Kaunokirjallisen työn esitys
Hämärämaa - 3. Katulapsi-lehmä ja Simo-nalle
Eräänä hämyisenä päivänä, kun Hani-hullu sekä Leppko-noita olivat nauttimassa päivittäistä Dooley’s-kahviaan, kuuluin Suklaalinnan sisäänkäynnin luota ovikellon ääni. Laskusilta oli ainut kulkureitti linnaan sisään ja se oli yleensä ylhäällä. Siksi Leppko-noita oli tehnyt ovikellon vallihaudan toiselle puolelle.
Leppko-noita ja Hani-hullu katsoivat toisiaan hämmentyneenä. Kuka uskalsi tulla Hämärämaahan ja vielä soittaa pahamaineisen Leppko-noidan pelottavan Suklaalinnan ovikelloa? Hani-hullu ja Leppko-noita riensivät kilpaa katsomaan portin puoleisista ikkunoista kuka kumma julkesi häiritä heitä ja vielä heidän kahvihetkellään.
Vallihaudan toisella puolen seisoi rääsyinen, mustavalkoinen lehmä, jolla oli sarvien lisäksi antennit päässä ja sillä oli mukanaan kulunut vihreä nalle.
- Kuka sinä? Hani-hullu huusi ikkunasta surkealle olennolle. Olento kohotti onnettomana katseensa äänen suuntaan.
- Olen orpo, eikä minulle ole annettu nimeä eikä minulla ole kotia. Minulla on vain tämä minun nalleni seurassani, lehmä sanoi nostaen nallea. Nalle heilutti iloisesti tassuaan Hani-hullulle ja Leppko-noidalle. Hani-hullu vastasi tervehdykseen heiluttamalla kättään muutamia minuutteja tarmokkaasti.
- Odota hetki, kun lasken laskusillan alas, että pääsette hämähäkkieni yli, Leppko-noita huusi ja katosi ikkunasta.
Hani-hullun yhä vilkuttaessa laskusilta laskeutui ja lehmä sekä nalle astuivat sisään. Hani-hullu ja Leppko-noita toivat sötävää ja juotavaa orvoille. Lehmän syödessä paketillisen pipareita nalle tyhjensi rommipullon.
- Teille pakko nimi, Hani-hullu sanoi, kun molemmat olivat lopettaneet.
- Sinä voisit olla Katulapsi, Leppko-noita sanoi hetken miettimisen jälkeen osoittaen lehmää ja jatkoi: Ja sinä voisit olla Simo.
- Minä päättää nukkumapaikka! Hani-hullu hyppi innoissaan uusista asukkaista.
- Katulapsi kellari, Simo sohva, minä olla katto, Leppko korkea torni, Hani-hullu selvensi. Katulapsi-ufolehmä otti pipareita mukaansa mennessään nukkumaan ja Simo-nalle nappasi seurakseen sohvalle muutaman rommipullon.
Niin saapuivat Katulapsi-ufolehmä ja Simo-nalle myös Suklaalinnan suojiin. Katulapsi tapasi Hönörtti-hiiren kellarissa, joka oli tullut Hani-hullun mukana Suklaalinnaan. Jonkin ajan päästä Suklaalinnassa vietettiin kihlajaisia. Kihlajaisten kunniaksi he yrittivät tyhjentää Kaljajokea, mutta he vain tulivat umpihumalaan ja saivat seuraavaksi päiväksi hirvittävän krapulan.
Eräänä hämyisenä päivänä, kun Hani-hullu sekä Leppko-noita olivat nauttimassa päivittäistä Dooley’s-kahviaan, kuuluin Suklaalinnan sisäänkäynnin luota ovikellon ääni. Laskusilta oli ainut kulkureitti linnaan sisään ja se oli yleensä ylhäällä. Siksi Leppko-noita oli tehnyt ovikellon vallihaudan toiselle puolelle.
Leppko-noita ja Hani-hullu katsoivat toisiaan hämmentyneenä. Kuka uskalsi tulla Hämärämaahan ja vielä soittaa pahamaineisen Leppko-noidan pelottavan Suklaalinnan ovikelloa? Hani-hullu ja Leppko-noita riensivät kilpaa katsomaan portin puoleisista ikkunoista kuka kumma julkesi häiritä heitä ja vielä heidän kahvihetkellään.
Vallihaudan toisella puolen seisoi rääsyinen, mustavalkoinen lehmä, jolla oli sarvien lisäksi antennit päässä ja sillä oli mukanaan kulunut vihreä nalle.
- Kuka sinä? Hani-hullu huusi ikkunasta surkealle olennolle. Olento kohotti onnettomana katseensa äänen suuntaan.
- Olen orpo, eikä minulle ole annettu nimeä eikä minulla ole kotia. Minulla on vain tämä minun nalleni seurassani, lehmä sanoi nostaen nallea. Nalle heilutti iloisesti tassuaan Hani-hullulle ja Leppko-noidalle. Hani-hullu vastasi tervehdykseen heiluttamalla kättään muutamia minuutteja tarmokkaasti.
- Odota hetki, kun lasken laskusillan alas, että pääsette hämähäkkieni yli, Leppko-noita huusi ja katosi ikkunasta.
Hani-hullun yhä vilkuttaessa laskusilta laskeutui ja lehmä sekä nalle astuivat sisään. Hani-hullu ja Leppko-noita toivat sötävää ja juotavaa orvoille. Lehmän syödessä paketillisen pipareita nalle tyhjensi rommipullon.
- Teille pakko nimi, Hani-hullu sanoi, kun molemmat olivat lopettaneet.
- Sinä voisit olla Katulapsi, Leppko-noita sanoi hetken miettimisen jälkeen osoittaen lehmää ja jatkoi: Ja sinä voisit olla Simo.
- Minä päättää nukkumapaikka! Hani-hullu hyppi innoissaan uusista asukkaista.
- Katulapsi kellari, Simo sohva, minä olla katto, Leppko korkea torni, Hani-hullu selvensi. Katulapsi-ufolehmä otti pipareita mukaansa mennessään nukkumaan ja Simo-nalle nappasi seurakseen sohvalle muutaman rommipullon.
Niin saapuivat Katulapsi-ufolehmä ja Simo-nalle myös Suklaalinnan suojiin. Katulapsi tapasi Hönörtti-hiiren kellarissa, joka oli tullut Hani-hullun mukana Suklaalinnaan. Jonkin ajan päästä Suklaalinnassa vietettiin kihlajaisia. Kihlajaisten kunniaksi he yrittivät tyhjentää Kaljajokea, mutta he vain tulivat umpihumalaan ja saivat seuraavaksi päiväksi hirvittävän krapulan.
Työn tiedot
Hämärämaa - 3. Katulapsi-lehmä ja Simo-nalle
Naenna
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 274 sanaa» Työ lisätty: 30.05 - 2007» Kommentoitu: 0 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
tulipas sitte lisättyä väärä teksti ennemmin mutta eiköhän kaikki osaa jo numerot :)
Kommentit
Työlle ei ole kirjoitettu kommentteja!
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!