Kaunokirjallisen työn esitys
Toimaton yhteys
Tietokoneen hurina yltyi voltteina. Näytön ääressä istuva Aino pysähtyi kuuntelemaan ääntä huolestuneena. Kone hälysi usein oudosti, mutta tällä kertaa äänet kuulostivat tavallista ilkeämmiltä. Sitkeiltä.
Aino päätti olla välittämättä koneen mouruamisesta, ja keskittyi uudelleen edessään kirkkaana loistavaan tietokoneen näyttöön. Aino oli juuri rekisteröimässä itselleen uutta sähköpostiosoitetta. Hiiri liikautti nuolen klikkaamaan kohtaa: “hyväksy.”
Esiin hyppäsi uusi sivu, jolla luki punaisin kirjaimin: “Tiedonkäsittelyssä tapahtui virhe! Ette antanut tietojanne suoramarkkinoinnin käyttöön.” Samaan aikaan oikeaan kulmaan ilmestyi pieni ikkuna, joka ilmoitti selaimen tehneen laittoman toiminnon.
Aino täytti kaikki vaaditut tietokentät uudelleen, mutta jätti “annatte tietonne käytettäväksi suoramarkkinointiin” kohdan rastimatta. Kun hän klikkasi jatkaakseen, sivun täytti jälleen sama ilmoitus, jonka mukaan tiedonkäsittelyssä oli tapahtunut virhe vain, koska hän ei ollut näyttänyt vihreää valoa lomakkeen viimeiselle kohdalle.
Aino päätti rastittaa kohdan, vaikkei suuremmin pitänyt mainoksista. Mutta ennen kuin hän ehti tekemään mitään, koneen ruutu pimeni. Aino katsoi tyrmistyneenä mustaa ruutua johon ilmestyi punaisin kirjaimin lause: ”Yhteys ei toimi. Yhteys on päättynyt.”
Täytyi soittaa apua. Aino kaivoi numeron nopeasti esille tietokoneen vieressä lojuvasta, monta arkkia korkeasta paperipinosta. Hän näppäili numeron ja odotti.
Puhelimessa soi Lolitazin uusin hitti “Rip me.” Sitä seurasi samanlainen pop-rämpytys. Aino ei jaksanut kuunnella, vaan piti luuria olkapäällään ja vilkuili seinäkelloa. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua neutraali naisääni ilmoitti: “Hetki vielä, kiitos.”
Aino tuijotti tyhjää ruutua tylsistyneenä. Oltuaan jonossa kaksi tuntia hän päätti kokeilla, josko pääsisi nopeammin eteenpäin jos hän soittaisi palvelunumeroon uudelleen ja valitsisi “vika” vaihtoehdon. Vakavasta viastahan nyt oli epäilemättä kysymys.
Uudesta numerosta vastasi energiseltä kuulostava miesääni: “Palvelun vika-asioiden keskus.”
“Aino Kivenheimo täällä moi. Mulla on ongelmia tietsikan kanssa, se käyttäytyy ihan oudosti... olin netissä ja sit ruutuun tuli ilmoitus että yhteys ei toimi. Tarkoittaako tää että internet yhteys on estetty tai jotain?”
“Hetkinen, katsotaan... kyllä, yhteytenne on estetty koska teillä ei ole lisenssiä siihen.”
“Mutta olenhan mä maksanut siitä-”
“Ilmeisesti teidän kuluttajapääomanne ei vastaa internet yhteyttä.”
“Mitä?”
“Teidän asiakasprofiilissanne on valitettavasti ongelma.”
“Millanen?”
“On ilmennyt että liittymän tyyppi jonka käyttäjäksi teidät on profiloitu, ei vastaakaan teitä kuluttajana.”
“Ööh, anteeks?”
“Te ette sovi nykyiseen asiakasprofiiliimme. Olette sinkku, mutta ette ansaitse ja kuluta teille määritellyn ryhmän normaalitasoa vastaavasti. Tulonne ovat profiilinne keskiarvoon verrattuna alhaiset.”
“Ai... ok.”
“Myös kuluttajatottumuksissanne on huomattavia poikkeamia. Soitatte esimerkiksi keskimääräistä vähemmän puheluja. Tekstiviestejä lähetätte hieman alle normaalin keskiarvon, joka on suhteutettu profiilianne lähimmin vastaaviin asiakkaisiin. Uusin kyselytutkimuksemme kertoo, että katsotte televisiota alarajan keskiarvon verran, mikä on todella vähän.”
