Kaunokirjallisen työn esitys
Hämärämaa - 4. Reikäpää-kissa
Eräänä päivänä, kun Leppko-noita oli piknikillä Aurinkopuistossa ystäviensä Hani-hullun, Simo-nallen, Katulapsi-lehmän sekä Hönörtti-hiiren kanssa. Leppko-noita oli luonnollisesta aurinkovarjon alla, joka oli tehty lohikäärmeen tippuneista suomuista.
Yhtäkkiä ystävykset näkivät sinisen kissan kävelevän heitä kohti laulaen hiljaa ”R-A-K-A-S”:ta. Kissa käveli yhä laulaen retkeläisten ohitse eikä näyttänyt huomaavan heitä ollenkaan. Kun kissa oli Leppko-noidan kohdalla, Leppko ojensi jalkansa muka venytelläkseen ja kamppasi kissan. Kissa jäi makaamaan maahan pöllästyneenä ja kysyi:
- Kuka? Mitä? Häh? pyöritellen päätään ja huomasi viimeinkin Hani-hullun, Simo-nallen sekä leveästi virnistelevän Leppko-noidan. Katulapsi-lehmä ja Hönörtti-hiiri olivat kadonneet jo pusikkoon.
- Hyi! Hani-hullu sanoi vihaisesti ja läpsäytti Leppko-noitaa takaraivoon.
- En voinut vastustaa kiusausta, Leppko-noita virnisteli.
- Pöppelipöö! Kukas sinä olet? Simo-nalle kysyi kissalta ja nosti tämän ylös.
- Mine ei tietää, kuke mine olla, kissa vastasi masentuneena. Vasta silloin Hani-hullu huomasi ammottavan reiän kissan päässä.
- Sinä Reikäpää-kissa! Hani-hullu huudahti yllättyneenä.
- Ai, olenko? Kai sitten taidan olla Reikäpää, kissa sanoi hämmentyneenä.
- Ole sitten, Leppko-noita tuhahti. Leppko-noita olisi halunnut keksiä nimen kissalle nimittäin.
- Mine etsiä miun järkiäni. Se lenti poies, Reikäpää-kissa sanoi.
- Me autetaan sinua etsimisessä, Simo-nalle lupasi.
- Minkä etsimisessä? Katulapsi-lehmä kysyi tullen puskasta Hönörtti-hiiren kanssa.
- Me mennään etsimään Reikäpään järkeä, Leppko-noita kertoi.
He kaikki etsivät Reikäpää-kissan järkeä. He etsivät ja etsivät, mutta eivät nähneet vilaustakaan Reikäpää-kissan kadonneesta järjestä. Reikäpää näytti onnettomalta hyräillen itsekseen ”Moottoritie on kuuma”:a.
- Eiköhän lopeteta tältä erää jo. Etsitään huomenna uudestaan, Leppko-noita ehdotti lopulta, kun kaikki alkoivat vaikuttaa jo lopen uupuneilta.
- Sinä jäädä kun järki löytyä, Hani-hullu lupasi. Niin Reikäpää-kissa liittyi ystävysten seuraan.
Lopulta he unohtivat järjen etsimisen, silloin tällöin muistivat katsella sitä, mutta eivät löytäneet sitä ikinä. Ehkä se johtui siitä, etteivät he halunneet löytää sitä, sillä silloin Reikäpää-kissa olisi saattanut lähteä. Mutta heillä kaikilla oli hauskaa joka päivä ja kaikki olivat onnellisia. Reikäpää-kissa asettui vanhaan pylvässänkyyn, kun se oli vielä vapaana.
Eräänä päivänä, kun Leppko-noita oli piknikillä Aurinkopuistossa ystäviensä Hani-hullun, Simo-nallen, Katulapsi-lehmän sekä Hönörtti-hiiren kanssa. Leppko-noita oli luonnollisesta aurinkovarjon alla, joka oli tehty lohikäärmeen tippuneista suomuista.
Yhtäkkiä ystävykset näkivät sinisen kissan kävelevän heitä kohti laulaen hiljaa ”R-A-K-A-S”:ta. Kissa käveli yhä laulaen retkeläisten ohitse eikä näyttänyt huomaavan heitä ollenkaan. Kun kissa oli Leppko-noidan kohdalla, Leppko ojensi jalkansa muka venytelläkseen ja kamppasi kissan. Kissa jäi makaamaan maahan pöllästyneenä ja kysyi:
- Kuka? Mitä? Häh? pyöritellen päätään ja huomasi viimeinkin Hani-hullun, Simo-nallen sekä leveästi virnistelevän Leppko-noidan. Katulapsi-lehmä ja Hönörtti-hiiri olivat kadonneet jo pusikkoon.
- Hyi! Hani-hullu sanoi vihaisesti ja läpsäytti Leppko-noitaa takaraivoon.
- En voinut vastustaa kiusausta, Leppko-noita virnisteli.
- Pöppelipöö! Kukas sinä olet? Simo-nalle kysyi kissalta ja nosti tämän ylös.
- Mine ei tietää, kuke mine olla, kissa vastasi masentuneena. Vasta silloin Hani-hullu huomasi ammottavan reiän kissan päässä.
- Sinä Reikäpää-kissa! Hani-hullu huudahti yllättyneenä.
- Ai, olenko? Kai sitten taidan olla Reikäpää, kissa sanoi hämmentyneenä.
- Ole sitten, Leppko-noita tuhahti. Leppko-noita olisi halunnut keksiä nimen kissalle nimittäin.
- Mine etsiä miun järkiäni. Se lenti poies, Reikäpää-kissa sanoi.
- Me autetaan sinua etsimisessä, Simo-nalle lupasi.
- Minkä etsimisessä? Katulapsi-lehmä kysyi tullen puskasta Hönörtti-hiiren kanssa.
- Me mennään etsimään Reikäpään järkeä, Leppko-noita kertoi.
He kaikki etsivät Reikäpää-kissan järkeä. He etsivät ja etsivät, mutta eivät nähneet vilaustakaan Reikäpää-kissan kadonneesta järjestä. Reikäpää näytti onnettomalta hyräillen itsekseen ”Moottoritie on kuuma”:a.
- Eiköhän lopeteta tältä erää jo. Etsitään huomenna uudestaan, Leppko-noita ehdotti lopulta, kun kaikki alkoivat vaikuttaa jo lopen uupuneilta.
- Sinä jäädä kun järki löytyä, Hani-hullu lupasi. Niin Reikäpää-kissa liittyi ystävysten seuraan.
Lopulta he unohtivat järjen etsimisen, silloin tällöin muistivat katsella sitä, mutta eivät löytäneet sitä ikinä. Ehkä se johtui siitä, etteivät he halunneet löytää sitä, sillä silloin Reikäpää-kissa olisi saattanut lähteä. Mutta heillä kaikilla oli hauskaa joka päivä ja kaikki olivat onnellisia. Reikäpää-kissa asettui vanhaan pylvässänkyyn, kun se oli vielä vapaana.
Työn tiedot
Hämärämaa - 4. Reikäpää-kissa
Naenna
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 288 sanaa» Työ lisätty: 30.05 - 2007» Kommentoitu: 0 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
jatkoa Hämärämaahan. Lisää on tulossa kuhan jaksan lisäillä ja kirjoitella :)
Kommentit
Työlle ei ole kirjoitettu kommentteja!
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!