Kaunokirjallisen työn esitys
Mukanamme on ollut 10 vuotta
kolmas.
Tuo on se mies
jota kerran pakenin.
Nyt on kirves vasurissa
ja kiiltävä terä vesurissa.
Hymyilee
särkyneillä hampailla
joiden välistä
laukoo kirosanoja.
Tunnistan nuo kasvot
ovathan luomani
silloin pullo särkyi
tänään astuin
siruihin.
Elämässä saa palkintoja
vain silloin kun
niitä ei halua
yrittämällä ei mitään
avulla edes jotain.
Tänään sain hopeamitalin
sängyssäni ruskaseppele
ei kättelyä tai
maammelaulua.
Syöksyn pää edellä
näkemäni miehen lantioon
väännän hänet maahan.
Käsi vääntyy kuin käärmeen kita
Pian suutani polttaa tuttu karheus.
Aamulla oksennan
eikä
mikään ole muuttunut.
Vain muutokseni on murtunut.
Työn tiedot
Näkymätön mies välissämme
reijo
» Kategoria: Kirjallisuus » Kaikki muu sanallinen taide» Työn pituus: 60 sanaa» Työ lisätty: 29.05 - 2007» Kommentoitu: 3 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 2 kerta(a)
Tietoa työstä:
Vaikeaa oli kehittää nimi. Mielestäni tämä on kolmen runon sarjasta keskimmäinen :) muut teen myöhemmin - ehkä. Kuvastaa tiettyä tilannetta.
Kommentit
kaisu
22:58 // 31.05 - 2007
Vähän tämä on vaikeaselkoinen, mutta ei hassumpi. Mulle tulee tästä mieleen, että tämä näkymätön mies on runon päähenkilön "toinen minä", joka ei ookaan niin kovin kaunista kateltavaa. Näkymätön mies on luuranko kaapissa, joka on tullut miehen ja naisen väliin. Se on ollu 10 vuotta hissun kissun, mutta nyt se näyttäytyy kaikessa karmeudessaan ja alkaa tuhoamaan parisuhdetta.
Ensimmäinen runo voisi olla kuvausta onnellisesta parisuhteesta, jossa pieniä pahaenteisiä merkkejä tulevasta. Kakkososassa piru on irti ja kolmannessa sitten... hm...
Mielenkiinnolla odotan sarjan puuttuvia osia. =)
Eilowy
14:46 // 30.07 - 2007
Minun on aika vaikea tarttua tähän, se sekä soljuu lävitseni, että tyrkkii minua. Kokonaisuus ei kuitenkaan ole mitenkään huono, se vain vaatisi vähän vähemmän väsymystä ja enemmän ajattelemista, kuin minun normaali olotilani sisältää. Olet käyttänyt kivoja ykityiskohtia (kuten "Hymyilee / särkyneillä hampailla"). Koska en tiedä, mitä tiettyä tilannetta olet hakenut, en osaa sanoa, miten olet sen kuvaamisessa onnistunut. Tämän on kuitenkin täynnä sellaista, mihin minun lukijana pitäisi tarttua ja pohtia lukemisen jälkeenkin, mikä sinänsä on tekstille hyvä ominaisuus.
simple
08:24 // 18.03 - 2008
Tosinaan täysin tunnekylmänä ihmisenä yllätyin nyt kovasti, kun rupesi ihan itkustamaan. Kaunis oli, kyllä. Surullinen myös, kyllä. Mutta näinkin raju reaktio on ihan yllätys. Tämä oli kyllä hieno. Ihan niinkuin jostain vakavasta asiasta puhuttaisiin kuin säästä kadulla kohdatun puolitutun kanssa. Kiihkeästi mutta kitenkin jollain lailla jo luovutetuin asein.
psssst...mä taidan suosikoida
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!