Kaunokirjallisen työn esitys
Minä - vahvana pidetty, runoilija, häviäjä
Ja sinä - padonrikkoja, soturi, selviytyjä
Annat minun olla heikko ja sinuun tukeutua
Hymylläsi avaat ruosteisia lukkoja
Läsnäolollasi rikot vankkoja sisäisiä patoja pidättelemässä pahaa oloa
Saat sen kaiken silmillesi mutta ymmärrät, ja se on anteeksiannettua
Joka hetken pelkään olevan viimeinen ja inhoan itseäni
Mutta sinä pidät minut lähelläsi ja lämmität kylmiä käsiäni
Olet liian kaunis ollaksesi totta ja joka helvetin hetki pelkään herääväni
Huomatakseni että karu maailma on tuolla etkä sinä olemassa täällä, elämässäni
Sinä olet Kaunotar, minä Hirviösi
Mutta sinä näet sen mitä olin ja sen vuoksi teen kaikkeni jotta sitä taas tulen olemaan
On rakkaudesta veistetty sinun sydämesi
Väsymyksen, epätoivon läpi saat minut huomiseen uskomaan, yrittämään, jaksamaan
Pidä itsesäälin ja epätoivon kylmät kourat loitolla
Jaksa minua vielä hetki
Ja jokin päivä tämän auringon alla huomaamme olevamme voiton puolella
Vahvaksi kai tekee meidät tämä retki
Työn tiedot
Padonrikkoja
Annupauliina
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 125 sanaa» Työ lisätty: 12.06 - 2007» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Eräälle erittäin tärkeälle ihmiselle kirjoitettu teksti. Kertoo kaiken mitä sen on tarkoitettu kertoa, on imelä ja liian kliseinen ja yksinkertainen tekstihirviö. Silti, halusin julkistaa sen.
Kirjoitettu teksti kertoo usein sen, mihin äänet eivät pysty. Tämä on itselle hyvin tärkeä teksti - se kertoi kaiken mitä en itse pystynyt kertomaan.
Kommentit
Graveheart
17:43 // 13.06 - 2007
En sanoisi ainakaan toteutusta kliseiseksi, toki samankaltaisia asioita on kerrottu monta kertaa aikaisemminkin mutta juuri tuo "tekstihirviön" ilme tuntuu persoonalliselta. Silti se ei ole ruma hirviö, ehkä vähän pullea joistain kohdista mutta kokonaisuudessaan tarpeeksi viehättävä olento. Monet lauseista ovat kiehtovan mahtipontisia, ehkä vähän liiassakin määrin koska viimeistään loppuun mennessä ne tuntuvat vähän turruttavan ahtailta. Välillä kannattaa vähän säästellä kapasiteettiaan jotta ne harvat valitut kohdat vaikuttaisivat voimakkaimmilta kaikessa suuruudessaan. On tietysti täysin lukijakohtaista kuinka paljon kerrallaan jaksaa vaikuttua lauseiden voimasta, siksi onkin hankalaa säädellä sille tasoa joka miellyttäisi kaikkia.
Silti tämä näyttää todella huolelliselta runolta, ei vaikuta rautalangasta puristetulta eikä sen tunteetkaan jää ihan näkymättömiin. Tykkäsin
tytt
17:23 // 23.02 - 2008
Tämä ei kyllä ole kliseinen. Tai no, aihe on, mutta toteutus ei. Imelä ehkä, muttei liikaa.
En tiedä miksi tämä kolahti niin lujasti - luultavasti siksi että minä olisin voinut sanoa tuon jollekkin toiselle - mutta niin tässä kuitenkin kävi ja mä taisin rakastua.
Laitan tän kyllä suosikiksi :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!