Kaunokirjallisen työn esitys
Taideteos - yhteisten jakamattomien toiveiden tarina
Katselija näki sälekaihtimien välistä, kun hänen naisensa käveli piikkikoroissa kohti hänen taloaan. Tällä kertaa hän oli pyytänyt naista pukeutumaan kalliisti ja kuten aina, pyyntö oli kuultu. Katselija avasi ikkunan, sulki silmänsä ja kuunteli. Hän tahtoi oppia tuntemaan naisen askelten äänen.
Ovikello soi. Katselija avasi oven ja ojensi naiselle punaisen ruusun ja riisui tämän tekoturkiksen. Ohut huivi peitti hänen olkapäitään ja hän tuoksui törkeän kalliilta hajuvedeltä, jota sai vain Ranskan Bordeaux’sta. Naisella ei olisi ollut mahdollisuuksia edes nuuhkaista sitä, ellei Katselija välittäisi ylellisyystavaroita työkseen. Helminauhakin oli Katselijan vastalahja, mutta pitkän luonnonsilkkisen mekon nainen oli valinnut itse Katselijan luottokortilla.
Hienostuneessa ruokasalissa oli kattaus valmiina. Tänään he olisivat muodollisia ja Katselija hemmottelisi naista tämän janoamalla luksuksella. Viimeksi Katselija oli ollut stressaantunut, mutta nainen oli tuottanut hänelle iloa makaamalla alastomana hänen työpöydällään. Kaksi viikkoa sitten nainen ei ollut riisuutunut. He olivat vain keskustelleet ranskaksi ja kuunnelleet klassista musiikkia, Mozartin viulukonserttoja ja Schubertin pianosävellyksiä. Katselijan mielestä ne kaksi tuntia olivat olleet hyvin kiihottavia, mutta nainen ei ollut ottanut vastaan hänen tarjoamaansa merkkikäsilaukkua, vain pelkän hajuveden ja sveitsiläisen suklaarasian.
Nainen kehui kattausta ja Katselijan tekemiä ruokia tietoisena siitä, että tämän silmät vilkuilivat kainon himoitsevasti hänen solisluitaan, pitkiä sormiaan ja kosteita huuliaan. Katselijan kanssa nainen tuntee olevansa kaunis, vaikka kyllä hän sen muutenkin tietää. Tavaroiden takia hän tänne tulee. Kenenkään ei tarvitse tietää, mistä mainosgraafikko saa jakkunsa, kymmenet kenkäparinsa, aidot jalokivi-, kulta- ja helmikorunsa tai taide-esineensä. Se on hänen toinen ehtonsa sopimukseen Katselijan kanssa.
Ensimmäinen ehto: yksikin kosketus on viimeinen. Toisinaan nainen köyttää itse itsensä näppärästi ensin jaloista, sitten käsistä. Katselijan noustessa kontalleen hänen päälleen, hän on senttimetrien päässä naisen kauniin kuultavasta ihosta ja tuntee sen lämmön. Kuinka monta kertaa hän onkaan ollut rikkoa valansa! Kuinka helppoa olisi tehdä kaikki se, josta hän on unelmoinut. Mutta hän tarvitsee naista ja tämän jumalaista kauneutta. Katselija näkee usein unia suudelmista valtameriristeilijöillä, heidän kauniista yhteisestä kodistaan ja sunnuntaipäivällisistä. Joku nimittäisi hänen tunteitaan rakkaudeksi, mutta rakkaussuhde heidän välillään olisi mahdoton. Katselija ottaa, mitä saa, mutta toisinaan hän muistaa unelmansa kahden metrin levyisessä sängyssään. Silloin hän itkee.
Nyt hän ei edes aikonut tarttua naisen käteen sanoessaan, kuinka upea hän on taas. Nainen oli käynyt kampaajalla kihartamassa tummat ja pitkät hiuksensa. Ennen pääruokaa nainen korjaili meikkiään ja vaihtoi päälleen lyhyemmän mekon, sillä Katselija oli käskenyt hänen tehdä niin. Katselija haki vastalahjansa makuuhuoneesta: platinasormus, jossa oli pieniä timantteja. Niistä yksi oli sydämenmuotoinen. Vain yksi, sillä Katselijalla on vain yksi sydän, jonka hän voi lahjoittaa naiselle.
