Kaunokirjallisen työn esitys
Junat kiitävät toisiaan päin kuullakseen että miten meni se ääni, kun metalli rutistuu metalliin. Vauhtia otettiin omin avuin, myös uutta tekniikkaa käytettiin jotta keinotekoisuus pysyisi kaikkialla. Sitä pidetään turvallisena, sama tunne kun tietää että tasku on täynnä käyttämättömiä nenäliinoja. Hatut heitetään radan varteen, olkoon sitten mikä syy. Yksi hurraa, toista ammutaan, yksi kadotti. Siellä se hattu on silti. Eksyttyään aiheesta kirjoittaja havaitsee junien kasvavan nopeuden ja ilmassa lentävän hiekan hitaasti aiheuttaman eroosion. Ei ole enää pitkä matka onneen.
Työn tiedot
Maailman yksiraiteinen juna-asema
SolarRed
» Kategoria: Kirjallisuus » Kaikki muu sanallinen taide» Työn pituus: 78 sanaa» Työ lisätty: 23.05 - 2007» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Tajunnanvirtaa, hivenen muokattu kaikkien tajuttavaksi.
Kommentit
StYllebad
11:05 // 23.05 - 2007
Ihan älyttömän hieno. Lähes kateus nousi pintaan kun tämä vaan iski niin lujaa ja hyvin. Vöy :)
Nymfi
11:24 // 23.05 - 2007
Niin, että ei nyt oikein iske. Loppu on hyvä, siis vika lause, mutta sekin olisi toiminut paremmin jossain muussa kokonaisuudessa. Tämä kokonaisuus on jotenkin ärsyttävän tökösti etenevä ja väännetyn oloinen. Idea ihan jees, mutta toteutus ei toimi. Ainakaan muhun.
Kiitos.
lauratar
13:34 // 23.05 - 2007
Wau!
Lyhyt ja laajalti tulkitava, mistä tykkään.
Tää kuulostaa mun mielestä vähän runolta, ( tietenkin ilman jaotteluja). Jotenkin koskettava, alku on musta parempi, kuin loppu.
dbgirl
16:26 // 23.05 - 2007
Kokeile toimisiko tämä myös runon muodossa, nimittäin siltä kuulosti ajoittain. En minä todellakaan ymmärtänyt tästä hölkäsen pöläystäkään mutta erittäin mielenkiintoinen teksti oli joka tapauksessa. Minulle tuli tästä mieleen Blaine Yksiraiteinen (Stephen Kingiä)...
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!