Kaunokirjallisen työn esitys
Hei herra Amor. Minä täällä taas, neiti Yksinäisyys. Muistathan minut vielä? Sinusta ei ole kuulunut nyt viiteen kuukauteen mitään, ei pihaustakaan. Oletko varmasti saanut kirjeeni? Ne kaikki 127 surumielisin kyynelin sinetöityä?
Ymmärrän kyllä, että olet kiireinen, etkä millään ehdi toteuttaa kaikkien toiveita määräajassa. On paljon sydämiä korjattavana, hirmuiset määrät nuolia ammuttavana. Ja ystävänpäivästäkin vasta niin vähän aikaa, vuorokaudesta loppuvat varmasti helposti tunnit kesken. Mutta kesä on kuitenkin jo täällä, eikä sen vastaanottaminen yksin tunnu mukavalta.
Ajattelin siis vielä kerran kirjoittaa sinulle, ihan vain varmistaakseni, että olet selvillä tilanteestani. Onhan kait ennenkin sattunut niin, että anomukset ovat epähuomiossa joutuneet ennen aikojaan yhteensaatettujen onnellisten arkistoon, sinne kun tuntuu kaikilla olevan niin suunnaton hinku.
Joten ihan vain muistin virkistämiseksi listaan tähän nyt vielä niitä erityisiä hetkiä, joihin toivoisin sinun tuovan apua. Luettelo ei ole pitkä, mutta sen kohdat sitäkin merkityksellisempiä ja tärkeämpiä ja niiden toteutuminen erityisen suotavaa.
- Sunnutaiaamuisin tahtoisin hänet vierelleni koko aamupäiväksi. Pelaamaan kanssani tyynysotaa, katselemaan television aamupiirrettyjä, syömään muroja sänkyyn. Pörröttämään tukkaani ja torkahtelemaan aina välillä, pää minun rinnalleni painuen.
- Kesäisinä iltapäivinä, tiedätkö sellaisina, kun on koko aamun satanut vettä ja sateen vihdoin loputtua on raikasta ja kylmää, tarvitsisin hänet vierelleni kävelemään metsään. Haistelemaan kesän tuoksuja, ihastelemaan koivunlehtien karvaisille pinnoille ilmestyneitä pulleita vesipisaroita, pitämään kädestä kiinni.
- Ravintolaan haluaisin hänen ilmestyvän siinä vaiheessa, kun illan viimeiset hitaat alkavat soimaan, ja kaikki muut liimautuvat kiinni toisiinsa. Haluaisin hänen yllättäen koputtavan olkapäähäni ja pyytävän tanssiin, kuin ensimmäistä kertaa.
- Iloitsisin myös suuresti, jos hän jaksaisi valvoa vierelläni aina silloin, kun ajatukset juoksevat liian kovaa, eikä uni suostu tulemaan. Ja jos hän kuitenkin sattuisi nukahtamaan, olisi suotavaa, että hän pystyisi nukkumaan myös valoisassa huoneessa, sillä minä en uskalla valvoa pimeässä.
- Haluaisin hänen yllättävän minut kaulasuudelmilla ja rentouttavalla hieronnalla huonon työpäivän jälkeen. Toivoisin, että hän rakastelisi minua saunanlauteilla hämärässä, veden ropistessa peltikattoon ulkona.
Vielä lopuksi pyytäisin sinua, herra Amor, aivan erityisesti muistamaan, että arvostaisin suuresti, jos minusta pidettäisiin juuri sellaisena kuin olen, neiti Yksinäisyytenä. Annettaisiin omaa rauhaa sitä halutessani, suotaisiin mahdollisuus ajoittaiseen yksinäisyyteen. Sillä mikäpä minä olisin nimeäni kantamaan, jos koko ajan olisi amorin apulainen ympärillä pörräämässä.