Nainen keskusteli taidenäyttelystä, jossa hän oli vieraillut Katselijan kanssa. Silloin he eivät olleet keskustelleet eivätkä ottaneet katsekontakteja. Se oli toinen kerta, kun Katselija seurasi naista julkisella paikalla. Ensimmäinen kerta oli ollut heidän ensitapaamisensa, jolloin hän oli seurannut naista tämän tietämättä, kunnes he tapasivat kuukauden päästä Katselijan firman ottaessa yhteyttä naiseen työasioissa. Katselijasta oli mukavaa tietää, mitä näyttely oli käsitellyt, sillä hän oli katsellut salien kauneinta taideteosta, naisen miltei läpinäkyvään mekkoon puettua vartaloa. Yhä enemmän naisen sanat alkoivat nytkin sekoittua tunnelmalliseen musiikkiin ja Katselijan huomio oli tämän ylähuulen täydellisessä kaaressa, jonka viisaat ovat nimenneet Amorin kaareksi. Valo taittui punatuista huulista ja hänen puhuessaan jokainen liike näytti tarkoitetulta viettelemään hänet.
Nainen hymyili ja paljasti kauniit hampaansa. Katselija kumartui pöydän yli kahden hopeisen kynttilänjalan välistä. Nainen ei puhunut, ei hänkään, mutta he tiesivät. Katselija katsoi naista suoraan silmiin ja painoi huulensa tämän huulille. Nainen nyökkäsi tuskin havaittavasti, mutta Katselija ymmärsi sen hyväksynnäksi ja rakkaudeksi. Nainen nojautui eteenpäin ja he suutelivat pitkään. Katselijan kieli tunsi sen, mitä hänen silmänsä olivat nähneet, mutta totuus olisi aina vielä huumaavampaa.
”Tämä on shampanjaa, eikö vain?”, naisen huulet jatkoivat sanojen keskeytymätöntä suutelemista.
”Tietysti. Jokainen siemauksenne on viiden euron arvoinen. Kaadan lisää, kun riisut.”
Nainen nousi seisomaan, käveli Katselijan eteen ja pudotti leninkinsä tämän jalkoihin. Katselija antoi katseensa juosta naisen siroa vartaloa lantion kaaresta stay-up-sukkien peittämiin reisiin ja ylös tämän pieniin rintoihin. Nainen oli hieman Katselijaa nuorempi, juuri sopivasti luomaan vaikutelman viattomuudesta ja herättämään suojelunhalua.
Shampanja virtasi naisen istuessa alusvaatteisillaan tuijottaen poissaolevasti kynttilän kuumaan liekkiin. Hienostunut punamusta satiinikorsetti nuoli hänen vartaloaan. Katselija hymyili mielissään. Hän oli ajatuksissaan toivonut naisen pukeutuvan hänen suosikkialusvaatteisiinsa juuri tänään. Asu oli ensimmäinen eroottinen lahja naiselle. Katselijan ei ollut koskaan ollut vaikeaa keksiä annettavaa naiselle, sillä tämä halusi kaiken. Materialisti nainen oli, muttei sydämetön kuitenkaan. Toisinaan Katselija korvasi naisen palvelukset nimettömillä hyväntekeväisyyslahjoituksilla naisen valitsemiin kohteisiin. Niinä iltoina nainen oli erityisen antautuva kuten eräänä iltana, kun nainen oli esittänyt japanilaista geishaa ja tanssinut hänelle.
Katse oli käynyt estottomaksi ja nainen luki Katselijan intohimoisista silmistä, mitä tämä ajatteli. Hidasta nojautumista lähemmäs, vaivihkaista suudelmaa niskalle, kaulalle ja halukkaammin huulille, rinnoille, sisäreisille. Katselija sulki silmänsä ja nosti naisen pöydälle, sammutti kynttilät hitaasti tukahduttamalla ne vanhanaikaisella sammuttimella ja siveli tämän reisiä kehotukseksi. Hän avasi silmänsä ja huomasi nautinnokseen, että nainen oli syönyt ja riisunut alusvaatteensa.
Nainen seurasi häntä makuuhuoneeseen ja asettui silkkilakanoille. Katselija silitti silkkiä hajamielisesti ajatellen rumia silkkitoukkia, jotka saavat aikaan jotain näin kaunista. Hän asettui vuoteelle varoen hipaisemastakaan naista. Naisen kauneus oli loputonta, täydellistä ja ajatonta. Siinä ei ollut mitään liikaa eikä siitä mitään puuttunut. Nainen kääntyi Katselijan pyynnöstä selin häneen ja oli liikkumatta Katselijan juoksuttaessaan sormiaan hänen pakaroidensa mukaan muutaman sentin etäisyydeltä.
