Kuolematon prinssi
Prinssi istui maassa
Torkkuen
Torkkuen
Kuinka sille kävikään?
-Hävisi metsän hämärään, eikä sitä sen koommin nähtykään
-Kadonnut? Miten te voitte kadottaa pienen lapsen, valvotulta alueelta?!
-Emme tiedä. Tämä on.. ainutlaatuinen tapaus.
-NIINPÄ! Etsikää hänet! Soitan poliisille! Äiti näppäili kännykkäänsä.
Seisoin vieressä.
''Hei, leikitäänkö yhtä leikkiä?'' Tyttö kysyi. Poika istui maassa, ja leikki neppareilla. ''Mitä?'' Poika kysyi. Poika oli pieni, vaaleahiuksinen. Enkeli. Vai piru? ''Leikitään, että sä meet tonne metsään ja mä tuun etsimään sut. Sun täytyy vaan odottaa..'' Tyttökin kyllä oli pieni, noin kahdeksan vuoden ikäinen. Poika on hänen veljensä. Tyttö inhoaa veljeään. Aina kaikkien hellittävänä! 'Äidin pikku kullanmuru'! Mikä tyttö sitten on? No paha tyttö joka joutuisi virran viemäksi!
Äiti nappasi minut ja asetti päiväkodin ulkopenkille.
-Minä lähden etsimään veljeäsi metsästä, poliisien kanssa. Sinulla ei ole mitään hätää..
-Miksi? Ei siellä ole kuitenkaan mitään! Huusin.
Äidin itkuiset silmät pelästyttivät. Olin tyhmä, tyhmä pikku tyttö.
-Äiti menee nyt. Odota siinä, älä mene minnekkään. Etten joudu menettämään sinuakin.. Hymyilin, luulin saavuttavani jotain. Vihdoinkin arvoaseman, joka on kaikkein ylin? Nyt, kun veli on poissa.. Tiesin että häntä ei löydetä..
''Itseasiassa, mä tulen sun kanssa sinne, mene sinne jokeen uimaan siksi aikaa, koita päästä sinne toiselle puolelle'' Poika katsoi tyttöä hämillään. ''En mä osaa uida. Mä oon vasta kolme.'' Poika näytti sormillaan kuinka vanha oli. Tyttö meinasi antaa periksi. Pojan takana oli päiväkodin vilinä. Jotenkin tyttö oli lähtenyt koulusta, ottanut pojan mukaansa ja saanut päiväkodin ulkopuolelle.
Tyttö kuljetti pojan joen viereen. ''Noniin, koita.'' Poika ihmetteli hetken. ''Kotona katon sun kanssa Pikkukakkosen ja annan mun karkkipäivän karkit sulle.'' Tyttö yritti. Poika hyppäsi veteen. ''Tää on kylmää, mut kyl mä pystyn mennä. Nonni!'' Tyttö kääntyi ympäri ja juoksi pois. Hymyn kare paistoi hänestä. Vihdoin!
Odotin, odotin. Tiesin että pikkuveikkani oli hukkunut. Olin murhaaja. Kuitenkin, kuitenkin äiti tuli veikkani sylissään päiväkodin pihalle.
-Pinja.. Pinja.. Mä osasin uida sinne toiselle puolelle.. Veljeni nauroi. Halasin veljeäni. Täynnä vihaa.
Tietyt kohdat kuuluisi olla kursivoidulla, mutta en tiedä, toimivatko HTML-koodit täällä..
Novelli on kirjoitettu hetken mielijohteesta joskus, tämä on vanha.
» Kirjallisuus · Novellit
» Julkaistu: 16. kesäkuuta 2007
» Kommentteja: 2
» Suosikkeja: 1
» Katsottu: 25
Annupauliina
16.6.2007 22:23
Okei. Heti ensimmäiseksi anteeksipyyntö siitä etten osaa kirjoittaa mitään rakentavaa.
Sitten itse kommenttiin: aivan ihana, pidin.
Johanna
18.6.2007 19:42
"Poika on hänen veljensä. Tyttö inhoaa veljeään." Nämä lauseet ovat eri aikamuodossa kuin muu osa tarinasta. Kannattaisi muuttaa nämäkin samaan aikamuotoon, niin olisi selkeämpää. Toisessa kappaleessa voisi kappalejakoakin pistää vähän uusiksi ja katkaista kappale "Seisoin vieressä"- lauseen jälkeen. Siitä eteenpäinhän alkaa taas tytön ja pojan välisen kohtauksen kuvaus ja se kuuluisi omaksi kappaleekseen.
Pidän tästä tarinasta, erityisesti sen aiheesta. Lasten pahuuden kuvaus on mielestäni mielenkiintoista, sillä kyllä lapsistakin pahuutta löytyy, vaikkei sitä haluttaisikaan myöntää. Hyvä näinkin, mutta sinun kannattaisi laajentaa tätä tarinaa vielä entisestään, kuvailla enemmän sitä, kuinka kateellinen tyttö on veljelleen, luetella kaikki ne "vääryydet", joita tyttö on joutunut kokemaan, kun pikkuveljelle on annettu enemmän huomiota, todella tuoda esille se, kuinka tyttö vihaa veljeään. Loppu on hyvä, se, että pikkuveli ei hukkunutkaan ja osasi vielä uida joen toiselle puolelle, antaa hyvän aavistuksen siitä, miten suuresti tyttö nyt häntä alkaakaan inhota.
"Olin murhaaja"-lause ei oikein sovi, se ei jotenkin istu kahdeksanvuotiaan tytön suuhun tai ajatusmaailmaan. Se kuuluu enemmänkin vanhemmalle ihmiselle.