Asiallisuudesta huolimatta äänen selostuksessa vilahti ajoittain huvittuneisuus. Ainoa hämmensi. Olihan hän aina tiennyt olevansa erilainen, mutta Palvelun juuri antamat tiedot yllättivät. Palvelulla oli kuitenkin vielä lisää kerrottavaa:
“Mainostuksen Johto ei ole tyytyväinen siihen, että katsotte enemmän Ylen mainoksettomia kanavia kuin normaaleja kanavia joiden mainoskatkoilla tarjoamme teille Tuotteitamme. Teidän vastauksenne kyselytutkimuksessa osoittaa myös toisen Mainostuksen Johdon suuren huolenaiheen: te ette kuuntele lainkaan radiota.”
Aino huokaisi. Ei hän tietenkään kuunnellut radiota, koska kaupallisilta kanavilta ei koskaan tullut hyvää musiikkia. Tiesikö Mainostuksen Johto, että heidän kanaviensa valikoima oli ikävän yksipuolinen? Aino olisi halunnut kysyä tästä Palvelulta, mutta ei uskaltanut.
“Lisäksi ette osanneet viimeisessä kyselyssämme kuvailla, millaisia mielikuvia tuotteemme teissä herättävät. Ette ole noin kuukauteen osallistuneet nettipaneeliimme, ettekä aiemmin tänään ehtineet vastaamaan puhelinhaastatteluumme.”
“Anteeks mutta mä en oikeasti – ”
“Tämän lisäksi tiedustelutoimihenkilömme on ilmoittanut, että usein menette elokuvasaliin vasta mainosten loputtua tai kun mainokset ovat jo puolessa välissä. Viime vuonna tehdyn kyselyn mukaan ette kiinnitä lainkaan huomiota sanoma ja aikakauslehti sekä televisio mainontaan. Kaiken kaikkiaan mainontamme on ollut täysin kyvytön tavoittamaan teitä.”
“Juu mä en huomaa mainontaa yleensä...”
“Hyvä uutinen on se, että käytätte internetiä normaalia keskitasoa reilusti enemmän. Tähän liittyvä Mainostuksen Johdolle ikävä uutinen on se, että turvajärjestelmänne estää Meitä asentamasta koneellenne tarpeellisia Spy-ohjelmia. Tällä hetkellä koneessanne olevista Troijan Hevosista neljä kuuluu kilpailijallemme ja vain yksi Meille.”
“Mutta eivätkö Troijan Hevoset ole haitallisia viruksia?”
“Valitettavasti meillä ei ole tarpeeksi tietoa asiasta tällä hetkellä. Emme ole tehneet laskelmaa toiminta mahdollisuuksista.”
“Häh?”
Palvelun äskeisessä vastauksessa ei ollut Ainosta mitään järkeä. Mutta kaipa tämä oli sitä kuuluisaa firmojen kieltä, jota asianperehtymättömät ihmiset kuten Aino eivät ymmärtäneet.
“Mitä mun sit nyt pitää tehdä, kun oon väärässä profiilissa? Tai siis... saanko mä uuden liittymän milloin?”
“Pahoitteluni, mutta tässä tapauksessa emme voi tarjota teille uutta liittymää. Nykyisten tietojemme perusteella olemme tehneet päätöksen päättää asiakaspäivänne. Teidät eliminoidaan ja liittymänne siirretään sisarellenne, joka sopii paremmin nykyisen kuluttajaprofiilimme ryhmään B.”
“Tota, mä en tosiaan tiedä, miten tällaista on tapahtunu. Oon varmaan profiloitunut väärin”, Aino sanoi nolona. Koko juttu olikin johtunut hänen erehdyksestään! Kuinka kiusallista.
“Kyllä, se näyttää todennäköiseltä. Te teette paljon virheitä”, miesääni sanoi entistä pirteämmin. “Me täällä Palvelussa emme tee virheitä. Mainostuksen Johto on antanut meille käskyt toimeenpanna liittymän siirto tänään kello 17:23.”
“Ok... eiks tässä ole muuta vaihtoehtoa?”
“Valitettavasti palvelumme ei tarjoa vaihtoehtoista ratkaisumallia tässä asiassa.”
“Selvä... tota... astuuhan toi liittymä sit uusiksi voimaan heti? Mun sisko ei tykkäisi jos sen kännykkä lakkaisi yhtäkkiä toimimasta tai jotain... ja kun tää liittymää tosiaan on maksettu kuun loppuunkin...”
