Kaunokirjallisen työn esitys
Täällä talot ovat matalia
afrikkalaisia lentoasemarakennuksia,
kaupungit mielentiloja ja pilvet kysymysmerkkejä.
On iltapäivä ja punainen aurinko paistaa viskilasissa.
Syön keltaista päärynää ja pelaan shakkia itseäni vastaan.
~ ~ ~
Kahvilassa kissamainen balleriina
polttaa kevytsavuketta ja kertoo menevänsä
paskalle ja se kuulostaa minusta runollisen kauniilta.
Pilvi taivaalla muistuttaa patonkia.
Menen teatterin ravintolaan juomaan viiniä
ja kirjotan mielessäni täydellistä runoa.
~ ~ ~
Havahdun ajatuksistani tai ajattelemattomuudestani
mahtavaan jylinään, kadulla möyrii vanha jenkkiauto -
likaisenvalkoinen katto, muuten pullonruskea,
oudon epämiellyttävä väri.
Pallohameinen nainen istuu linja-autoromun katolla,
tuskin kahtakymmentä, pitkät sääret ja hiekan väriset hiukset.
Aaaah, Havannan maanis-depressiivinen kesä, keltaista ilmaa
ja harmautta, värikkäitä juomia ja lämmintä pölyä.
Tumppaan tupakan
banaanikaktuksen multaan
ja mietin milloin tarkoituksettomuudesta
on tullut näin ahdistavan rauhoittavaa.
~ ~ ~
Olen tiputtanut suklaarusinoita Pisan kaltevasta tornista
tajuamatta varsinaisesti mitään.
Olen syönyt ylihintaisen pizzan,
joka oli juopon oksennus ilman pinnalle sulanutta juustoa.
Nyt istun tässä aurinkotuolilla pelaamassa tammea
harmaiden ukkojen kanssa ja seuraamassa
skootterilla korttelia ympäri ajavien
tyttöjen takapuolia.
Muutaman euron viskihumalassa keksin:
Jos tämä typerä planeetta ei loppuisikaan mihinkään vaan
pyörisi loputonta ympyrää, itsemurhahyppy
ajan loputtomaan pyörteeseen olisi
luultavasti vain varakkaiden
etuoikeus.
~ ~ ~
Jalkoja särkee liika baarijakkaralla istuminen.
Pelikoneet soittavat loputonta taukomusiikkiaan.
Istun vip-ravintolassa ja juon ilmaista vodkaa.
Rahalla on merkitystä vasta sitten kun sitä ei ole.
Näin ajattelen ja seuraan kolmessa koneessa
pyöriviä hedelmärivejä kuin muistikuvia.
Punainen kokolattiamatto, metalliset tuhkakuppitornit,
savuinen aula, konemainen jakaja joka käskee poistumaan,
unisex-wc jonka käsienpesualtaassa on verta.
~ ~ ~
Minua alkaa väsyttää ja kävelen kotiin.
Kaadan nuhjuiseen lasiin karpalomehua ja vodkaa
ja lyön sanomalehdellä pitkäjalkaista ötökkää
ja se lähtee lentoon.
Mutta on pakko ajatella että tämä kaikki
on osa prosessia.
Sanoisin kuitenkin että paheista
suurin on toiminnan puute tiedosta huolimatta.
On iltapäivä ja punainen aurinko paistaa viskilasissa.
Syön keltaista päärynää ja pelaan shakkia itseäni vastaan.
Työn tiedot
Kuljen missä kuljen
Kuuttio
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 235 sanaa» Työ lisätty: 22.05 - 2007» Kommentoitu: 3 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Otsikko lainaa Penaa.
Kommentit
dbgirl
18:32 // 22.05 - 2007
Minä tunnun sanovan lähes jokaikisestä työstäsi samaa ja näin ollen kaikki menee ympyrää aivan kuin tässä tekstissäkin. Tuo "katkeamaton efekti/ympyrää kulkeva teksti" on mielestäni todella tehokas jos sitä osaa käyttää oikein, niin kuin tässä. Pari kirjoitusvirhettä siellä oli, mutta maailmassa on virheitä muutenkin. Tunnelmallinen, pikkushokeeraava, surrealistinen, lämmin, pistävä, hypnoottinen, kaunis, ruma ja ennen kaikkea toimiva suosikiksi saakka.
Tapahtumahorisontti
23:46 // 22.05 - 2007
ei perkele että toimii. dekadenssi on nykyajan muusa ja itse muusat pelkkiä motiiveiltaan epäselviä taiteilijoihin takertuvia alaikäisiä huoria.
varakkaiden etuoikeus. se herätti ajatuksia. ehkä tämä maailma on vain suunniteltu siihen, että valtavirtaan kulkeminen vaatii resurssit, ajan, tunteet ja vähän kaiken muunkin, mitä pidämme tärkeänä.
tuleepa kerrassaan selkeää tekstiä minulta kellonaikaani nähden.
sera
22:40 // 23.05 - 2007
Runsas teksti, nimeämätön kertoja jää kaikkea
muuta kuin persoonattomaksi. Päähenkilön
huomiot luovat yhtenäisen maailman, sekä selkeän
kuvan hänen passiivis-aktiivisesta
elämänkatsomuksestaan. Sujuvaa kerrontaa, pidän!
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!