Nyt nainen vastusti vaivoin halua liikahtaa niiden muutamien senttien päästä Katselijan taitavien käsien hyväiltäväksi. Ensimmäinen sääntö loi mystiikkaa ja saavuttamattomuuden taikaa, jota liike-elämässä menestynyt Katselija kaipasi. Ensisijaisesti nainen oli kuitenkin tehnyt siitä ehdottoman, koska hän ei halunnut olla ilotyttö. Katselijalle hän ei voisi sitä koskaan sanoa, mutta toisinaan hän katui sääntöä. Intohimo tuntui sietämättömältä ja hän joutui usein tekemään itselleen sen, minkä Katselija teki ajatuksissaan.
Vielä enemmän kuin tyydyttää himojaan naiseen Katselija olisi halunnut tuottaa nautintoa tälle. Kuulla tämän huokaukset ja nähdä huumaantuneen hymyn tämän kasvoilla lämpimän rakastavien seksin jälkeen. Hänen silmänsä lipuivat naisen haaroista tämän kateutta herättäviin pitkiin punaisiin kynsiin ja kauniisiin käsiin. Hän riisui paitansa ja kuvitteli mielessään jälleen niiden kosketuksen hänen vartalollaan.
Kello löi tasan kymmentä ja Katselija kirosi muistutusta ajasta. He makasivat sängyllä hetken tekemättä mitään, sitten nainen pukeutui hitaasti. Katselija auttoi takin hänen ylleen. Hän olisi halunnut lähteä saattamaan, mutta päätti vain antaa lahjansa. Nainen kiitti sormuksesta ja kirosi, kun se jumittui hänen vasempaan etusormeensa. Katselija oli aikonut sanoa naiselle, miksi sydän kimalsi sädehtivimmin: se oli islantilaista erittäin kovaa timanttia. Mutta oli niin paljon asioita, joita hän ei ollut ottanut huomioon. Naisen kuulas iho, jota hän olisi halunnut koskettaa ja hänen sydämensä, jonka naisen ripeä kävely alas kadulle sai muuttumaan erittäin pehmeäksi ja hädin tuskin kykeneväksi pitämään yllä hänen sykettään.
Katselija näki sälekaihtimien välistä, kun hänen naisensa käveli piikkikoroissa kohti hänen taloaan. Tällä kertaa hän oli pyytänyt naista pukeutumaan kalliisti ja kuten aina, pyyntö oli kuultu. Katselija avasi ikkunan, sulki silmänsä ja kuunteli. Hän tahtoi oppia tuntemaan naisen askelten äänen.
Ovikello soi. Katselija avasi oven ja ojensi naiselle punaisen ruusun ja riisui tämän tekoturkiksen. Ohut huivi peitti hänen olkapäitään ja hän tuoksui törkeän kalliilta hajuvedeltä, jota sai vain Ranskan Bordeaux’sta. Naisella ei olisi ollut mahdollisuuksia edes nuuhkaista sitä, ellei Katselija välittäisi ylellisyystavaroita työkseen. Helminauhakin oli Katselijan vastalahja, mutta pitkän luonnonsilkkisen mekon nainen oli valinnut itse Katselijan luottokortilla.
Hienostuneessa ruokasalissa oli kattaus valmiina. Tänään he olisivat muodollisia ja Katselija hemmottelisi naista tämän janoamalla luksuksella. Viimeksi Katselija oli ollut stressaantunut, mutta nainen oli tuottanut hänelle iloa makaamalla alastomana hänen työpöydällään. Kaksi viikkoa sitten nainen ei ollut riisuutunut. He olivat vain keskustelleet ranskaksi ja kuunnelleet klassista musiikkia, Mozartin viulukonserttoja ja Schubertin pianosävellyksiä. Katselijan mielestä ne kaksi tuntia olivat olleet hyvin kiihottavia, mutta nainen ei ollut ottanut vastaan hänen tarjoamaansa merkkikäsilaukkua, vain pelkän hajuveden ja sveitsiläisen suklaarasian.
Nainen kehui kattausta ja Katselijan tekemiä ruokia tietoisena siitä, että tämän silmät vilkuilivat kainon himoitsevasti hänen solisluitaan, pitkiä sormiaan ja kosteita huuliaan. Katselijan kanssa nainen tuntee olevansa kaunis, vaikka kyllä hän sen muutenkin tietää. Tavaroiden takia hän tänne tulee. Kenenkään ei tarvitse tietää, mistä mainosgraafikko saa jakkunsa, kymmenet kenkäparinsa, aidot jalokivi-, kulta- ja helmikorunsa tai taide-esineensä. Se on hänen toinen ehtonsa sopimukseen Katselijan kanssa.
