Kaunokirjallisen työn esitys

Sulo

Kun Sulo tuli naapuriin, hämmästyin.
En ennen ollut nähnyt Suloa meidän maallamme.
Luulin vain, että se on unta, ei kuitenkaan ollut.
Ennen pärjäsin ilman Suloa, mutta nyt sen piti olla elämässäni.
Nyt en halunnut päästää Sulosta irti, hän oli niin komeakin.
Halusin morjestaa Suloa, menin hänen luokseen ja sanoin vain "Hei".
Odotin vastausta kauan, mutta hän ei sanonut sanaakaan.
Se tönötti vain paikoillaan, ei liikkunut, ei jutellut, ei tehnyt mitään.
Purskahdin itkuun, lähdin juoksemaan kotiin päin, enkä mennyt enää katsomaan suloa.

Myöhemmin tajusin sen, mitä en tajunnut silloin. Sulo ei ollutkaan ihminen, hän oli vain muovia.
Sen takia Sulo ei voinutkaan puhua, liikkua tai tehdä mitään muutakaan.
Ei hänelle oltu luotu käsiä tai edes jalkoja.
Suu hänellä oli, mutta se vain avautui kun ihminen avaisi sen.

Siellä hän tönöttää vieläkin tien päässä, odottaa kun ihminen työntää hänen sisäänsä jotakin.

Työn tiedot

Sulo

AEKH

» Kategoria: Kirjallisuus » Kaikki muu sanallinen taide» Työn pituus: 126 sanaa» Työ lisätty: 21.06 - 2007» Kommentoitu: 1 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)

Tietoa työstä:

Se pieni vihreä sulo roskis

Kommentit

Satka

20:48 // 21.06 - 2007

Tämä on ihana <3
Tulee mieleen sellainen mielisairas-leffa. Ja minä rakastan mielisairas-leffoja :o)
Tykkäilen hirmusti, joskin tuo "morjestaa" sana kuulostaa mun korvaani jotenkin tönköltä, mutta jees.

Lähetä kommentti

Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!