Kaunokirjallisen työn esitys
Autioiden kerrostalojen betonipinnoitetut seinät moninkertaistavat kaiun,
ja mitä kauemmaksi se kulkeutuu, sitä vähemmän inhimillisyyttä äänessä
on kuultavissa. ...rumppapumppa Eddelee, kauniimmaksi leikkelee... Kaikki
talot ovat saaneet purkutuomion, monien hävittäminen jo aloitettu. Ne eivät
vastaa asunnonhankkijoiden vaatimuksia, niiden keltaiset keittiöt ja ruskeat
kylpytilat tuovat mieleen edellisen sukupolven ja tuhat muistoa, joiden
rituaalinen uhraaminen on ainoa keino selviytyä uudelle vuosituhannelle.
Metsänlaidassa seisoo vielä yksi koskematon talo, ja vaikka lounastaukoaan
pitävät rakennusmiehet luulevat toisin, sen eräässä huoneistossa asutaan.
Jos he sillä hetkellä lennähtäisivät parvekkeelle, jonka kaidetta koristavat
kukkivat pelargoniat, he näkisivät kuinka lasin takana, huoneen keskellä
tanssii tyttö joka on yhtä kuin sielunsa. Asuntoon ei pääse rappukäytävän
kautta, ovi on aikoja sitten lukkiutunut. Lopulta myös ovisilmä muurautui
umpeen, vuodatettuaan ensin joitakin kyyneliä asiantilan vuoksi.
Ninne ei kuitenkaan koskaan ole ollut tietoinen vuodatetuista kyyneleistä.
Hänen päivänsä täyttyvät monituisista askareista, kuten lukuisten kukkien
kasteleminen, laulujen laulaminen, ja auringon ja kuun reittien piirtäminen
piirtoheitinkynillä olohuoneen ja makuuhuoneen ikkunoihin. Sinä aamuna
hän oli ehtinyt jo uudelleenlajitella postimerkkikokoelmansa (sen mukaan,
kuinka suuri nenä merkkeihin kuvatuilla miehillä oli), ja kouluttaa
lemmikkihiiriään Irjaa ja Esmeraldaa, sekä kiinnittää heidän kanssaan
marmorikuulia makuuhuoneen seinään. Myös eteisen seinää hän koristeli,
liimaamalla siihen joka päivä lehtikuvia, jotka muistuttivat jollain tavalla
hänen vanhempiaan. Eteinen oli täyttynyt lukuisista kauniista, usein
laihdutusmainoksista leikatusta kuvista, jossa mies ja nainen seisoivat
vieretysten ja anoivat hyväksyntää maailmalta.
Huonoina öinä pihan lapset lauloivat Ninnen unissa.
”Minne meni Ninne?
Joutui ehkä sinne,
enpä kerro minne
sinne joutui Ninne!”
Samalla kun he lauloivat, lapset hyppivät hyppynarua,
käärmettä ja aaltoja. Kun hän kerran kasteli Amarylliksiä,
Pelargonioita ja Lupiineja parvekkeella, hän kuuli kun lapset
kuiskivat pensaikossa kaikista muista, joiden he tiesivät
joutuneen ”sinne”. Värre-Iisakki, Hullu-Karoliina, Linkka-Rigne
ja Nysä-Fobbe. Ja pian sinne muuttaisi myös Sinne-Ninne.
Mutta eipä Ninne muuttanutkaan! Hän oli pysynyt täällä, ja pysyi edelleen,
vaikka kaikki muut olivat lähteneet, ja vieläkin hän pysyi, vaikka moukarin
voima tärisytti laseja keittiössä ja patterit seinissä hohkasivat kylmää ja
vessassa haisi ja toisessa makuuhuoneessa.
Ei hän olisi voinut lähteä, ei olisi voinut eikä halunnut,
sillä kuka silloin tekisi seinät valmiiksi?
"Rumppapumppa rumppa ruu, kohta kaikki onnistuu!
Eddelee, Eddelee, vielä Ninne leikkelee!
Nips ja naps, nips ja naps, kahta kauniimmaks!"
Niin kauniita he ovat, äiti ja isä.
”Meidän äidillä on suuremmat hampaat kuin teidän äitillä!”
ehti Ninne joskus huutaa parvekkeelta ennen kuin isä tuli
vetämään hänet sisälle. Äidillä aina ihaninta hajuvettä,
ja isä tuoksuu samalle kuin miehet mainoksissa. Kun äiti
maalasi kasvojaan peilin edessä, hän sanoi Ninnelle, että
äiti laittaa silmiin keijupölyä ja lähtee lentoon. Niin äiti lähtikin,
ja laittoi vielä myös hajuvettä, joka teki kauhean iloiseksi.
Ninne kastelee äidin ja isän lempihajuvedellään,
ja varisuttaa heidän ylleen keijupölyä.
Työn tiedot
Sinne-Ninne
sera
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 458 sanaa» Työ lisätty: 22.05 - 2007» Kommentoitu: 3 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
eräänä yönä kun kuu oli kapea.
Kommentit
dbgirl
13:03 // 22.05 - 2007
Toka vikassa kappaleessa on joitain ihmeellisiä virheitä kuten "Niin äiti lähtikin,
ja laittoi vielä myös hajuvettä, josta teki kauhean iloiseksi." Mikä teki? Pitäisikö siinä olla "tuli"? Pitäisikö 3. ja 4. kappaleen olla yhdessä kun lause katkeaa kesken?
Mutta kun unohdetaan nuo pikkuvirheet, niin tämä on haikean tunnelmallinen, hiukan lapsekaskin (positiivisella tavalla). Kaunista, sujuvaa tekstiä jonka lopussa on yllätys. Koko matkan ajan tämä on ollut arvoituksellinen ja siinä se puolittain paljastetaan. On hyvä että ei kokonaan. Nuo lallatukset on ihania!
GemineWings
12:57 // 24.05 - 2007
Voi vitsit. :)
Pidän, todella paljon. Nuo rallattelut tuovat tähän novelliin omaa tunnelmaansa, lempirallatukseni koko novellissa:
"Rumppapumppa rumppa ruu, kohta kaikki onnistuu!
Eddelee, Eddelee, vielä Ninne leikkelee!
Nips ja naps, nips ja naps, kahta kauniimmaks!"
Eläväistä ja kekseliästä, pidän kovasti. Mukavan moniulotteista kerrontaa, tajunnanvirtamaistakin hyvällä tavalla. Tulee hyvä olo lukiessa, tässä näkyy mielestäni niin elävästi tuo kirjoittamisen vapaus. Ja tuosta henkilöstä välittyy minulle todella mielenkiintoinen kuva.
Lisää tällaista, todella mielenkiintoinen lukukokemus todellakin. :)
kaisu
23:01 // 24.05 - 2007
Huh sentään, varsin onnistunut, tosin aika puistattavakin tarina yksinäisestä lapsesta. Rallatuksien ja autioituvien kerrostalojen keskelle olet luonut suorastaan kauhuelokuvamaisen tunnelman.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!