Ensimmäinen ehto: yksikin kosketus on viimeinen. Toisinaan nainen köyttää itse itsensä näppärästi ensin jaloista, sitten käsistä. Katselijan noustessa kontalleen hänen päälleen, hän on senttimetrien päässä naisen kauniin kuultavasta ihosta ja tuntee sen lämmön. Kuinka monta kertaa hän onkaan ollut rikkoa valansa! Kuinka helppoa olisi tehdä kaikki se, josta hän on unelmoinut. Mutta hän tarvitsee naista ja tämän jumalaista kauneutta. Katselija näkee usein unia suudelmista valtameriristeilijöillä, heidän kauniista yhteisestä kodistaan ja sunnuntaipäivällisistä. Joku nimittäisi hänen tunteitaan rakkaudeksi, mutta rakkaussuhde heidän välillään olisi mahdoton. Katselija ottaa, mitä saa, mutta toisinaan hän muistaa unelmansa kahden metrin levyisessä sängyssään. Silloin hän itkee.
Nyt hän ei edes aikonut tarttua naisen käteen sanoessaan, kuinka upea hän on taas. Nainen oli käynyt kampaajalla kihartamassa tummat ja pitkät hiuksensa. Ennen pääruokaa nainen korjaili meikkiään ja vaihtoi päälleen lyhyemmän mekon, sillä Katselija oli käskenyt hänen tehdä niin. Katselija haki vastalahjansa makuuhuoneesta: platinasormus, jossa oli pieniä timantteja. Niistä yksi oli sydämenmuotoinen. Vain yksi, sillä Katselijalla on vain yksi sydän, jonka hän voi lahjoittaa naiselle.
Nainen keskusteli taidenäyttelystä, jossa hän oli vieraillut Katselijan kanssa. Silloin he eivät olleet keskustelleet eivätkä ottaneet katsekontakteja. Se oli toinen kerta, kun Katselija seurasi naista julkisella paikalla. Ensimmäinen kerta oli ollut heidän ensitapaamisensa, jolloin hän oli seurannut naista tämän tietämättä, kunnes he tapasivat kuukauden päästä Katselijan firman ottaessa yhteyttä naiseen työasioissa. Katselijasta oli mukavaa tietää, mitä näyttely oli käsitellyt, sillä hän oli katsellut salien kauneinta taideteosta, naisen miltei läpinäkyvään mekkoon puettua vartaloa. Yhä enemmän naisen sanat alkoivat nytkin sekoittua tunnelmalliseen musiikkiin ja Katselijan huomio oli tämän ylähuulen täydellisessä kaaressa, jonka viisaat ovat nimenneet Amorin kaareksi. Valo taittui punatuista huulista ja hänen puhuessaan jokainen liike näytti tarkoitetulta viettelemään hänet.
Nainen hymyili ja paljasti kauniit hampaansa. Katselija kumartui pöydän yli kahden hopeisen kynttilänjalan välistä. Nainen ei puhunut, ei hänkään, mutta he tiesivät. Katselija katsoi naista suoraan silmiin ja painoi huulensa tämän huulille. Nainen nyökkäsi tuskin havaittavasti, mutta Katselija ymmärsi sen hyväksynnäksi ja rakkaudeksi. Nainen nojautui eteenpäin ja he suutelivat pitkään. Katselijan kieli tunsi sen, mitä hänen silmänsä olivat nähneet, mutta totuus olisi aina vielä huumaavampaa.
”Tämä on shampanjaa, eikö vain?”, naisen huulet jatkoivat sanojen keskeytymätöntä suutelemista.
”Tietysti. Jokainen siemauksenne on viiden euron arvoinen. Kaadan lisää, kun riisut.”
Nainen nousi seisomaan, käveli Katselijan eteen ja pudotti leninkinsä tämän jalkoihin. Katselija antoi katseensa juosta naisen siroa vartaloa lantion kaaresta stay-up-sukkien peittämiin reisiin ja ylös tämän pieniin rintoihin. Nainen oli hieman Katselijaa nuorempi, juuri sopivasti luomaan vaikutelman viattomuudesta ja herättämään suojelunhalua.
Shampanja virtasi naisen istuessa alusvaatteisillaan tuijottaen poissaolevasti kynttilän kuumaan liekkiin. Hienostunut punamusta satiinikorsetti nuoli hänen vartaloaan. Katselija hymyili mielissään. Hän oli ajatuksissaan toivonut naisen pukeutuvan hänen suosikkialusvaatteisiinsa juuri tänään. Asu oli ensimmäinen eroottinen lahja naiselle. Katselijan ei ollut koskaan ollut vaikeaa keksiä annettavaa naiselle, sillä tämä halusi kaiken. Materialisti nainen oli, muttei sydämetön kuitenkaan. Toisinaan Katselija korvasi naisen palvelukset nimettömillä hyväntekeväisyyslahjoituksilla naisen valitsemiin kohteisiin. Niinä iltoina nainen oli erityisen antautuva kuten eräänä iltana, kun nainen oli esittänyt japanilaista geishaa ja tanssinut hänelle.