Työn tiedot
Herra Amor ja Neiti Yksinäisyys
piiapauliina
» Kategoria: Kirjallisuus » Kaikki muu sanallinen taide» Työn pituus: 343 sanaa» Työ lisätty: 25.05 - 2007» Kommentoitu: 5 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Kesä 2007. Jostain syystä on jo useamman päivän ajan pyörinyt tuo "herra Amor" mielessä, joten päätin kirjoittaa sen pois ajatuksistani :D . Ensimmäistä kertaa lisään tänne työn, joka on tavallaan keskeneräinen, ja annankin teille, harhakuvalaiset, mahdollisuuden vaikuttaa sanomisillanne tekstin lopulliseen ulkomuotoon. Itse en nimittäin ole sitten alkuunkaan tyytyväinen tuohon loppuun, tarkemmin sanottuna viimeiseen lauseeseen. Tavallaan se kyllä tukee viimeistä kappaletta, mutta sitten taas samalla tulee sellainen fiilis, että sehän kumoaa kaiken, mitä edellä on kirjoitettu. Olen nyt pähkäillyt tuon kohdan kanssa niin kauan, ettei pää tuota enää yhtä ainutta fiksua ajatusta, joten jos itsellänne on varteenotettavia ehdotuksia, kertokaa niistä :) . Saattaa tietysti olla, että aamulla herätessäni pidän lopetusta taas hyvänä, mutta juuri tällä hetkellä se kyllä rassaa aivan suunnattomasti.
Ja pahoitteluni jo etukäteen mahdollisista kirjoitusvirheistä. Palaan mahdollisimman pian takaisin astioille, ja tarkistutan koko setin vielä kertaalleen :) .
Niin, ja sitä piti vielä sanomani, että tuohon listaan yritin saada yhtenäisyyttä vuorokaudenajoilla, jottei juttu menisi liian sekavaksi tai sotkuiseksi.
Kommentit
Tapuli
16:08 // 26.05 - 2007
Äh tykkäsin ihan hirmuisesti noista toiveista. Ne olivat suloisia.
Muutenkin tämän idea saa hymyilyttämään, jotenkin piristää päivää hirmuisesti.
Moppiz
16:37 // 27.05 - 2007
Voihan piru, neiti osaa kirjoittaa :). Tykkäsin kanssa noista toiveista, mukavaa luettavaa muutenkin :).
Mantsa
22:10 // 28.05 - 2007
awww.. tanssiminen on kyl iha perceestä ;< muuten iha hyvii toiveit :D kaunista.
GemineWings
12:20 // 18.07 - 2007
Teki mieleni kurkistaa, onko tänne ilmaantunut mitään sellaista, mitä en olisi käväissyt katsomassa. Ja heti löytyi! :)
Varsin herttainen teksti, tulee mieleen erityisen sievä ja tarkoin harkittu kirje joulupukille. Erityisesti kolme ensimmäistä kappaletta miellyttävät minua, samaten tuo mukava, puhutteleva tyyli.
Kysyit tuosta viimeisestä kappaleesta ja sen viimeisestä lauseesta. Itse ehkä kaipaisin tuosta kappaleesta hieman varovaisempaa, nimittäin tämä kappale on aika komentavan sävyinen. Tosiaan vähän ristiriitainen kaiken muun kanssa, ehkä asia voisi parantua pienellä kieroilulla?
Esimerkiksi: "Mutta ei minua suinkaan haittaisi, jos silloin tällöin joutuisin viettämään aikaa ypöyksin, sillä eihän aina voi Amor olla auttamassa". Jotakin tuonsuuntaista, omalla näkemykselläsi tietenkin. :)
Pidän tästä kovasti, herttainen juuri minun makuuni. Niin: ja pidän kovasti tekstissä vilahtelevasta pienestä tomeruudesta. Tuo tomeruus pitää tämän tekstin herttaisena, mutta ei tee siitä liian siirappista. :)
empty
16:40 // 04.01 - 2008
Ihana! :) Ei vitsi, rakastuin kyllä täysin tähän tekstiin. Kiitos tästä, suosikkeihin -->
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!