“Ymmärrämme. Teidän ei tarvitse huolehtia, liittymä astuu voimaan välittömästi ja ensimmäiset kolme puhelua ovat ilmaisia. Hetkinen, yhdistän teidät jonoon.”
Puhelimen valtasi nauhalta tuleva naisääni, joka sanoi: “Jos olette päättämässä asiakassuhteenne, painakaa kolme.” Aino painoi. Naisääni jatkoi: “Teillä on kaksi vaihtoehtoa: jos haluatte terminaation ilman puudutusta, valitkaa kaksi. Jos haluatte terminaatiopuudutuksen, hinta 300 euroa, painakaa viisi.” Aino valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon, sillä hän oli kuullut että terminaatio ilman puudutusta oli varsin kivulias.
Kännykkä alkoi surista oudosti. Vähitellen ääni kasvoi korvia ärsyttäväksi meluksi. Ainosta tuntui kuin hänen korvakäytäviensä sisällä olisi pörrännyt ampiaisia.
Surina hiljeni. Kännykän kuoreen ilmestyi pieni reikä, josta työntyi hitaasti esiin rokotuspiikki. Piikki kasvoi pituutta, kunnes se osui Ainon päähän. Hän puraisi kieltään piikin työntyessä ihon läpi. Piikki ruiskutti ainetta aivoihin ja vetäytyi sitten nopeasti takaisin kännykässä olevaan reikään, joka umpeutui. Epämiellyttävää, mutta sentään nopeaa palvelua.
Aino tunsi äkkiä olonsa pahoinvoivaksi ja väsyneeksi. Hänen kätensä tippuivat rentoina sivuille, kännykkä putosi matolle. Ainon pulssi nopeutui kunnes hänen sydämensä toiminta lakkasi.
Kahden minuutin päästä Ainon kännykän soittoääni jyrähti. Palvelu otti puhelun vastaan.
“Olet soittanut Aino Kivenheimon puhelinnumeroon. Täällä Palvelun infosta K.K päivää.”
“Ööh... saisko sitä Ainoa puhelimeen?"
"Valitettavasti Aino Kivenheimon asiakassuhde kanssamme on päättynyt."
“Päättynyt? Mitä helv- tai siis tota, mitäs mä nyt teen kun meidän piti mennä leffaan ja mä ehin jo ostaa liput, kukas tän toisen nyt maksaa? En mä ainakaan!”
“Täyttäkää nettilomake osoitteessa www.palvelunelokuvat.net. Voimme perua toisen lipun oston ja poistaa elokuvakortiltanne ladatun yhden lipun koodin. Saatte lipun hinnan takaisin lukuun ottamatta kahta euroa, jonka lipunperuminen maksaa.”
“Ai, no tosi hyvä. Kiitos.”
“Kiitos ja kuulemiin”, ääni sanoi iloisesti jättäen jälkeensä pitkän, varattua puhelua merkitsevän piippauksen.
Tietokoneen hurina yltyi voltteina. Näytön ääressä istuva Aino pysähtyi kuuntelemaan ääntä huolestuneena. Kone hälysi usein oudosti, mutta tällä kertaa äänet kuulostivat tavallista ilkeämmiltä. Sitkeiltä.
Aino päätti olla välittämättä koneen mouruamisesta, ja keskittyi uudelleen edessään kirkkaana loistavaan tietokoneen näyttöön. Aino oli juuri rekisteröimässä itselleen uutta sähköpostiosoitetta. Hiiri liikautti nuolen klikkaamaan kohtaa: “hyväksy.”
Esiin hyppäsi uusi sivu, jolla luki punaisin kirjaimin: “Tiedonkäsittelyssä tapahtui virhe! Ette antanut tietojanne suoramarkkinoinnin käyttöön.” Samaan aikaan oikeaan kulmaan ilmestyi pieni ikkuna, joka ilmoitti selaimen tehneen laittoman toiminnon.
Aino täytti kaikki vaaditut tietokentät uudelleen, mutta jätti “annatte tietonne käytettäväksi suoramarkkinointiin” kohdan rastimatta. Kun hän klikkasi jatkaakseen, sivun täytti jälleen sama ilmoitus, jonka mukaan tiedonkäsittelyssä oli tapahtunut virhe vain, koska hän ei ollut näyttänyt vihreää valoa lomakkeen viimeiselle kohdalle.
