Kaunokirjallisen työn esitys
Tuuli piirtelee minulle
kylmänä hehkuvia ääriviivoja kuin
pehmeinä sivalluksina paksun nahkani alle.
Maailma näyttää kummalliselta:
joko jyrisee?
Olkapäiltä
lantiolle
piirrät linjaa,
ihmeen kuumaa ja surutonta.
Et ole luvannut mitään!
Sanoitta tuli, kuin ilmaiseksi
tämä kalvava hurmio
kun salamoit pelotta kohti
aivan päin näköä.
Puhu lisää
sillä minä haluan kuulla
sateen suloiset, sorisevat äänet huuliltasi
nukkua suoraksi tämän
mutkaisen tien luoksesi.
Työn tiedot
Joko jyrisee?
Stanzara
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 42 sanaa» Työ lisätty: 16.06 - 2007» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
15.6.07 Unista ja todellisuudesta. En pyydä anteeksi.
Kommentit
ananastikkari
21:46 // 16.06 - 2007
Ihana. oot sekoitellu kaunnisti aisteja. menin ihan sanattomaksi. viimenen kappale on suosikkini :) pitää pistää suosikiksi ihan.
AnnikaKoo
10:16 // 04.07 - 2007
Tämä on vallan huikea runo. Kielikuvat vievät mukanaan mahdottomuuksineen. Jään miettimään miten kylmä hehkuu, onko se hehku sinistä vai valkoista vai kirkasta.
Ainut mikä tässä taas herättää kriittisen minäni, on tuo välimerkkien käyttö. Mie kun en kestä sitä, että niitä viljellään mutta ei kuitenkaan kieliopillisesti oikein. Sen ymmärrän, että keskelle riviä lisätään välimerkki erottamaan erilliset lauseet toisista, kun sitä ei rivityksellä tehdä.
Mie kokeilisin itse kuinka tää runo saisi ilmaa kun heittäisi kaikki välimerkit pois. Varsinkin tuon huutomerkin, joka ei tuo lisäarvoa millään tapaa.
Niin ja otsikko on ihan jees, mutta kenties siun sanavaroilla voisit keksiä vielä paremman. Lauseen, joka ei toistu runossa.
Muutoin tää runo on vahvaa ja kantavaa. Sekä kertoo, että kirjoittajalla on laaja sanavarasto ja uskallus käyttää kieltä.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!