Kaunokirjallisen työn esitys
Ofelia
Lintu pääni päällä nuokkuu,
silmät puolitangossa,
siivet roikkuvat korvieni peitteenä
mutta kuulen, kun se hengittää
hyvin hyvin syvään,
kuin viimeisiään
maailmaan henkisi:
Vedessä on kaunis koti,
vedessä lumpeenkukkien
keskellä, upota rakkautesi,
upota kyyneleesi,
hukuta itsesi ja surusi
siipien vielä koetellessa
ilmaa jalkojesi alla,
hyppäät ja unohdat,
sukellat ja hengität
syvään, syvään.
Kuin kerran viimeisen
ja kerran viimeisen
lintu lauloi,
lintui lauloi linnunlaulun
kirkkaan,
huudahti tulvivaan mieleeni
nuo sävelet
joihin hukuin,
hukuin, syvään,
säveliin upottauduin,
joen säveliin, myrskyäviin,
aaltoihin.
Ofelia
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 52 sanaa» Työ lisätty: 18.06 - 2007» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Jo vähän vanha, kuten kaikki muukin.
20:38 // 18.06 - 2007
tämä on kaunis, ja ihan sun näköinen. ofeliasta tulee ihan sä muutenkin mieleen, sulle pitää ostaa sitä halpisviiniä missä on se etiketti... kamala jano... kesäinen, mutta ehkä surullisempi kuin sinä ja mitä muistinkaan.
23:11 // 18.06 - 2007
Lintujaaah.
surullinen kai on tää.
Ei nyt jaksa keskittyä.
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!