Aino päätti rastittaa kohdan, vaikkei suuremmin pitänyt mainoksista. Mutta ennen kuin hän ehti tekemään mitään, koneen ruutu pimeni. Aino katsoi tyrmistyneenä mustaa ruutua johon ilmestyi punaisin kirjaimin lause: ”Yhteys ei toimi. Yhteys on päättynyt.”
Täytyi soittaa apua. Aino kaivoi numeron nopeasti esille tietokoneen vieressä lojuvasta, monta arkkia korkeasta paperipinosta. Hän näppäili numeron ja odotti.
Puhelimessa soi Lolitazin uusin hitti “Rip me.” Sitä seurasi samanlainen pop-rämpytys. Aino ei jaksanut kuunnella, vaan piti luuria olkapäällään ja vilkuili seinäkelloa. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua neutraali naisääni ilmoitti: “Hetki vielä, kiitos.”
Aino tuijotti tyhjää ruutua tylsistyneenä. Oltuaan jonossa kaksi tuntia hän päätti kokeilla, josko pääsisi nopeammin eteenpäin jos hän soittaisi palvelunumeroon uudelleen ja valitsisi “vika” vaihtoehdon. Vakavasta viastahan nyt oli epäilemättä kysymys.
Uudesta numerosta vastasi energiseltä kuulostava miesääni: “Palvelun vika-asioiden keskus.”
“Aino Kivenheimo täällä moi. Mulla on ongelmia tietsikan kanssa, se käyttäytyy ihan oudosti... olin netissä ja sit ruutuun tuli ilmoitus että yhteys ei toimi. Tarkoittaako tää että internet yhteys on estetty tai jotain?”
“Hetkinen, katsotaan... kyllä, yhteytenne on estetty koska teillä ei ole lisenssiä siihen.”
“Mutta olenhan mä maksanut siitä-”
“Ilmeisesti teidän kuluttajapääomanne ei vastaa internet yhteyttä.”
“Mitä?”
“Teidän asiakasprofiilissanne on valitettavasti ongelma.”
“Millanen?”
“On ilmennyt että liittymän tyyppi jonka käyttäjäksi teidät on profiloitu, ei vastaakaan teitä kuluttajana.”
“Ööh, anteeks?”
“Te ette sovi nykyiseen asiakasprofiiliimme. Olette sinkku, mutta ette ansaitse ja kuluta teille määritellyn ryhmän normaalitasoa vastaavasti. Tulonne ovat profiilinne keskiarvoon verrattuna alhaiset.”
“Ai... ok.”
“Myös kuluttajatottumuksissanne on huomattavia poikkeamia. Soitatte esimerkiksi keskimääräistä vähemmän puheluja. Tekstiviestejä lähetätte hieman alle normaalin keskiarvon, joka on suhteutettu profiilianne lähimmin vastaaviin asiakkaisiin. Uusin kyselytutkimuksemme kertoo, että katsotte televisiota alarajan keskiarvon verran, mikä on todella vähän.”
Asiallisuudesta huolimatta äänen selostuksessa vilahti ajoittain huvittuneisuus. Ainoa hämmensi. Olihan hän aina tiennyt olevansa erilainen, mutta Palvelun juuri antamat tiedot yllättivät. Palvelulla oli kuitenkin vielä lisää kerrottavaa:
“Mainostuksen Johto ei ole tyytyväinen siihen, että katsotte enemmän Ylen mainoksettomia kanavia kuin normaaleja kanavia joiden mainoskatkoilla tarjoamme teille Tuotteitamme. Teidän vastauksenne kyselytutkimuksessa osoittaa myös toisen Mainostuksen Johdon suuren huolenaiheen: te ette kuuntele lainkaan radiota.”
Aino huokaisi. Ei hän tietenkään kuunnellut radiota, koska kaupallisilta kanavilta ei koskaan tullut hyvää musiikkia. Tiesikö Mainostuksen Johto, että heidän kanaviensa valikoima oli ikävän yksipuolinen? Aino olisi halunnut kysyä tästä Palvelulta, mutta ei uskaltanut.
“Lisäksi ette osanneet viimeisessä kyselyssämme kuvailla, millaisia mielikuvia tuotteemme teissä herättävät. Ette ole noin kuukauteen osallistuneet nettipaneeliimme, ettekä aiemmin tänään ehtineet vastaamaan puhelinhaastatteluumme.”
