis meinaan, että jo alussa tempasi mukaansa ja loppuun piti lukea saman tien, vaikka pitkältä näyttikin. Teksti perustuu aika paljon vuoropuheluun ja lyhkäisiin kappaleisiin, mikä tekee siitä helposti luettavan näytöltäkin, joten ei pituus mielestäni tässä ollut ongelma. Erinomaista henkilökuvausta. Tällaisia "rakkaustarinoita" kyllä mahtuu maailmaan, hyvä että niistä uskaltaa kirjoittaa.
riikkari
13:13 // 14.05 - 2007
Hyvä laitoit tän. Katson että olen jo kertaalleen sanonut tästä sanottavani.. :)
em-my
13:48 // 14.05 - 2007
Söin täs samal ko luin tätä,ja yleensä ko luen jtn tekstei nii tulee sellane et ei nyt jaksa tällastakaan lukee.Mut tän luin ihan keskittyneesti.Tää menee ilman muuta suosikkeihin!Yksi kirjotusvirhe siellä oli,mut seki oli vaan sana jossa oli liian monta kirjainta,jos tajuut. :D
December
15:22 // 17.05 - 2007
Pidin tästä, vaikka hieman hämmennyin hetkeksi Sinin iän paljastuessa. Pituus ei yhtään häirinnyt, tarina kuljetti hyvin mukanaan alusta loppuun.
Jotain erilaista, kiitos tästä.
Johanna
16:16 // 17.05 - 2007
Tämä oli hyvä tarina, ei ollenkaan liian pitkä. Pidin tästä erityisesti sen "arkisuuden" vuoksi, tässä ei ollut mitään elämää suurempien tunteiden hehkutusta ja imeliä rakkaudenjulistuksia, kuten hieman liian usein joutuu lukea. Tämä oli uskottava. Yksityiskohdat olivat hyviä, kuten esimerkiksi, että ratkaiseva riita käytiin vain kännykän viestiäänestä, jota toinen ei suostunut muuttamaan.
Tarinan aihe oli hyvä, ja jotenkin sympatiat suuntautuvat ennemminkin Jarin kuin Sinin puoleen. Sini on juuri niin raivostuttavan hermojaraastava kuin teini-ikäiset voivat pahimmillaan olla, enkä tajua miksi ihan hyvältä tyypiltä vaikuttava Jari moiseen sekaantui. :)
Loppu on hyvä, se ei ryhdy saarnaamaan eikä sormi pystyssä opettamaan mitä seuraa alaikäiseen sekaantumisesta, mutta se tuo silti hyvin esille sen, mikä siitä saattaa olla lopputuloksena. Sympatiat onnistuvat pysyttelemään Jarin puolella loppuun asti, vaikka hän väärin tekikin ja sai sen rangaistuksen, minkä pitikin.
Kerta kaikkiaan hyvä tarina. :)
Surene
20:35 // 26.05 - 2007
Painoin vahingossa Sinin eno -linkkiä ja ennätin lukemaan sanan "töttöröö" juuri ja juuri ennen kuin olin jo edellisellä sivulla. Ja eikun takaisin tänne.
Sinin rippijuhlien tullessa kuvaan piti kelata ylöspäin ja miettiä, että hetkinen, mites se noin nuori. Toisaalta Jarin ikä paljastui siinä samalla, niin ihan loogista laittaa kummatkin luvut ei-ihan-alkuun ja putkeen. Mukaansatempaava tarina, josta ei löydä mitään moitittavaa. "Mutta olihan Dostojevskikin uhkapeliriippuvainen" jäi mieleen. Loppu jättää surullisen mielen Jarin puolesta.
Oikein kaunis, juuri sopivan pituinen novelli. Kilpailuainesta. Kiitos tästä lukunautinnosta.
surkk
23:38 // 24.08 - 2007
Hmm, vaikken yleensä mistään ihmissuhdejutuista oikein välitä, tämä tempasi mukaansa aika hyvin. Aihe oli epätavallinen ja hätkähdyttäväkin, erikoisia yksityiskohtia tuli ilmi koko ajan tarinan edetessä. Henkilöillä oli mukavasti hassuja, persoonallisia piirteitä, esim. nuo tosi-tv-ohjelmat ja töttöröö.
Hyvää työtä.
Ketturuukku
00:35 // 16.01 - 2008
Pidin tästä, tämän inhimillisyydestä ja jotenkin realistisesta otteesta. Tarina oli helppo lukea alusta loppuun, eikä missään vaiheessa tullut eteen hiomattoman oloista kohtaa kohtaa. Pidin!
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!