Kaunokirjallisen työn esitys
Uutiskysymys
Minun täytyy kävellä täällä, entisissä maisemissa vain sen takia, että ne ovat, edelleen, nykyisiä. Sinä lähdit, olisiko minunkin muka pitänyt? Et sanonut sitä minulle suoraan, et puhelimessa, kadulla, ravintolassa, sattumalta kirjastossa, mutta olen pystynyt kuulemaan sen sinun äänestäsi: hiljaisen kysymyksen, johon toivoisit vastaukseksi: "saatan lähteä jo huomenissa".
Sinä tarvitset minua vain joskus öisin, soittaessasi, ehkä muutaman viinilasin vaikutuksen alaisena. Kuka voi määritellä muutaman?
Minua pidättelee täällä ainoastaan elämä. Entinen, nykyinen, tuleva. Mutta kun minun tulevaisuudestani tulee nykyisyyttä ennen kuin olen suunnitellut sitä, ja samoin nykyisyydestäni tulee nykyään yhä helpommin menneisyyttä. Mitä minä siis teen tällä menneisyydellä?
Kävelen juuri sitä katua, jota me kävelimme silloin iltaisin, useimmiten kesäisin, sillä talvella sinulle tuli niin nopeasti kylmä. Minä olisin kävellyt kanssasi vaikka ikuisuuteen, minne ei tarkemmin ajateltuna ole paljoakaan matkaa, mutta sinua olisi varmasti palellut jo ensimmäisellä erätauolla, etkä muutenkaan olisi osannut arvostaa turhanpäiväisen ponnistelun kautta turhanpäiväisen päämäärän saavuttamista.
Hylkäsin oman päämääräni ja kuuntelin sinua, kuuntelin sitä, mitä sinä suuressa 'sinäisyydessäsi' tahdoit sanoa.
Emme käyneet niiden kesien jälkeen enää koskaan kävelyllä.
Voi kuinka helppoa olisikaan, loppujen lopuksi, vaihtaa maisemaa. Vetää suuri taustakangas alas, muiden seuraksi, tai pakata tämän viimeisimmän näytelmän rooliasu pieninä palasina repun erikokoisiin taskuihin. En minä niitä paloja osaisi missään tapauksessa ommella ehjäksi kokonaisuudeksi, kun en osannut meidän rakkauttammekaan korjata, mutta olisipa ainakin jotain muistuttamassa edellisestä menneisyydestä tulevien näyttelijäsuoritusten vertailtavina. Haluanko minä elää niin uudestaan, vai elänkö jo?
Kerro sinä suuressa viisaudessasi rakas, elänkö jo.
Minun täytyy kävellä täällä, entisissä maisemissa vain sen takia, että ne ovat, edelleen, nykyisiä. Sinä lähdit, olisiko minunkin muka pitänyt? Et sanonut sitä minulle suoraan, et puhelimessa, kadulla, ravintolassa, sattumalta kirjastossa, mutta olen pystynyt kuulemaan sen sinun äänestäsi: hiljaisen kysymyksen, johon toivoisit vastaukseksi: "saatan lähteä jo huomenissa".
Sinä tarvitset minua vain joskus öisin, soittaessasi, ehkä muutaman viinilasin vaikutuksen alaisena. Kuka voi määritellä muutaman?
Minua pidättelee täällä ainoastaan elämä. Entinen, nykyinen, tuleva. Mutta kun minun tulevaisuudestani tulee nykyisyyttä ennen kuin olen suunnitellut sitä, ja samoin nykyisyydestäni tulee nykyään yhä helpommin menneisyyttä. Mitä minä siis teen tällä menneisyydellä?
Kävelen juuri sitä katua, jota me kävelimme silloin iltaisin, useimmiten kesäisin, sillä talvella sinulle tuli niin nopeasti kylmä. Minä olisin kävellyt kanssasi vaikka ikuisuuteen, minne ei tarkemmin ajateltuna ole paljoakaan matkaa, mutta sinua olisi varmasti palellut jo ensimmäisellä erätauolla, etkä muutenkaan olisi osannut arvostaa turhanpäiväisen ponnistelun kautta turhanpäiväisen päämäärän saavuttamista.
Hylkäsin oman päämääräni ja kuuntelin sinua, kuuntelin sitä, mitä sinä suuressa 'sinäisyydessäsi' tahdoit sanoa.
Emme käyneet niiden kesien jälkeen enää koskaan kävelyllä.
Voi kuinka helppoa olisikaan, loppujen lopuksi, vaihtaa maisemaa. Vetää suuri taustakangas alas, muiden seuraksi, tai pakata tämän viimeisimmän näytelmän rooliasu pieninä palasina repun erikokoisiin taskuihin. En minä niitä paloja osaisi missään tapauksessa ommella ehjäksi kokonaisuudeksi, kun en osannut meidän rakkauttammekaan korjata, mutta olisipa ainakin jotain muistuttamassa edellisestä menneisyydestä tulevien näyttelijäsuoritusten vertailtavina. Haluanko minä elää niin uudestaan, vai elänkö jo?
Kerro sinä suuressa viisaudessasi rakas, elänkö jo.
Työn tiedot
Uutiskysymys
lelkola
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 289 sanaa» Työ lisätty: 24.05 - 2007» Kommentoitu: 1 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Jep, se on mahtipontinen, mutta mä pidän siitä juuri siksi. Kirjoitettu miehen näkökulmasta eron jälkeen.
Kommentit
Seraphine
01:03 // 24.05 - 2007
Tässä on kivoja ajatuksia ja tunnelmaa.
Jotkut sanavalinnat ja lauserakenteet tosin kuulostivat vähän töksähtäviltä ja rikkoivat hetkellisesti tunnelmaa, muuten kyllä pidän ihan.
Tuo viimeinen lause on vähän muusta tekstistä irrallinen, mutta silti ihan kaunis.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!