“Anteeks mutta mä en oikeasti – ”
“Tämän lisäksi tiedustelutoimihenkilömme on ilmoittanut, että usein menette elokuvasaliin vasta mainosten loputtua tai kun mainokset ovat jo puolessa välissä. Viime vuonna tehdyn kyselyn mukaan ette kiinnitä lainkaan huomiota sanoma ja aikakauslehti sekä televisio mainontaan. Kaiken kaikkiaan mainontamme on ollut täysin kyvytön tavoittamaan teitä.”
“Juu mä en huomaa mainontaa yleensä...”
“Hyvä uutinen on se, että käytätte internetiä normaalia keskitasoa reilusti enemmän. Tähän liittyvä Mainostuksen Johdolle ikävä uutinen on se, että turvajärjestelmänne estää Meitä asentamasta koneellenne tarpeellisia Spy-ohjelmia. Tällä hetkellä koneessanne olevista Troijan Hevosista neljä kuuluu kilpailijallemme ja vain yksi Meille.”
“Mutta eivätkö Troijan Hevoset ole haitallisia viruksia?”
“Valitettavasti meillä ei ole tarpeeksi tietoa asiasta tällä hetkellä. Emme ole tehneet laskelmaa toiminta mahdollisuuksista.”
“Häh?”
Palvelun äskeisessä vastauksessa ei ollut Ainosta mitään järkeä. Mutta kaipa tämä oli sitä kuuluisaa firmojen kieltä, jota asianperehtymättömät ihmiset kuten Aino eivät ymmärtäneet.
“Mitä mun sit nyt pitää tehdä, kun oon väärässä profiilissa? Tai siis... saanko mä uuden liittymän milloin?”
“Pahoitteluni, mutta tässä tapauksessa emme voi tarjota teille uutta liittymää. Nykyisten tietojemme perusteella olemme tehneet päätöksen päättää asiakaspäivänne. Teidät eliminoidaan ja liittymänne siirretään sisarellenne, joka sopii paremmin nykyisen kuluttajaprofiilimme ryhmään B.”
“Tota, mä en tosiaan tiedä, miten tällaista on tapahtunu. Oon varmaan profiloitunut väärin”, Aino sanoi nolona. Koko juttu olikin johtunut hänen erehdyksestään! Kuinka kiusallista.
“Kyllä, se näyttää todennäköiseltä. Te teette paljon virheitä”, miesääni sanoi entistä pirteämmin. “Me täällä Palvelussa emme tee virheitä. Mainostuksen Johto on antanut meille käskyt toimeenpanna liittymän siirto tänään kello 17:23.”
“Ok... eiks tässä ole muuta vaihtoehtoa?”
“Valitettavasti palvelumme ei tarjoa vaihtoehtoista ratkaisumallia tässä asiassa.”
“Selvä... tota... astuuhan toi liittymä sit uusiksi voimaan heti? Mun sisko ei tykkäisi jos sen kännykkä lakkaisi yhtäkkiä toimimasta tai jotain... ja kun tää liittymää tosiaan on maksettu kuun loppuunkin...”
“Ymmärrämme. Teidän ei tarvitse huolehtia, liittymä astuu voimaan välittömästi ja ensimmäiset kolme puhelua ovat ilmaisia. Hetkinen, yhdistän teidät jonoon.”
Puhelimen valtasi nauhalta tuleva naisääni, joka sanoi: “Jos olette päättämässä asiakassuhteenne, painakaa kolme.” Aino painoi. Naisääni jatkoi: “Teillä on kaksi vaihtoehtoa: jos haluatte terminaation ilman puudutusta, valitkaa kaksi. Jos haluatte terminaatiopuudutuksen, hinta 300 euroa, painakaa viisi.” Aino valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon, sillä hän oli kuullut että terminaatio ilman puudutusta oli varsin kivulias.
Kännykkä alkoi surista oudosti. Vähitellen ääni kasvoi korvia ärsyttäväksi meluksi. Ainosta tuntui kuin hänen korvakäytäviensä sisällä olisi pörrännyt ampiaisia.
Surina hiljeni. Kännykän kuoreen ilmestyi pieni reikä, josta työntyi hitaasti esiin rokotuspiikki. Piikki kasvoi pituutta, kunnes se osui Ainon päähän. Hän puraisi kieltään piikin työntyessä ihon läpi. Piikki ruiskutti ainetta aivoihin ja vetäytyi sitten nopeasti takaisin kännykässä olevaan reikään, joka umpeutui. Epämiellyttävää, mutta sentään nopeaa palvelua.