Katse oli käynyt estottomaksi ja nainen luki Katselijan intohimoisista silmistä, mitä tämä ajatteli. Hidasta nojautumista lähemmäs, vaivihkaista suudelmaa niskalle, kaulalle ja halukkaammin huulille, rinnoille, sisäreisille. Katselija sulki silmänsä ja nosti naisen pöydälle, sammutti kynttilät hitaasti tukahduttamalla ne vanhanaikaisella sammuttimella ja siveli tämän reisiä kehotukseksi. Hän avasi silmänsä ja huomasi nautinnokseen, että nainen oli syönyt ja riisunut alusvaatteensa.
Nainen seurasi häntä makuuhuoneeseen ja asettui silkkilakanoille. Katselija silitti silkkiä hajamielisesti ajatellen rumia silkkitoukkia, jotka saavat aikaan jotain näin kaunista. Hän asettui vuoteelle varoen hipaisemastakaan naista. Naisen kauneus oli loputonta, täydellistä ja ajatonta. Siinä ei ollut mitään liikaa eikä siitä mitään puuttunut. Nainen kääntyi Katselijan pyynnöstä selin häneen ja oli liikkumatta Katselijan juoksuttaessaan sormiaan hänen pakaroidensa mukaan muutaman sentin etäisyydeltä.
Nyt nainen vastusti vaivoin halua liikahtaa niiden muutamien senttien päästä Katselijan taitavien käsien hyväiltäväksi. Ensimmäinen sääntö loi mystiikkaa ja saavuttamattomuuden taikaa, jota liike-elämässä menestynyt Katselija kaipasi. Ensisijaisesti nainen oli kuitenkin tehnyt siitä ehdottoman, koska hän ei halunnut olla ilotyttö. Katselijalle hän ei voisi sitä koskaan sanoa, mutta toisinaan hän katui sääntöä. Intohimo tuntui sietämättömältä ja hän joutui usein tekemään itselleen sen, minkä Katselija teki ajatuksissaan.
Vielä enemmän kuin tyydyttää himojaan naiseen Katselija olisi halunnut tuottaa nautintoa tälle. Kuulla tämän huokaukset ja nähdä huumaantuneen hymyn tämän kasvoilla lämpimän rakastavien seksin jälkeen. Hänen silmänsä lipuivat naisen haaroista tämän kateutta herättäviin pitkiin punaisiin kynsiin ja kauniisiin käsiin. Hän riisui paitansa ja kuvitteli mielessään jälleen niiden kosketuksen hänen vartalollaan.
Kello löi tasan kymmentä ja Katselija kirosi muistutusta ajasta. He makasivat sängyllä hetken tekemättä mitään, sitten nainen pukeutui hitaasti. Katselija auttoi takin hänen ylleen. Hän olisi halunnut lähteä saattamaan, mutta päätti vain antaa lahjansa. Nainen kiitti sormuksesta ja kirosi, kun se jumittui hänen vasempaan etusormeensa. Katselija oli aikonut sanoa naiselle, miksi sydän kimalsi sädehtivimmin: se oli islantilaista erittäin kovaa timanttia. Mutta oli niin paljon asioita, joita hän ei ollut ottanut huomioon. Naisen kuulas iho, jota hän olisi halunnut koskettaa ja hänen sydämensä, jonka naisen ripeä kävely alas kadulle sai muuttumaan erittäin pehmeäksi ja hädin tuskin kykeneväksi pitämään yllä hänen sykettään.
Työn tiedot
Taideteos - yhteisten jakamattomien toiveiden tarina
loogaroo
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 1042 sanaa» Työ lisätty: 27.06 - 2007» Kommentoitu: 0 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Aluksi tämän piti olla nippu seksifantasioitani, mutta siitä tulikin hiomisen jälkeen koulutyö. Kuuluu siis Romansseja-sarjaan, joka on Luovan kirjoittamisen kurssin lopputyöni. Siitä huolimatta, että tämä oli koulutyö, tämä on minulle läheinen niin kuin kaikki sarjan tekstit.
Kommentit
Työlle ei ole kirjoitettu kommentteja!
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!