Aino tunsi äkkiä olonsa pahoinvoivaksi ja väsyneeksi. Hänen kätensä tippuivat rentoina sivuille, kännykkä putosi matolle. Ainon pulssi nopeutui kunnes hänen sydämensä toiminta lakkasi.
Kahden minuutin päästä Ainon kännykän soittoääni jyrähti. Palvelu otti puhelun vastaan.
“Olet soittanut Aino Kivenheimon puhelinnumeroon. Täällä Palvelun infosta K.K päivää.”
“Ööh... saisko sitä Ainoa puhelimeen?"
"Valitettavasti Aino Kivenheimon asiakassuhde kanssamme on päättynyt."
“Päättynyt? Mitä helv- tai siis tota, mitäs mä nyt teen kun meidän piti mennä leffaan ja mä ehin jo ostaa liput, kukas tän toisen nyt maksaa? En mä ainakaan!”
“Täyttäkää nettilomake osoitteessa www.palvelunelokuvat.net. Voimme perua toisen lipun oston ja poistaa elokuvakortiltanne ladatun yhden lipun koodin. Saatte lipun hinnan takaisin lukuun ottamatta kahta euroa, jonka lipunperuminen maksaa.”
“Ai, no tosi hyvä. Kiitos.”
“Kiitos ja kuulemiin”, ääni sanoi iloisesti jättäen jälkeensä pitkän, varattua puhelua merkitsevän piippauksen.
Työn tiedot
Toimaton yhteys
Somnia
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 1017 sanaa» Työ lisätty: 03.06 - 2007» Kommentoitu: 3 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Angstista dystopiaa.
Kommentit
MannaQ
11:56 // 06.04 - 2008
Tää on edelleen niin kovin psykedeelinen, silti pelottavan todentuntunen. Sellasta doomsday-meininkiä, joka pistää miettimään, että onkohan joku päivä oikeasti tuommoista. Ehkä vähemmän kärjistetysti, mutta kuitenkin. Ja aika pitkältihän kontrollointia ja isovelivalvoo-meininkiä löytyy ihan jo tänäpänä :S
Ihailen erityisesti sitä, miten oot saanut Ainon niin nöyräksi. Nuo kohdat, jotka oon jo aiemmin jossain kommentissa joskus maininnut:
- “Tota, mä en tosiaan tiedä, miten tällaista on tapahtunu. Oon varmaan profiloitunut väärin”, Aino sanoi nolona. Koko juttu olikin johtunut hänen erehdyksestään! Kuinka kiusallista.
- “Selvä... tota... astuuhan toi liittymä sit uusiksi voimaan heti? Mun sisko ei tykkäisi jos sen kännykkä lakkaisi yhtäkkiä toimimasta tai jotain... ja kun tää liittymää tosiaan on maksettu kuun loppuunkin...”
...niistä henkii niin voimakkaasti Ainon alistuminen systeemille, Palvelulle, että voihkin täällä ihastuksesta! Henkilökohtaisesti en usko, että olisin koskaan saanut hahmoa tekemään noin. En tiedä, onko toi sulle iso juttu, mutta mulle se on erittäin iso juttu :D
Mutta joo, kylmän tunteeton maailma. Pelottavaa. Kylmiä väreitä. Teksti välitti, välittipä todella! Kiitos siitä :)
zobis
16:02 // 14.04 - 2008
Ihan jännä oli teksti, vaikka juoni ei minuun ihmeemmin purrutkaan. Kivaa kieltä käytät kyllä, mutta lopussa oli muutamia kohtia, jotka minun päässäni soivat erittäin kummallisina. Esim.: "Ainon pulssi nopeutui kunnes hänen sydämensä toiminta lakkasi. ", tuo koko rokotuskohtaus ja sitten vielä tuo lopun dialogi inffon ja Ainon kaverin kesken.
skeema
21:22 // 27.07 - 2008
Loistava novelli!
Lopun rokotuskohtaus meni vähän yli, mutta muuten kaikki oli oikeastaan täydellistä. En keksi sen kummempaa kritiikkiä.
Kirjoituksessa ei ollut virheitä, yhden yhdys sanavirheen löysin mutta enää en sitä löydä. No, kumminkin, ainakaan kieliopin suhteen sinulla ei ole harjoiteltavaa.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!